Kikkailua ja tilitystä

Amaranthe @ Dom, Sibafest @ Musiikkitalo

2012-01-29T01:18:00.000+02:00

Kas noin,

eilen (perjantaina) iltayhdeksältä laukkasin suoraan maanantain konsertin harjoituksista Dom Helsinkiin, auttamaan kaveriani. Illan aiheena oli Ruotsalaisen Amaranthe -bändin valaisu. Eipä siinä mitään mistä pitäisi kotiin kirjoitella. Ei ollut genreltään mun juttu, mutta ihan hyvin soittivat ja hyvältä kuulosti. Valaiseminen nyt on aina mitä on, kun ei tunne materiaalia, mutta selvisin. Stroboa ja muuta tuli käytettyä enemmän kuin itse pitäisin tyylikkäänä, mutta kai se meni ihan tyylinmukaisesti.

Tänään sitten Musiikkitalon Sonore-saliin, tätä tekemään opiskelijaporukassa. Tai siis itse olin tuon Kaija Saariahon teoksen mukana, tehtiin Trois Rivieres jo kertaalleen aiemmin jotakuinkin samalla porukalla, tosin eri salissa. Jo ajatuksen tasolla tämän päivän konsertti oli vallan kunnianhimoinen, 6 elektroakustista teosta peräkkäin, välissä väliaika. Olisi siinä ollut materiaalia kahteenkin konserttiin. Oli nimittäin etupäässä tietokone poikineen.

Salissa on vakiona D&B:n T-sarjaa ja sen tueksi oli takakaiuttimina E8:ja. Mikserinä salissa on Digicon SD9, yleisesti ottaen varsin mukava tiski käyttää. Mutta tänään kyseisellä laitteella oli huonompi päivä. Kun aloittelimme soundcheckiä, totesin, että eka kanava vilkuu nätisti mittarilla, mutta ei kuulu luureista, eikä pa:sta. Ja lisäksi parista kanavasta kuului suhinaa ja napsumista. Tiskin buuttauksen jälkeen se ilmoitteli vielä jotain virtalähdehätää. Läpimenon alku viivästyi tämän takia noin tunnilla. Mutta talon henkilökunta sai kuin saikin laitteen vetokuntoon. Mielenkiintoista oli se, että tunnin sisään kaksi Digicoa samassa talossa alkoi kiukuttelemaan. No kaikki linjat saatiin perille ja homma lähti liikkeelle.

Lisäksi ensimmäisen puoliajan alussa meidän teokseen ajamiseen varattu läppäri (MBP + Digi 003 rack) kadotti yhteyden interfaceen ja kaatoi ajurit (niinkuin pari kertaa aiemminki päivällä), ilmeisesti kyseisessä 003:ssa on jotain häikkää firewire-liittimissä, mutta kun liitin oli oikeassa asennossa, niin yhteys löytyi. Teoksessa siis ajetaan liveperkussioiden lisäksi puhetta ja perkussioita Max/Msp:llä, jota yksi soittajista ohjaa pedaalilla.

Konsertti saatiin tehdyksi, mutta ei mitään mistä kotiin kirjoittelisi.

- N

Messua

2012-01-26T14:16:00.001+02:00

Tänään tieni vei Kaapelitehtaalle, Contact forumin rekrytointimessuille. Meiltä oli tuotuna pieni lava, pari screeniä, 4 placebonäyttöä ja puheäänentoisto. Eli virkani on tuijotella, että koneet pysyy käynnissä ja lavalle astelevien puhujien avustaminen.

Tähän mennessä paras puhuja on ollut Pekka Pohjakallio, kannattaa vilkuilla herran kirjoituksia täältä http://www.alykastyo.fi/pekka-pohjakallio Innostava puhuja ja hyviä ajatuksia työelämästä.

Olen tässä kiireiltäni lukenut tätä http://www.jensen-transformers.com/an/generic%20seminar.pdf . Tämä pitäisi olla melkein pakollista luettavaa kaikille audiolaitteiden kanssa puuhasteleville.

"Many designers and installers of audio/video systems think of grounding and interfacing as a black art. How many times have you heard someone say that a cable is “picking up” noise — presumably from the air like a radio receiver? Or that the solution is “better” shielding? Even equipment manufacturers often don’t have a clue what’s really going on. The most basic rules of physics are routinely overlooked, ignored, or forgotten. College electrical engineering courses rarely even mention practical issues of grounding. As a result, myth and misinformation have become epidemic!"

- N

Edit: Henkka Hyppönen puhui myös varsin hyvin.

Negative @ Dom

2012-01-26T14:01:00.000+02:00

Lauantaina sitten tosiaan olin tuuraamassa kaveriani Dom Helsinki ravintolassa talonmiehenä. Illan orkesterina oli Negative. Täytyy sanoa, että oli harvinaisen mukava tuttavuus, sekä orkesteri, että heidän tekniikkajoukkue. Menin vähän ennen viittä paikalle ihmettelemään ja bändi saapui hieman viiden jälkeen. Kosketinkanavista samoin kuin bassokamoista tuli kohtuullisen railakas brummi, jonka syytä ei kuitenkaan löydetty, sillä mentiin siis.

Muistutin heidän etupääkaverille 98dB:n desibelirajasta ja yllättävää kyllä, ei taidettu kovin montaa kertaa yli sen mennä, yleisö tosin kirkui paikoin 106 dB:n huippuja. Ja mikä merkittävintä, vetivät varsin miellyttävällä soundilla.

Mulle jäi sitten valojen teko, vaikka en paljon valoja tee, niin kyllä jonkinlaiset rokkivalot lähtee, jos ei tarvitse hirveesti ohjelmoida. Bändin basisti raapusti mulle oman settilistan, johon oli merkitty biisikohtaiset toiveet. Niin saisi tapahtua useamminkin. Eli helppoa siistiä sisäduunia.

- N

Ns. Peruskeikka

2012-01-21T14:14:00.000+02:00

Hoi,

kuten tovi sitten jo kirjoittelin, niin ajattelin jatkaa tänne kirjoittelua. Painopiste siirtynee filosofisesta pohdinnasta enemmän keikkakertomuksiin. Tuli tehtyä sellainen keikki, että siinä olisi hyvä alku uudelle kirjoittelulle.

(Osa tiedoista melkein muutettu, paikat ja tapahtumat saattaa olla tunnistettavissa)

Kyseessä oli siis firmakisat eräässä Hotellissa Vantaalla, on yllättävää, että mulla ei ole ollut sinne asiaa aiemmin työn puolesta. Ennakkotietojen mukaan vedon ei pitänyt olla mitenkään kummallinen: pieni lava, vähän valoa, videota ja pikku-pa. Ohjelmassa perkussioryhmä, vähän puheita ja bändi jolla mukana oma miksaaja. Ainoa mikä oli tiedossa, että purku tulisi olemaan aika railakas.

Ilmeisesti kyseisessä paikassa aikakäsitys ei ole samalla tavalla lineaarinen kuin yleensä on totuttu. Samalle illalle siis oli tilattu yksityistilaisuus klo 23 asti ja sen jälkeen klo 24 alkoi jonkinlaiset ysäri-iltamat, eikä siinä sinänsä mitään, elegantisti hoidettuna touhussa olisi voinut olla järkeä.

Meille oli ilmoitettu, että pääsemme rakentamaan klo 11. Siinä kun tönimme laatikoita sisään juhlatilaan, siellä oli jokin toinen tekniikkafirma levittämässä lelujaan tanssilattialle. Laatikkoa ja muuta keksintöä ympäriinsä, pa:kin melkein pystyssä siinä kohdassa missä lavamme pitäisi olla hetken päästä. Pikaista neuvottelua ja muutama vihainen puhelu, niin selvisi, että talosta oli ilmoitettu, että heille on varattu 10-13 väli rakentamiseen ja checkeihin. Pyysimme (me, tuottaja ja toisaalta myös hotellin edustaja) tyhjentämään lattian mielellään aika reippaasti, jotta pääsisimme rakentamaan screeniä joka tulisi peittämään koko talon lavan ja sen perään 5x3 nivolavaa. En tiedä ketkä läsnäolijoista oli tekniikkajoukkuetta ja ketkä jotain orkesteria, mutta läsnä oli puolenkymmentä herrasmiesta joista yksi tai kaksi vuorollaan teki jotain, jos teki. Tarjosivat pa:taan myös meidän käyttöömme, mutta ei uskaltanut lähteä tarjoamaan orkesterille täysin vierasta settiä ja toisaalta järjestelmän fyysinen koko ja ulkoasu oli siistiin firmakisaan lievästi sopimaton.

Kauniista kehoituksistamme huolimatta pääsimme asiaan vasta hiukan ennen yhtä. Bändin kanssa oli sovittu, että tulevat paikalle klo 14. Joten kolmen tunnin kasausaika lyheni reiluun tuntiin. Soundcheckit oli sovittu klo 15. tekninen läpimeno klo 16. täydellinen tekninen valmius 17.30 ja tilaisuus alkoi klo 18. Live Nationin kaveri kävi tuomassa testikäyttöön nipun DB technologiesin DVX DM-sarjan kulmia, josko siinä olisi kohtuuhintainen (n.1500€/kpl) ammattikulma, niitä kun kuulemma on mennyt paljon ja hyvää on puhuttu. ("Parempi kuin d&b Max" jne.) Tarkoituksena oli niitäkin hiukan kuunnella ja ottaa tuntumaa, ennen kuin bändi tulee paikalle. Ei otettu. Mutta kyllä niillä selkeästi keikka vedettiin ja ääni pääsi läpi, tänään olisi tarkoitus huudella niihin lisää varastolla.

Ääni kuului klo 14 ja bändi pääsi aloittamaan soundcheckin n klo 15, mutta kyllä siinä meinasi hiukan hiki tulla. Tämä onnistui sen ansiosta, että olemme kasanneet saman setin kahdestaan pari kertaa aiemminkin, joten ihan hirveästi ei tarvitse yleensä ihmetellä. Ja Totoakaan ei tarvitse kauhean pitkään soitella, kun olen nysvännyt järjestelmäprossuun aika hyvän lähtötilanteen tuon Kv2-setin vireelle (lähinnä sitä yläpäätä tiputtanut ja tehnyt alakeskialueen itselleni mieluisammaksi, ja monille se on kelvannut, mutta ei tietenkään kaikille)

Dj:n signaali saatiin vedettyä meidän järjestelmäämme ja toisaalta saimme vielä oman signaalimme kulkemaan talon järjestelmään viiveitä varten. Bändin soundcheckin jälkeen lava piti tyhjentää, jotta alkuvideo näkyisi nätisti. Pientä akrobatiaa oli varattu itse ohjelman ajaksi. Suoraan videon jälkeen alkoi perkussioryhmän esitys ja siihen oli varattu parikymmentä sekuntia aikaa käydä lyömässä mikit paikalleen lavalle. Ei siinä, meinasi vaan huumori loppua kun tätä temppua haluttiin harjoitella useampaan otteeseen (irroita, kanna, kanna, kytke, juokse), varsinkin kun olisi siinä muutakin puuhaa ollut.

Bändin kanssa kaikki meni kitkattomasti, vieraileva miksaaja oli selkeästi ammattilainen. Mikrofoneiksi kävi mitkä tahansa ammattilaitteet jne. Ja työskentely oli hyvinkin mutkatonta. Ja itse tapahtuma oli varsin rauhallinen. Bändi lopetti klo 21.30 ja meille oli annettu ukaasi, että lavaa saa alkaa tyhjentämään vasta klo 23, ei kikkailua lavalla ennen sitä. Toisaalta Saksalaisen eurohumppabändin edustajille oli hotellista ilmoitettu, että klo 23.10 on yksityistilaisuuden tekniikka ulkona, meille oli ilmoitettu purkuaikaa klo 24 asti, mikä sekin oli hiukan optimistinen.

Oli myös sovittu, että lavan luokse tulee järjestysmiehiä pitämään päihtyneitä kansalaisia loitommalla, varsinkin kun lavaa revitään kappaleiksi. Kyllä siinä joku aina välillä kävikin, mutta pääasiassa tutkivat tilannetta kauempaa. Revi siinä sitten kaukokaapelia rullalle kun pitää väistellä lasinsirpaleita ja töniä porukkaa tuonnemmaksi. Puhumattakaan lavan purkamista kun joku yrittää istua sen reunalle toistuvista kielloista välittämättä. 00.15 meillä oli kaikki nipussa ja ulkona ravintolasta. Eli seuraava Show alkoi parikymmentä minuuttia myöhässä. Ei silti mielestäni huono suoritus kahdestaan.

Illan kohokohta lieni se kun Kapteeni Jaakko -orkesteri tuli vastaani tyhjentäessäni tavarahissiä. Hotellin viimeinen kiusa oli se kun olimme pakkaamassa autoa ja kun meillä oli noin neljännes tavaroista jäljellä tuli järjestysmies heittämään sivuovesta ulos erästä riittävästi juhlinutta naisihmistä. Hänen ehdotuksensa oli se, että voisimmeko töniä loput tavarat pääoven kautta, jotta hän voi sulkea ko. oven. Ei sopinut. Meinasin sanoa, että "voit uskoa, että me halutaan täältä niin pian pois kun mahdollista ja mulle on ihan ok työntää nää laatikot tosta lasista läpi.". No hän jätti naisen siihen ja poistui paikalta, ja nainen asteli takaisin sisään, ei ollut meidän asiamme puuttua siihen. Tekisivät työnsä!

Juhlakansa vaikutti viihtyvän ja asiakas tyytyväiseltä, joten kokonaisuutena keikka meni ilmeisesti hyvin.
Välillä sitä miettii, että pitäisi joskus antaa asioiden mennä römeästi vituiksi, että oppisivat missä on järkeä ja missä ei. Mutta tuskin se toisaalta lisää töitä tietäisi.

Kuten edesmennyt presidenttimme on asian pontevasti esittänyt: "Saatanan tunarit".

Nyt olisi tarkoitus lähteä kuuntelemaan ko. kulmia lisää ja sen jälkeen tuuraamaan kaveria Domiin, ilmeisesti valojen räpsyttelyä tiedossa.

Jatkoa seuraa

2011-12-18T18:00:00.001+02:00

Huomasin tässä, että voisin pitkän tauon jälkeen alkaa kirjoittelemaan tänne lisää. Sitä kun aina tapahtuu jotain.

Ksm - Depletion zone, arvostelu.

2011-01-10T22:13:00.002+02:00

http://desibeli.net/arvostelu/5076

- Niko

Havainto

2010-09-28T21:08:00.000+03:00

Viikko sitten olimme Sibelius-Akatemian Rautatiekadun toimipisteen neljännessä kerroksessa studion tarkkaamossa luennon ääressä, kun keskustelun keskeytti oviaukosta lausuttu ilmoitus: "Keittiössä on nyt tulipalo- ja räjähdysvaara". Reagoimme kaikki tilanteeseen siten, että ryhdyimme pakkaamaan tavaroitamme ja varmistimme, että tietokoneet, kännykät ja lompakot tulivat varmasti mukaan.

Jälkikäteen ajateltuna varsin mielenkiintoinen havainto.

-N

Näemmä on pientä taukoa puskenut

2010-09-15T19:56:00.000+03:00

Ei näemmä ole hetkeen ollut asiaa tänne kirjoitettavaksi.

Ei tule nytkään sen ihmeempää kuin tieto siitä, että Depletion Zone -albumia viimeistellään paraikaa. Masterlevyt on käsissäni ja kansiakin kertoman mukaan viimeistellään. Painopaikkakin on lähes päätetty toisaalta saisi 10€ halvemmalla, mutta heitä ei tunnu projektini kiinnostavan vastaustahdin perusteella, joten valinta ei heihin osune.

Levy on nyt ennakkokuunneltavissa osoitteessa http://myspace.com/ksmsound

- Niko

btw. Huomasin erinomaisuuden Mac Os X:stä, cd-raitojen kopioiminen pakkaamati onnistuu suoraan finderissä vetämällä ilman rippausohjelmia...

S-ata!

2010-06-08T22:19:00.000+03:00

Se on näemmä sadas viesti tähän mediaan, mä huomaan. Piti vain ilmoittaa, että verkkosingle löytyy nyt myös Spotify:stä. http://open.spotify.com/album/2G2jaZnq5mm3M3OZNOU5rX

- Niko

Kulttuuria / Viihdettä verkkokaupoissa

2010-05-19T16:24:00.002+03:00

Oletko koskaan ajatellut, että musiikkikokoelmasi voisi kaivata laajentamista? Jos näin on, niin kipin kapin verkkokauppaan poimimaan tuore Ksm - Ion Implantation single. Nyt on tarjolla pikkurahalla monta minuuttia musiikkia, joka ei ole liian simppelia, muttei liian vaikeatakaan, ei liian hidasta, eikä myöskään liian nopeaa. Eli elektronista instrumentaalimusiikkia, jota voi halutessaan yrittää jopa tanssiakin.

iTunes
Juno download
Equal Dreams
...

- Niko

p.s. Ville "Virastojazz" Koivuranta loihti tuotteelle juuri sopivanlaatuisen kansikuvan, toistaiseksi ainoa graafikko, joka pystyy löytämään juuri oikealla tavalla karun ja hiukan roisin otteen.

Ksm - Ion Implantation - musiikkivideo

2010-05-17T15:34:00.001+03:00

Tällainen tuli valmiiksi eilen illalla, aloitin sen myös eilen illalla. Sama kappale on kohta sinklenä saatavissa verkkokaupoista, mutta laitan siitä tarkemmin tietoa sitten.

- Niko

Härskiä mainontaa

2010-04-13T01:04:00.000+03:00

Hoi,

meinasin aloittaa tämän lauseella "minulla ei ole tapana yleensä mainostaa täällä...", mutta eihän se pidä paikkansa alkuunkaan, pääasiassa tämä blogi sisältää nimenomaan mainoksia kaikesta mistä satun pitämään tai haluan muutoin tuoda julki. Jollei tuoreista äänite tai laitehankinnoista, niin sitten jotain missä olen itse ollut mukana ja haluan sille siksi näkyvyyttä lisää. Joten lause ei olisi pitänyt alkuunkaan paikkansa.

Mutta asiaan. Käsieni kautta kulki Flowboysfam -nimisen Suomalaisen hiphopryhmittymän toinen julkaisu "Opitsä tuntemaan"(myös ensimmäinen oli minun masteroima ja ilmeisesti oli kelvannut, kun toistekin puhelin soi, katsotaan soiko kolmannen kerran;).
En mainosta levyä siksi, että nimeni lukee siellä muiden joukossa, vaan siksi, että se mielestäni ansaitsee huomiota muutoin.

Edellistä levyä pojat ovat myyneet kohta lähes 1000 kappaletta, mikä on mielestäni todella hyvin (lähestulkoon) kädestä käteen myytävälle omakustanteelle. Uskon, että tätä uudempaakin menee varmasti.

En tee mitään levyarvostelua tästä, koska se ei olisi objektiivinen, mutta nostan esiin joitakin kappaleita:

Se laittaa miettimään ja Kulkee suvussa
Näissä kappaleissa lähestytään arkaluontoisempia aiheita, kun monissa muissa hop-julkaisuissa. Nimittäin ensimmäinen on omistettu äideille ja jälkimmäinen isille. Joissa käsitellään toisaalta kipupisteitä ja vaikeita asioita, mutta toisaalta myös osoitetaan kunnioitusta ja rakkautta. Hatunnoston arvoinen suoritus ja se onnistuu vielä menemättä kuitenkaan korniksi. Rohkea veto!

Kukaan ei välitä meist
Syrjäytymisestä (?) kertova kappale. Ja eritoten mieleeni koska siinä lausutaan ilmoille kysymys: "mitä vittua täällä tapahtuu?". Biitti on myös tiukkaa tekoa (Life and Death productions).

Suojelusenkeli
Kappaleessa puhutaan uskosta tuonpuoleiseen. Rohkea veto tämäkin.

Levyllä on myös monia muita hyviä ja varmasti mainitsemisen arvoisia kappaleita, mutta hehkutan vaan, että varsinaisia heikkoja lenkkejä en tästä löytänyt, toki muutama kappale edustaa tyyliä jotka eivät ole niin mieleeni, mutta en silti tohdi huonoiksi väittää. Kehoitan vaan tutustumaan, myös heille jotka eivät kuuntele rytmistä laulua puheäänellä esitettynä.

p.s. Anssi Kelan - Singlet 2000-2010 -kokoelma löysi luotani myös kodin. Varsinkin "Elossa Ruotsinlaivalla" -livelevy on laadukas tuotos.

- Niko

Laitteita tulossa myyntiin

2010-04-08T12:15:00.001+03:00

Tervehdys,

saattaa olla, että kohta lähtee myyntiin audiolaitteita liian vähäisen käytön tai ajan/tilanpuutteen vuoksi. Listalla on ainakin seuraavat:

- Soundtracs Pc Midi 24, "projektiksi". Studiotiski, 24 monokanavaa, 4 auxia, 16 nauhurilähtöä. Inline -tiski. Vaatii kunnostusta kunnolla, liukuja, potikoita, ja konkkia vaihdettava (mm. virtalähteestä). Lähtenee edukkaasti.

- Soundcraft Magnetics Scm-762 - 16-raitainen kelanauhuri, 2-tuuman nauhalla. Vaatii asiantuntevaa huoltoa. "Projektiksi" tämäkin. Poistopäässä / poistopään elektroniikkaa kunnostettava. On ollut tarkoituksena perehtyä aiheeseen ja kunnostaa laite, mutta näyttää siltä, että aikaa ja mahdollisuuksia ei tuohon riitä, ja toisaalta tilanpuutekin vaivaa. Tämäkin lähtee edukkaasti.

Jos kiinnostaa, niin minulta voi tiedustella lisää etunimi.sukunimi@gmail.com. Tietyssä mielessä puhutaan siis uloskannosta. Muutakin saattaa tulla kaupan lähiaikoina

- Niko

2010-04-05T21:51:00.001+03:00

http://www.hs.fi/juttusarja/aalto/artikkeli/Nuorena%20pitää%20olla%20oikeus%20valita%20väärin/1135255819878

Samaa aihetta lähes pohtii joku muukin.

- Niko

Kyllä meidän pitää vaatia nuorisolta jotain, jos me vaadimme tulevilta eläkeläisiltä, kertoo Wahlroos

2010-04-05T00:46:00.002+03:00

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/01/29/wahlroos-suomalaiset-tekevat-liian-vahan-toita/20101448/139

Varoitus: Seuraava teksti sisältää ironiaa, karrikointia ja ankaraa yleistystä. Lukemisen jatkamista suositellaan vain jos edellämainittuja ilmaisukeinoja kykenee käsittelemään ajatuksen tasolla. Kirjoitus itsessään ei kuitenkaan ole provokaatiota, vaan yhden opiskelijan näkemys vallitsevasta tilanteesta

Piti kirjoittaa tästä jo tuolloin tammikuussa kun tämän luin, mutta se vain sattui unohtumaan. Nyt taas muistin aiheen ja päätin avata sanaisen arkkuni.

"– Miksi ihmeessä meillä on Euroopan pisimmät opiskeluajat? Miksi ihmeessä opiskelijat pitävät luonnollisena, että kun he ottavat paperinsa ulos, ilmoittautuvat heti työttömyyskortistoon? Kyllä meidän pitää vaatia nuorisolta jotain, jos me vaadimme tulevilta eläkeläisiltä, kertoo Wahlroos." - Björn Wahlroos

Kyllä tämä hiukan pysäytti ajattelemaan. Heräsi kieltämättä kysymys, että missä maailmassa tämä herrasmies oikein elää?

Aloita aiheen käsittelyn omakohtaisella esimerkillä:
Kirjoitin ylioppilaaksi Koillis-Helsingin Lukiosta keväällä 2006. Laitoin kyseisenä keväänä hakupaperit menemään muutamaan ammattikorkeakouluun. Kaupallista alaa oli muutama vaihtoehto listalla ja neljäntenä vaihtoehtona Evtek -ammattikorkeakoulu Elektroniikka, insinöörilinja. Ajatuksenani oli hankkia opiskelupaikka laitoksesta joka valmistaa oikeaan ammattiin, josta on mahdollista saada oikeita töitä. Aihe jopa hieman kiinnostikin minua. (Kiinnostaa samoilta osin edelleen) Viimeisimpään siis myös pääsin sisään.

Aloitin opintoni syksyllä 2006. Ensimmäinen syksy meni hyvinkin vauhdikkaissa merkeissä kun samanaikaisesti myin elintarvikkeita iltaisin ja viikonloppuisin, lisäksi tein äänentoisto ja äänen jälkityöstökeikkoja. Sain kuitenkin muutaman opintopisteen kasaan. Vuonna 2007 kävin valtion huvileirillä. Jatkoin keväällä 2008 uuden innon avustamana opintoja kun olin käynyt hakemassa motivaatiota sot'väestä.

Aloin hiljalleen sisäistämään sen asian, että Suomen elektroniikkateollisuus on ollut pitkälti Nokja-vetoista, tottakai monia muitakin työllistäjiä on. Viikoittain kuulin ja luin uutisia, mitkä kertoivat milloin minkäkin puulaakin suunnitelmista tai toimista siirtää elektroniikan tuotantoa ja osittain jopa suunnittelua halvemman työvoiman maihin. Eli todella voimakkaasti kärjistäin: opiskelin alaa, joka kiinnosti minua vain nimellisesti ja jossa työllistymismahdollisuudet eivät ole ainakaan kasvamaan päin. Tottakai alansa parhailla ei ole mitään ongelmaa taloustilanteesta tai mistään muusta huolimatta. En kuitenkaan voinut välttyä kysymykseltä: "miksi opiskelen alaa, jolle minulla ei ole välttämättä mitenkään erityisen hyvät mahdollisuudet työllistyä ja josta en pidä erityisemmin?" Tämä lähtöasetelma ei toisaalta saanut minuun mitenkään erityisesti ylimääräistä opiskeluintoa tehtyä?

Oma valintani oli kokeilla onneani kevään 2009 opiskelijavalinnoissa Sibelius-Akatemialle Musiikkiteknologiaa opiskelemaan. Ja siinä jopa arpaonni yllättäen suosi minua. Eli jos valmistun kortistoon, olenpahan käynyt edes opintoja joista olen ollut kiinnostunut ja joista olen mahdollisesti jopa nauttinut.

Uskallan väittää, että en ole ajatusten kanssa yksin.

On toki varmasti niitäkin, jotka ovat yliopistojen kirjoilla ainoastaan joko siitä syystä, että opiskeluja enemmän kiinnostaa kaikki muu aktiviteetti tai siksi, että ei olekaan mitään aietta pyrkiä työelämään. Tai sitten ovat kuten Kummelin "Perintöä odotellessa" -sketsistä. Uskallan kuitenkin väittää, että nämä ovat ennemmin poikkeus kuin sääntö. Itse en ainakaan kuulu mielestäni kumpaankaan ryhmään.

Minusta välillä tuntuu, että Suomessa on akateemisen koulutuksen arvostus noussut lähes perverssille tasolle, johtunee toisaalta siitä, että sitä myös paljon järjestetään ja se on opiskelijalle käytännössä ilmaista (poislukien opiskelujen sivukulut). Uskon, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut on täynnä kilpailulla loppuunajettuja nuoria, joilla "korkeasta koulusivistyksestä" huolimatta ei ole kovin ruusuiset näkymät työelämään siirtymisestä. Miksi siis kiirehtiä valmistumaan kortistoon?

Haluan rehellisesti sanottuna tavata sen, joka pitää unelmana ja tavoitteenaan 15-20 vuotta kouluja käytyään päätyä työttömyyskortistoon, kuten Herra Wahlroos tässä maalailee?

Tosin on kieltämättä kevyesti kieroa, että peruspäiväraha on suurempi kuin opintoraha ja asumislisät maksimissaan. Peruspäivärahalla saattaa vielä säilyä hengissä, opiskelijat, jolleivat nauti jotain säännöllistä, pyyteetöntä lahjoitusvirtaa joltain sidosryhmältä, joutuvat useimmiten, joko ottamaan jatkuvasti luottoa oppiakseen, tai sitten haalittava puuttuva osa rahoituksesta erilaisin työsuorittein. En nyt keskity sen enempää pohtimaan sitä, onko tämä vääryys vai mistä on kysymys, totean enemmän näin sivuhuomautuksena.

Vai onko tässä havaittavissa, joku sukupolvien välinen yhä syvenevä kuilu?

Tottakai tämän kyseessä olevan ihmisen todellisuudentajua sumentanee entisestään se, että hän on sattunut syntymään ilmeisen vaikutusvaltaiseen ja varakkaaseen sukuun, siksi käsitys monesta muusta tavasta elää elämää voi olla vajaavainen. En tiedä onko asia näin, mutta kovasti tämänkaltaiselta minusta vaikuttaa?

Uskon toisaalta myös, että hänen ollessa opiskelijana, on tilanne ollut myös muilta osin toinen.

Ei tarvitse mennä kuin 30-vuotta ajassa taaksepäin, niin maailma on ollut monelta osin erilainen. Otan esimerkiksi mökiltämme löytyneitä vanhoja kirjeitä: ne oli osoitettu "Ylioppilas Etunimi Sukunimelle". Tästä ainakin minulle tulee sellainen käsitys, että silloin pelkkä titteli ylioppilas on merkinnyt jotain. Kyseinen henkilö on ollut akateemisesti sivistynyt ja varmasti monin muin tavoin mielettömän kova jätkä tai tyttö. (käytin ironiaa). Meidän sukupolvelle titteli ylioppilas merkitsee yhtään mitään tasan yhden vuorokauden ajan, silloin kesäkuun alussa, kun sukulaiset tulevat juomaan kahvia ja onnittelemaan saavutuksista. Mutta seuraavana päivänä paperilla ei tee enää yhtään mitään, jos esimerkiksi hakee vaikkapa kesätöitä tai jotain muuta. Kukaan ei ole ollut minun lapustani kiinnostunut kyseisen päivän jälkeen, itse olen sitä satunnaisesti vilkuillut kun olen järjestellyt papereitani.

Toisaalta, olen antanut itseni ymmärtää, että erilaisiin kesätöihin ennemminkin mentiin töihin. Nyt keskimääräinen opiskelija aloittaa kesätöiden hakemisen tammikuussa ja lähettää kymmeniä ellei satoja hakemuksia, voi jäädä silti paikka saamati, jollei joku sidosryhmistä ole jossakin merkittävässä asemassa jossakin puulaakissa. Usein hylkäämisen syynä on esimerkiksi työkokemuksen puute. Hmm...

Vielä silloin kuin linkin herrasmies on aloittanut opintonsa on usein ollut selvää, että jostain opintosuunnasta valmistuu johonkin tiettyyn ammattiin. On hankittu korkea koulutus ja menty esimerkiksi valtion virkaan tai esimerkiksi paperitehtaan johtoportaaseen työhön. Useissa tapauksissa koko työura on saatettu työskennellä samalle työnantajalle, kunnes päästään eläkkeelle. Tämä on varmasti pitänyt paikkansa ja toisaalta ollut monille täysin totta.

Nyt kun katselen ympärilleni en löydä kovin monesta paikasta tuonkaltaista asetelmaa. Teollisuutta Suomessa ajetaan alas "kannattamattomana" ja säästötoimia harrastetaan yhä ankarammalla kädellä, jotta Floridalainen eläkerahastosijoittajamummo rikastuisi entisestään. Tämä on mielestäni havaittavissa niin julkisella kuin yksityisellä puolella, toisaalla enemmän toisaalla vähemmän. Ei ole niin tunnollista tekijää tai niin turvattua työpaikkaa, etteikö sitä muutoksen tuulet ravistelisi. Voi olla, että kaikissa tilanteissa uhkana ei ole välttämättä irtisanominen, mutta niillä ketkä saavat jäädä virkaansa hoitamaan, voidaan elämästä tehdä maanpäälinen helvetti.

En ainakaan itsestäni tunnista sellaista ajatusta, että vierastaisin työntekoa tai etten olisi valmis panostamaan yhtä paljon "hyvinvoinnin" eteen kuin edellisetkään sukupolvet. Mutta millätavoin päälläseisten siihen tarjotaan mahdollisuus?

Jos nuorisoa ei kiinnosta opiskella, vaan ennemmin hakeutuu työttömyyskortistoon valmistuttuaan, onko kyse siitä, että me tämän päivän nuoret olemme siinä määrin helppoon elämään tottuneita laiskoja vätyksiä? Vai onko mahdollista, että myös jossain muualla kuin meidän asenteissamme olisi jotain pielessä?

- Niko

p.s. tämä kolumni kannattaa lukaista, ei suoraan tästä aiheesta, mutta aihepiiriä sivuten http://www.hs.fi/juttusarja/hakkinen/artikkeli/Työ+tekosyynä/1135255795146

Ryhdy Maantieteilijäksi

2010-04-03T22:44:00.003+03:00

Katsokaa http://www.helsinki.fi/geo/opiskelu/perusopiskelijaksi.html sivun alareunassa oleva video. Tekaisin kaverille musiikit esittelyvideoon. Hauskoja nämä nopeat projektit joissa voi tehdä hiukan suurpiirteisempää jälkeä lyhyellä aikarajalla.
Miten on rupesiko maantieteen opinnot kiinnostamaan? Palautetta voi antaa.

Edit: Hämmennyksekseni sain kikattua myös itse videon tähän näkyviin. Sen sijaan käytössä oleva ulkoasu ehkäisee videon mahtumisen ruudulle, pitäisi varmaan vaihtaa leveämmäksi?

- Niko

Sanasta miestä?

2010-03-06T20:48:00.002+02:00

Tässä eksyin pohtimaan lauluin sanotuksia taas kerran. Tässä muutamia ajatuksia joita minulla on tullut viimeaikoina mieleen.

Välillä ylipäätään minulle tulee olo, että laulu on vaan välttämätön paha musiikissa, viihdyttämään niitä, ketkä eivät ymmärrä diggailla bassarisoundia tms ;) Mutta toisaalta suhtautuminen sanoihin ja sanoituksiin on hyvinkin kriittistä. Tästä syystä olen viimeaikoina tehnyt pelkästään instrumentaalimusiikkia, jos sanoitukset eivät ole riittävän hyvät tai niissä ei ole mitään sisältöä/merkitystä, on parempi olla vaiti ja kuunnella pelkkää musiikkia.

Olen elämäni aikana tehnyt muistaakseni kuuteen kappaleeseen sanoitukset, joista kolme rap-sanoituksia. Näistä ei hiphop-kappaleista kahteen sanat olen tehnyt jonkun toisen kirjoittaman tekstin perusteella. Tämän lisäksi joitain yksittäisiä pätkiä siellä täällä. Toisaalta myös nipun humoristisia sanoituksia, mutta niitä en laske tähän. Tämän perusteella en voi siis väittää hallitsevani tätä taiteenlajia juurikaan, mutta viimeaikoina olen pohtinut aihetta kriittisesti.

Ajatus lähti liikkeelle tästä:

"Ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa
rakkaus oo rikkautta rakkaampaa
Jos rakkaus on suoraa ja rikkaus väärää
kuka suoran säätää ja väärän määrää "- Lauri Tähkä - Pauhaava sydän

Niinettätuota mitäettä? Mitä laulaja meille tahtoo kertoa tässä?

Samaa selkeää linjaa jatketaan kertovassa säkeistössä:

"Mun täytyy rakastaa nää elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla
Mut sun lähelläs mieli peilityyni on "- Lauri Tähkä - Pauhaava sydän

Voidaan toki pohtia mikä tässä kappaleessa laulunsanojen funktio ylipäätään on. Havaittavissa on paikoin lähes nerokasta sanoilla leikittelyä, mutta kontekstistaan irroitettuna nämä ovat mielestäni lähinnä korneja. Tulee mieleen, että sanat on kirjoitettu lähinnä kikka mielessä ja tärkeätä on ollut loppusoinnutus. Pahasti särähtää korvaan toki sana "roskiin". Mutta näin kirjoitettuna minulla ei ole aavistustakaan, että mitä hän tahtoo nyt lopulta sanoa? Rakkaudesta puhutaan, koska se myypi, mutta muuta en irti saa. Lieko se alkuperäinen tarkoituskaan?

Mielestäni hyvä sanoitus toimii myös hyvin ilman melodiaa ja toistaalta hyvä melodiakin toimii ilman sanoja.

Parhaimmillaan hyvä sanoitus voi kertoa meille tarinan siten, että sen pystyy kuvittelemaan silmien edessä. Toisaalta sanoitukset voi vain keskittyä kuvailemaan jotain tiettyä tilannetta ja toimia siinä loistavasti. Oma lukunsa on sitten sanoitukset joiden tarkoitus on toimia lähinnä rytmisenä elementtinä. Siitä saattaa olla edellämainitussa esimerkissä myös kyse.

Mielestäni hyvä lauluntekijä saa ilmaistua keskeisen sisällön jo muutamalla sanalla tai parilla lauseella, jotka voivat olla hyvinkin pelkistettyjä.

Tässä ihan hiljattain tutustuin Ultravox yhtyeen kappaleeseen "Dancing with Tears in my Eyes". Kappale kertoo ydinräjähdyksen lähestymisestä. Vaikkakin kappale ja video ovat tietyin kriteerein hyvinkin kornin tuntuise nykyisellä estetiikalla tutkittaessa, siitä huolimatta kappale teki minuun jostain syystä syvän vaikutuksen.

http://www.youtube.com/watch?v=fOKMxMjc8Mk

Ensimmäinen säkeistö menee näin:

"It's five and I'm driving home again
It's hard to believe that it's my last time
The man on the wireless cries again
It's over, it's over" Ultravox - Dancing with Tears in my Eyes

Mielestäni varsin tehokkaat neljä riviä. Mielestäni tämä toimii toisaalta ihan sellaisenaankin, varsinkin kun tietää kappaleen teeman. Kahden ensimmäisen lauseen jälkeen tiedän mistä on kyse ja miltä ihmisestä tuntuu, miehestä "langattomasta" vielä selviää yleinen sekasorto ja epätoivo. Minimimäärällä sanoja on saatu mielestäni kuvailtua tunteet varsin hyvin. Varsinkin kun kertosäe menee näin:

"Dancing with tears in my eyes
Weeping for the memory of a life gone by
Dancing with tears in my eyes
Living out a memory of a love that died" Ultravox - Dancing with Tears in my Eyes

Koko kappaleessa on yhteensä 14 riviä tekstiä siitä huolimatta mielestäni siinä on kerrottu kaikki mitä kuulijan tarvitsee tietää aiheesta, jotta pystyy kuvittelemaan itsensä kyseiseen tilanteeseen.

Kappaleilla voi toisaalta olla vahvoja "julistaviakin" sanomia, mutta siinä on eroja miten nämä asiat esitetään.

Joskus voi olla paikallaan jopa hyvinkin suoraviivainen, mustavalkoinen ja julistava sävy. Hyvänä esimerkkinä Irwin Goodmannin - Haistakaa paska koko valtiovalta. Varmasti löytyy kansaa, joka pystyy samaistua verottajan toimintaan kohdistuvaan suoraviivaiseen kritiikkiin. Toisaalta tällainen lähestymistapa voi tuottaa hyvinkin mustavalkoisen, yksipuolisen ja toisaalta hyvin tyhjän lopputuloksen, joka aliarvioi kuulijan täysin. Pahin mielestäni on se, että vastustetaan äänekkäästi "Järjestelmää", ilman, että missään vaiheessa käy ilmi se, että kuka tämä paha taho on ja miksi näin on. Usein tällöin on kyse pelkästä tunteenpurkauksesta, ei niinkään kommunikaatiosta. Harvoin tämä saa toisaalta kuulijaakaan sen kummemmin pohtimaan asioiden tilaa.

Suuresti tekstintekijänä arvostamani Gösta Sundqvist (Leevi and the Leavings) hallitsee mielestäni varsin hyvin sen, miten voidaan saada ihmiset ajattelemaan, ilman, että julistetaan välttämättä yhtään mitään. Toisaalta Sundqvistin tuotannosta löytyy malliesimerkkejä ylipäätään siitä, miten sanoitukset on hyvä rakentaa.

http://www.youtube.com/watch?v=NfdyoICaImI
"Teen sulle temput ja paskannan porealtaaseen,
ja näillä terrori-iskuilla sut hulluksi teen.
Kun säädän ATK-laitteiston epävireeseen,
ja syötän koiralle NMT:n" - Leevi and the Leavings - tikapuut taivaaseen

Tämä on ensimmäinen säkeistö ko. kappaleesta. Kun iloinen miesääni laulaa korkealta tällaista, jää kuulija hämmentyneenä ihmettelemään, että mistä ihmeestä nyt oikein on kysymys. Tuntuu, että tämä on joku vitsikäs pilalaulu. Mutta kuulijan mielenkiinto on jo herätetty ja kuulija on utelias, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

"Jos joltain toiselta tähdeltä katsella vois,
kuinka ihminen itseltänsä päätä syö pois.
Ken silloin itkisi krokotiilin kyyneliä?
Maapallo lahjaksi lapsille jää" - Leevi and the Leavings - tikapuut taivaaseen

Tässä vaan potkaistaan kuulijaa nivusille takaapäin hyökäten. Kuulija on odottanut kaskun jatkuvan ja odottaa mielenkiinnolla, että mitäs nyt tulee ja yllättyy uudestaan kun nyt puhutaankin asiaa. Ei tässä sen kummemmin syytetä ketään, mutta muutamalla lauseella saadaan kuulijalle olo, että pitää ruveta miettimään elämää noin ylipäätään.

"Nyt hymyyn herkästi kääntyy vain pääkallon suu,
tuskin hartaimmat toiveunetkaan toteutuu
Saa jäädä rottien ruuaksi luurangon luut
ja taivaan linnuille viimeiset puut" - Leevi and the Leavings - tikapuut taivaaseen

Tämä tuskin kaipaa sen suuremmin selittelyä. Hieno teos.

Toinen esimerkki saman miehen tuotannosta;

http://www.youtube.com/watch?v=y08eys2zN7Y
"Minä halusin tavata Annelin,
sillä tiesin sen vielä minua vielä etsivän.
Eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille,
ravintolapöytään oksentaville naurettiin" - Leevi and the Leavings - Pohjois-Karjala

Kuten Sundqvist itse jossain haastattelussa toteaa, että on hienoa jos tarina alkaa siitä hetkestä kun on jo tapahtunut jotain. Tässäkin, kuka Anneli? Miksi se on tarinan hahmoa etsinyt? Kysymys, johon tosin ei taideta kappaleen aikana vastata. Samassa haastattelussa mainitsi, että ensimmäisessä lauseessa saattaa kirjoittaessa kestää pidempään, kuin koko muussa kappaleessa.

Mielestäni huonoin tilanne on silloin, kun sanoitukset syntyvät pohjalta "otanpa tästä kitaran ja tätä juttua alkaa sitten tulla". Saattaa tulla pitkä liuta tekstiä täynnänsä erilaisia täytesanoja kuten "sä", "mä" "ja" jne. Kuinka voi mitään informaatiota tai tunnetiloja välittyä jos välttämättä tekijälläkään ei ole aavistustakaan mitä haluaa kansalle kertoa? En tästä nyt ota sen kummemmin esimerkkiä tähän, niitä kukin varmasti löytää helposti itsekin.

Yleisesti ottaen tällä hetkellä mulle on tosi kova juttu tietynlainen "minimalismi". En siis tarkoita mitään liiotellun yksinkertaista ilmaisua, päinvastoin. Vaan se, että ilmaistaan asia siten, että siitä on kaikki ylimääräinen riisuttu ympäriltä pois. Eli jokaisella nuotilla, jokaisella sanalla jne. on oma tarkoituksensa kokonaisuudessa, ei siksi, että pitäisi nyt jotain olla.

Tämmöistä tänään.

- Niko

Nyt soi: äänitesuosituksia

2010-03-04T03:23:00.002+02:00

Viimeaikoina on soinut seuraavaa, suosittelen tutustumaan:

Monimutkaisempaa, ei poppia:
Brian Eno: Ambient music - Music for airports http://www.youtube.com/watch#!videos=95IfBlpTAQ0&v=B9kPIp4MtX0 Varhaista ambient -musiikkia. Tykkään.

Steve Reich: City life http://www.youtube.com/watch#!videos=0YBEfG9Buag&v=OY5_cwN1i74
Lisätietoa täältä:http://en.wikipedia.org/wiki/City_Life_(music)
Eli kyseessä on Steve Reichin viisiosainen sävellys kahdelle samplerile ja orkesterisoittimille vuodelta 1995. Sävellyksessä on käytetty kaupungin ääniä ja huudahduksia jne. Sain tämän levyn jo vuonna 1997, sen jälkeen olen kuunnellut sitä muutaman vuoden välein. Nyt yhtäkkiä iski into kaivaa äänite esille ja kuuntelinkin koko teoksen kahdesti putkeen. Tykkäsin yllättävän paljon.

Possible Apple: koko tuotanto alusta loppuun. http://possibleapple.org/
Musiikkia jota on vaikea laulaa mukana, muutoinkin vaatii hiukan toisenlaisen asennoitumisen. Mutta jostain syystä olen kuunnellut useasti viime aikoina. Olen muunmuassa huomannut vihelteleväni "Massive Passiven" teemaa kuntosalilla käydessäni.

Ei niin vakavaa, poppia:
- Rick Springfield: Jessies Girl jaVictorias Secret

- Men at Work : Down Under

- Pointer Sisters: Jump

- Colin Hay: Overkill

Sekä Hugh Grantin esittämä "Pop! Goes My Heart" Elokuvasta "Sävel ja sanat". Aluksi tämä oli mielestäni hauska vitsi, mutta tämähän on hieno sävellys myös.

Kyllä 80-lukulaishenkinen Rock'n'roll on edustettuna jopa lievästi epäterveissä määrin, se on myös vaikuttanut muuhun eloon oudolla tavalla. Nimittäin osallistuin muusikoiden.netissä olevaan miksaushaasteeseen kevyesti kasarihengessä täältä kuultavissa. Eli haasteen idea oli se, että bändi laittoi yhden kappaleen raidat jakoon, tee oma miksauksesi -hengessä, paras valitaan levylle. En tyytynyt miksaamaan pelkästään vaan löin mukaan myös kevyesti roiseja syntikoita ja kitaroita.

- Niko

Ei. Ne ei osaa täällä

2010-03-03T15:02:00.003+02:00

Aikeenamme oli vuokrata auto ja käydä Manchesterissä päiväseltään. Hämmästyimme. Hertzin sivuilla oli minimi-ikärajat. Opel Corsa tai vastaava 23-vuotta, Ford Mondeosta ylöspäin 25-vuotta. S-mersut ja pakettiautot jne. 30-vuotta!
Suomessa olen ollut pöyristynyt siitä jos vaaditaan edes se 21-vuoden ikä, ja sellaisesta vuokraamosta en vuokraa autoa koskaan.

Eräästä vuokraamosta sain seuraavanlaisen vastauksen tiedusteluuni:
"Dear Niko Laasonen

Thank you for your request.

The dates you have selected are not available as we are not open on Friday at 8.00am (we open at 8.30am) or on Saturday at 20.00. You would need to return the vehicle on Saturday before 11.45am. If you needed it longer than that, the next available date for return would be Monday at 8.30am. This would change the cost of your rental. Also as you are under 25 years old there would be an additional cost of £11.25 per day and if you are a student the minimum age for renting is 23 years old because of insurance. The Finnish driving license would not be a problem but we would need to see both parts of the license if applicable and it must not have any endorsements on it, also your passport and two utility bills with the address you are currently living at. The total cost of the rental would need to be paid on a Visa Credit or Debit Card or Mastercard in your name and also there is a deposit of £150 which must also be paid on this card. This is subject to terms and conditions and availability.

Please do not hesitate to contact us if you have any further questions or would like to make this into a reservation."

Mitä ihmettä? Emme siis ainakaan tuolta vuokraa, mitään. Onko tämä yleinen käytäntö vai jotain sairasta pilaa?

Vastasin siis näin:

"Hi,

Is this some kind of a joke? Or is this truly normal practice in this country? I have rented a van in Finland for the first time when I was 18 years old, and I only had a temporary Driving Licence. I am qualified to drive any car up to 12 metres long professionally, and I have been driving a taxi in Helsinki for over a year. However, it seems almost impossible to get a Corsa etc. for a weekend in the UK, just because I am under 23.
I am extremely confused.
Additionally, there is only one part in the Finnish driving licence so I have no idea what you mean by "both parts". I suppose you do not rent cars to tourists, if a permanent address in the UK is required? We live in Lincoln, but as electricity and other utilities are included in our rent, we do not receive any of those bills in this address.

Kind regards

Niko Laasonen"

Olen Suomessa varmasti elättänyt muutamia autovuokraamoita. Pelkästään pakettiautoja olen vuokrannut kymmeniä kertoja omalla ja yritysten nimellä. Ensimmäistä kertaa 18-vuotiaana väliaikaisella ajokortilla. Ja ajokorteillani saa ajaa ammattiliikenteessä mitä tahansa yksiosaista, enintään 12-metriä pitkää ajoneuvoa, sekä henkilöautoa ammatiliikenteessä (tosin rajallisella alueella). Mutta täällä eivät uskalla luovuttaa käyttööni Opel (Vauxhall) Corsaa tai vastaavaa, vaikka siitä maksaisinkin.

Päätän kirjoitukseni isoon huutomerkkiin: !

- Niko

Girl talk -haaste

2010-03-01T00:29:00.002+02:00

Luin täältä kieltämättä kevyesti koomisen, miehisen, vastauksen vastauksen ilmeisesti muotiblogeja kiertävään haasteeseen/kyselyyn, joten päätin minäkin kantaa korteni kekoon. Oli ajatus sen verran hauska.

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?

Jos pukeutumista ei lasketa, niin keskimäärin 15 sekuntia. Tämä käsittää hiusten vetämisen ponihännälle. Tämän päälle 30-45 sekuntia esimerkiksi hampaiden pesuun ja deodorantin levittelyyn. Kerran kuukaudessa, kun ajan partani, saattaa se tuplata tämän ajan.

2. Tyttömäisin tapasi?

Tässä täytyy kompata linkin kirjoittajaa. Laulan yksinollessani kovin mielelläni kovin korkealta.

3. Lempihajuvetesi?

Tällä hetkellä käytän ilmeisesti Diesel merkkistä vessavettä.

4. Monetko kengät omistat?

Muistaakseni viidet. Täällä minulla on kahdet. Toisia käytän kaikkialla muualla ja lenkkarit kuntosalilla käyntiä varten.

5. Käytkö kirpputoreilla?

Satunnaisesti, mutten koskaan osta sieltä vaatteita. Antikvariaateissa tykkään käydä, silloin kun sellaiseen sattumalta eksyn.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?

Satunnaisesti. En omista autoa, mutta jostain syystä vuosittain ajan useita kymmeniä erilaisia ajoneuvoja.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?

Olin sulkenut tietoisuuteni ulkopuolelle sen, että sellainen sarja vielä pyörii. On vain muutamia ohjelmia/sarjoja joita nauhoittaisin, mikäli olisi mahdollista. Mutta kun mahdollisuus tarjoutuu, unohdan koko asian.

8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?

Kampaan hiukseni aina kun vaimoni asiasta huomauttaa. Muutoin rajoittuu lähinnä suihkussa käyntiin ja muuhun peseytymiseen.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?

Silloin kun edelliset hajoavat päälleni. Olen kuluneen puolen vuoden aikana hankkinut muutaman hauskalla tekstillä varustetun t-paidan, satunnaisesti ostan parin housuja tai paitoja. Sukkia ostan useammin.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?

Hesarista luen päivittäin Viivin ja Wagnerin, sekä Fingerporin. Nykyisellään silmäilen hs.fi etusivun päivittäin.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?

On. Isäni lähettämä kiitoskortti 50-vuotispäiviensä muistamisen johdosta. Samoin on myös kuva vaimoni 2-vuotiaasta veljenpojasta.

12. Millainen on vaatekaappisi?

Täällä vaatteeni on sijoitettuna neljään laatikkoon ja jaamme yhteisen henkarikaapin. Ylimmässä laatikossa on kalsarit, seuraavassa sukat lajiteltuna sen mukaan onko ne parittomia vai parillisia. Parittomat päällä. Sen alapuolella on paidat. Ja alimmassa on housut.

13. Entä karkkihyllysi?

En ole koskaan pitänyt makeisille erikseen hyllyä. Jos ostan makeisia, syön ne oitis pois.

14. Panostatko sisustukseen?

Kyllä. Viikko sitten rymsteerasin keittiön pöydän puoli metriä lähemmäksi seinää.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?

Yleensä yksi pojista.

16. Alusvaatemakusi?

Sopivat

17. Onko mätsäys tärkeää?

Olen hiljattain oppinut, että harmaiden housujen kanssa ei sovi käyttää harmaata paitaa. Eli kartan mätsäystä.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?

Ei. Näköjään lukee: "Synkronoitu seinäntuijotus, http://www.lentavalehmafilms.fi/"
Nettisivuilla lukee vielä:
"Harrastukset:
- Kirjallisuus (tietokirjallisuuden lisäksi dekkarit, elämänkerrat jne.)
- Elokuvat, erityisesti Suomalainen elokuvatuotanto 1950-1970 välillä, mutta myös uudemmat elokuvat valmistusmaasta riippumatta.
- Kosketinsoittimien, sähkökitaran, sähköbasson ja trumpetin soitto
- Yksinkertainen ja pelkistetty huumori, pääasiassa nauramalla."

19. Entä lempiohjelmissasi Sinkkuelämää?

Uutisvuoto.

20. Millainen on ystäväpiirisi?

Tavallinen.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?

Asun kolmen tytön kanssa ja valtaosa viettää illat kotona, kukin omassa huoneessaan. Lasketaanko se?

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?

Brian Eno - Music for Airports

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?

Valkoisena kesät talvet

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?

Ei sinänsä, mutta en katso lainkaan urheilua. Joskus katsoin iltaisin biljardia televisiosta.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa?

Ei.

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?

Ympäristö ei kestäisi, jos en shampoota käyttäisi.

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?

Kyllä.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?

niinettätuota...

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?

Tasan sen määrän, että riittää, ei yhtään yli.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?

En.

31. Käytätkö koruja?

Kihlasormusta.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?

Tuskin. Avainnippu ennemminkin

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?

Mahdollisesti.

34. Teetkö heräteostoksia?

Kyllä. Useimmiten tuoreimman Sound On Sound -lehden. Viimeksi myös äänitteitä.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?

Mitä sellaiset ovat?

- Niko

Kasviruokapäivä, ja muuta sellaista

2010-02-23T16:12:00.003+02:00

... Aikuiset ihmiset... Fariseukset ja Stalinistit lentelee, hyvänen aika. Jos tämä olisi tehty vain ruokalistamuutoksena ilman turhaa kädenvääntöä, niin ketään ei olisi edes oikeastaan kiinnostanut. Tottakai hiukan epäilen sitä, että olisi kovastikaan ekologisempaa syödä Timbuktusta laivattua soijaa kuin Suomalaista sikaa. Mutta onko tuo aikuisen ihmisen argumentointia?

- Niko

p.s. Laitoin näille sivuille käyttöön Google Analytics palvelun, eli tästä eteenpäin näen kuinka paljon ihmisiä täällä käy.

p.p.s Avointa kirjettä tekijänoikeuksista on luettu eiliseen mennessä 1000 kertaa.

Blogkierros: ettäniinettä...

2010-02-16T00:10:00.005+02:00

http://keskenerainen.wordpress.com/2010/02/15/kklk-22010/

http://keskenerainen.wordpress.com/2010/02/15/sisaisista-vuokrista/

Ajatus näistä sisäisistä vuokrista ja miten ne toimivat vaikuttaa minusta vähän pervolta systeemiltä. Varmasti periaatteessa hyvä järjestelmä kirjanpidollisessa mielessä, mutta jos numerot eivät vastaa todellisuutta, edes "melkein", niin kulkeeko homma juuri niinkuin pitäisi?

- Niko

p.s. Tuorein rallini on kuultavissa, muutaman viikon ajan täältä

Uutiskatsaus: niintuota...

2010-02-14T15:14:00.002+02:00

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/IPCC+myöntää+virheellisen+Hollanti-tiedon/1135252889902

Eli kuula ei sitten lämpenekään ihan niin kovaa vauhtia?

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ilmastoprofessori+Phil+Jones+katuu+tietojen+salailua/1135252872006

Siihen liittyen tämä. Tykkään tästä tavasta tehdä tiedettä, jos tuloksia on tulkittu miten sattuu, niin estetään muita näkemästä tuloksia. Jepjep.

Tulee tästä mieleen, kun yhdistyksessä, jonka hallituksessa olen, tehtiin kysely jäsenille tyytyväisyydestä ja toiveista. Vastaajia oli kertynyt kaksi. Tai yksi jos minua ei lasketa. Ei sillä, että otanta olisi tässä yhteydessä merkinnyt, mutta.. Kysely sisälsi monivalintatehtäviä vaihtoehdoin 1-5. 1 = Todella merkittävää 5 = Ei merkitse minulle mitään.

Tuloksia tutkiessa hämmästelimme, miten jollekin rivijäsenelle, jotkut yllättävät asiat merkitsee paljon ja toiset ei lainkaan. Sitten totesimme, että "ei kyllä tän on pakko olla niin, että on ajatellut 5 merkitsevän eniten ja 1 vähiten ja laittanut vaan vahingossa väärin päin"

Ihminen näkee tuloksistaan juuri sen mitä haluaa nähdä, joskus täytyy vaan katsoa riittävän pitkään ja käyttää mielikuvitusta. Eli katsotaan miten tulokset saadaan istumaan aiempaan maailmankuvaan, eikä välttämättä katsota mitä tulokset kertovat. Välillä tulee sitten ihan naurettaviakin ja jopa koomisen yksinkertaistettuja ajatushirviöitä, kuten esimerkiksi se Darwinin juttu ;)

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisissa+alkaa+jälkipyykin+pesu/1135252888955

En nyt kommentoi itse asiasisältöä sen kummemmin, kuin hämmästelen sitä, miten monissa paikoissa käytetään arvovaltataisteluun valtavasti voimavaroja.

Sen sijaan huvitti tyyli, jolla tämä oli kirjoitettu. Kuten: "...mutta haluja samaan keikkaan oli myös muutamilla krp:n kytillä." tai "huumepoliisin kovanaamapomo Aarnio oli elementissään Helsingin Sanomien haastattelussa Marskin ravintolassa"

- Niko

Nörtteilyä: väliaikaisen työpisteen mittailua.

2010-02-12T20:00:00.007+02:00

Hoi,

Päätin puolitieteellisessä mielessä mittailla väliaikaisen työpisteeni taajuusvasteen. Tässä tulokset, ne olivat joiltain osin yllättävät, osittain antoi vahvistusta kuulohavainnoille:

Sinisellä piirretty on vasemman kaiuttimen tuottama signaali kuuntelupisteessä. Huomionarvoista on ainakin tuo korostus 160 Hertzin paikkeilla, arvatenkin pöydän aiheuttama korostus. Sieltä korostus löytyy usein lähikenttämonitoroinnissa. 200 hertzin yläpuolella on muutama jyrkkä kuoppa. 600 Hertzin paikkeilla on myös hieman kuoppaa, alue missä on ollut ongelmia ennenkin. Oletan niiden johtuvan seisovista aalloista. Mutta mistä johtuu tuo kuoppa kahden kilon paikkeilla? Sama näkyy myös oikeassa kanavassa, mutta ei yhtä voimakkaana. Olisko se basso ja diskanttikaiuttimien jakotaajuuden ansiota ja jotkin akustiset ilmiöt avustavat siinä? Bassopää laskee niinkuin Genelec 8020:lla ilman subwooferia kuuluukin.

Tuo piikki 20 Hertzissä lienee liikenteen melua, oletan. Yläpää lähtee laskemaan tuolla ennen 15 kiloHertziä, tämän oletan johtuvan mittamikrofonista.

Tämä on monelta osin varsin identtinen, lukuunottamatta suurempaa epätasaisuutta tuossa 100 Hertzin ympäristössä. Seisovia aaltoja kenties?

Näköjään toleranssi on mitenkuten +/- 10 desibeliä. No ainakin on hyvä tietää mikä on pielessä, miksaus on aina kuuntelun peilikuva.

Vaihtoehtoisena kuunteluna on Sennheiser HD600 kuulokojeet, niiden ongelma-alueet on nyt myös tiedossa. kuten käyrästä näemme .

Mittaukset on tehty itserakennetulla mittamikillä Panasonicin kapselilla varustettuna, Mbox 2 mini äänikortilla.

Innokkaimmat lukijat voivat ladata tästä huoneen impulssivasteen ja käyttää sitä konvoluutiokaiun impulssina Tästä

Kuva koko komeudesta vielä. Huomatkaa akustointi kaiuttimien takana.

Tällaista.

- Niko

Uusia äänitteitä.

2010-02-12T05:14:00.002+02:00

Koska unettomuus iski jostain syystä tänä yönä, niin kirjoitan muutaman rivin yökirjaani (härski lainaus Pulustudion isännältä, kiitos ja anteeksi)

Kun Kela kiikutti tilille oppimiseen tarkoitettua tukirahaa, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja mennä HMV -levykauppaan ja myös ostaa jotain. Pistin budjetiksi 30 sterlingrahaa. Aikani hapuiltuani tarttui mukaan pari ennakkosuosikkia ja pari yllättäjää.

Dave Matthews Band - Big Whiskey and the GrooGrux King (2009)
Tämän ostin ihan puhtaasti kuultuani Shake me like monkeyn tässä videossa:

Puhutaan varsin rehellisestä rokkenrollista, mukana myös funk jne. vivahteita. Joku toinen bändi tästä tulee selkeästi mieleen, mutta en vieläkään ole keksinyt. Kokonaisuutena albumi ei tuon avausraidan jälkeen anna mitään suuria yllätyksiä. Varmasti antaisin soida taustamusiikkina alusta loppuun loikkimatta, mutta en välttämättä jäisi kuuntelemaan alusta loppuun yhdellä istumalla. Kenties sitä vielä tutustuu. Suosittelen tutustumaan tuohon kyseiseen ralliin kuitenkin.

Coldplay - Viva La Vida or death and all his friends (2008)
Sinkkubiisi Viva La Vida minulla on ollut jo koneella yli vuoden ja siitä olen tykännyt, nyt kuitenkin päädyin ostamaan koko albumin kun oli 2 äänitettä £10:llä tarjouksessa. Kyllä oli hyvä investointi. Voidaan puhua ihan selkeästi albumista, ei vaan kokoelmasta kappaleita. Levyn parhaimmistoon kuuluu avausraita - Life in technicolor

Äänite poikkeaa selvästi aiemmista kuulemistani Coldplayn levyistä. Taustalta löytyy yllättäviäkin(?) tekijöitä, yksi tuottajista on Brian Eno ja hän on myös vastuussa levyn "äänimaisemista". Tämän levyn olen kuunnellut monta kierrosta alusta loppuun, useita kertoja pimeässä istuen kaiuttimien virtavalojen loisteessa. Suosittelen.

The Essential - The Power of ROCK
3:n Cd:n kokoelma rockhittejä eri vuosilta. Ostin tämän yhden kappaleen takia. Nimittäin Rick Springfield - Jessie's Girl. Aivan mahtava kappale.

Terve mies ja silti kuuntelee kasarirokkia. (On näköjään poistettu tuo alkuperäinen musiikkivideo, mutta äänite on se mikä pitää)

Samalla vielä tarttui mukaan Stanley Kubrickin - Tohtori Outolempi -elokuva.
Se on edelleen yhtä hämmentävä kuin muistelin, mutta samalla yhtä nerokas.

Ei muuta

- Niko

Tulostinta

2010-02-07T22:41:00.002+02:00

Piti tässä tulostella kevyttä iltalukemista.

"Color table is missing, please uninstall and reinstall printer software". Mahtia! Ei muuta kun asentamaan. Kyseessä siis Lexmark x4875 monimediaihme, oikein wlanilla varustettuna ja sitä käskyttävä kone varustettuna Os X Snow Leopardilla. Arvatenkin käyttöjärjestelmäpäivitys syyllisenä tälle muistinmenetykselle. Ensimmäisellä kymmenellä yrityksellä ajuri ei löydä verkkoon kytkettyä tulostinta lainkaan. Sitten tajusin käydä käynnistämässä tulostimen uudestaan. Seuraavalla sadalla yrityksellä keskimäärin joka toisella kerralla ei löytynyt tulostinta ja niillä toisilla kerroilla sitten ei tätä väritaulua.

Tunnin ilosta hihkuttuani löytyi vastaus:
http://lexmarkanswers.blogspot.com/2010/02/missing-color-tables.html

Kiitos näistä.

- Niko

Englanti on kehitysmaa

2010-02-07T01:42:00.000+02:00

Mistä näitä oikein tulee?

2010-02-05T16:45:00.003+02:00

Uutiskatsaus taas. Parista eri aihepiiristä

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Virkamerkillä+houkutelleelle+poliisille+ehdollista+16-vuotiaan+raiskauksesta/1135252600595
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Aussibändi+Men+at+Work+hävisi+taistelun+superhitistään/1135252617857

Mitä ihmettä? Oikeusjärjestelmä on näemmä pilalla ympäri maailmaa?

- Niko

nixi: Sennheiser HD 600 -kuulokkeiden korvaläpysköjen pesu

2010-02-01T00:21:00.002+02:00

Ho,

Tuossa tutkin luottokuulokkeiden kuntoa ja havaitsin, että pehmikkeet ovat olleet vasten päätäni jo kolme vuotta. Sen siitä havaitsi pinnasta ja lievästä irronneen ihon tuoksusta. Läpysköjen vaihtamisen sivuutin oitis, koska hintaa kuitenkin niillä on melkeinkuukausitulojeni verran.

Olen monesti miettinyt, että mitenköhän nuo lähtevät irti, asia ratkesi hetken tutkittuani.

Ohjeet ovat seuraavat:

1. Tartu tyynystä
2. Vedä

Kun oli tuotteet käsissä levällään, heitin keksinnöt tiskialtaaseen, tulppi pohjalle ja kuumaa vettä ynnä nestemäistä vaatepesuainetta päälle. Hetken puristeltuani huhtelin heidät ja nyt ne on tuolla pyykkein kanssa kuivimassa.

Joskohan huomenna jazi soisi miedon kukkaistuoksuisilla luureilla?

- Niko

Vastaus Kaj Sotalalle.

2010-01-29T20:24:00.002+02:00

Sain vihdoin valmiiksi vastineeni Piraattipuolueen tiedottaja Kaj Sotalan kirjoitukseen.

http://www.ksm-sound.fi/docs/vastine_kaj_sotalan_kirjoitukseen.pdf

KSM - Depletion zone, ilmestyy loppuvuodesta 2010

2010-01-28T16:54:00.002+02:00

Tässä pari päivää sitten muodostui valmiiksi jylhä päätös. Tänä vuonna se tapahtuu.

Eli julkaisen loppuvuodesta omakustanneäänitteen verran koneistettua musiikkia. Albumin nimeksi tulee yllä mainittu Depletion Zone, eli tyhjennysalue, kuten puolijohdetekniikkaan perehtyneet tietävät.

Äänitteelle on näiltä näkymin tulossa 8-10 rallia. Tarkka kappalelistaus on vielä auki, mutta se on varmaa, että kappaleiden nimet ovat kaikki arvottuna sokkona joko puolijohdetekniikan tai radiotekniikan kirjallisuudesta. Mukaan tulee luonnollisesti aiemmin netz-julkaisuina jaetut 4 kappaletta.

Tuotantoyhtiö antoi musiikilliselle puolelle aikarajaksi 20.5.2010, eli tuohon päivämäärään mennessä musiikillinen sisältö tulee olla tehtynä ja miksuutettuna, se kun ei maksa minulle juuri mitään. Tämän jälkeen pitää järjestää masterointi, kansien suunnittelu, painatus, "jakelu" ja paperityöt virallisten tahojen kanssa. Mikä tärkeämpää kaiken tämän rahoitus, vaikka isoista summista ei puhutakaan.

Fysisenä cd-äänitteenä tulen painattamaan/monistamaan pienehkön 100-200 kappaleen erän, lisäksi olisi tarkoitus laittaa digitaaliseen jakeluun, muodossa tai toisessa. Cd-levyjä on tarkoituksena kiikuttaa pienet niput erikoistuneisiin levypuoteihin, lisäksi äänitettä tulee saamaan allekirjoittaneelta muodossa ja toisessa.

Tällä kerralla kyse on vain nimellisesti liiketoiminnasta ja pääasiassa "taiteellisten ambitioiden" toteuttamisesta. Tärkeämpää siis on saada lätty ulos, kuin se, että ostaako/kuunteleeko sitä kukaan. Onpahan sitten ainakin antaa äidille ja isälle ja kenties muullekin lähisuvulle joululahjaksi useampikin itsetehty lahjus.

Tämmöistä tällä kerralla.

- Niko

Keskeneräisen äärellä.

2010-01-27T16:06:00.002+02:00

Hoi,

nyt alkoi taas se aika vuodesta kun häiritsee se, että en keksi mitään kiinnostavaa. No tuossa pengoin paskasäkkini (Ultra-bra termi "säkistä", josta Kerkko Koskinen kaivoi esiin lyhyitä taidepaloja, joita ei ollut aikasemmin tohtinut tuoda näytille) läpi kuluneen vuoden ajalta, eli siis Pro Toolsille talteen naputeltuja ideoita, teemoja jne. Karsin pois alle 8 tahdin jutut ja yksittäiset riffit jne, sekä valmiiksi tehdyt tuotokset, eli noin puolet jäi pois. Nämä otin ulos ohjelmasta, jotta voin kuunnella niitä erikseen ja arvioida, että näinköhän sieltä löytyy käyttökelpoista.

Saldo 34 aihiota, teemaa, sovitusideaa, tai sitten jotain humoristista. Joistain näistä on lainattu ideoita johonkin muualle ja samat teemat saattaa toistua yllättävissäkin paikoissa. Tyylilajit vaihtelee elektrosta, kiksun kautta pop-rockiin, on siellä puolen tusinaa pätkää, jotka on kirjoitettu wannabe-orkesterille. Soittovirheissä säästelemäti, luonnollisesti.

Laitoinpa vielä yleisesti ihmeteltäväksi tänne: http://misc.ksm-sound.fi/demoi/

Eli kyse ei lienekään siitä, ettei keksisi mitn, vaan siitä, että sensuurista pääsee niin vähän läpi. Tai sitten loppuunsaattamisen vaikeudesta.

Samalla tajusin, että neljättä vuotta yksikseen näperrellessä, alkaa se olemaan tietyssä mielessä nähty juttu. Olen alkanut taas kaipaamaan sitä, ettei tarttisi nauraa yksin omille vitseille ja soittaa yksin väärin. Tai sitä, että voi pallotella ideoita isommassa seurueessa, antaa omat ajatukset riepoteltavaksi ja nauraa vuorostaan toisten ideoille.

Eli ilmoitelkaa jos jokin orkesteri kaipaa esimerkiksi basistia tai urkuria (ei siis pianistia).

- Niko

Koettakaa nyt päättää

2010-01-22T01:08:00.004+02:00

Loppusyksystä tipauttivat ruokatarvikkeiden arvonlisäveron 12 prosenttiin, nostaakseen sen kesällä 13 prosenttiin. Ravintolaruokailun Alv tipahtaa samalla sinne 13 prosenttiin. Näin saadaan kansa käymään rafintoloissa kun hinnat tippuu, sanoivat.
Näin varmaan. Ranskassa tipauttivat kesällä rafintolaruoan alv:n noin 20 %:sta 5,5:een. Hintojen piti laskea ja ravintoloiden työllistää 40 000 uutta työntekijää. Hinnat laskivat muistaakseni muutaman prosentin. (En nyt löydä etsimääni artikkelia, joka piti linkittää tähän.) ja työllisyystilanne ei muuttunut juurikaan. Ainoat, ketkä hyötyivät olivat ravintolayrittäjät (ei tosin ole sinänsä paha asia jos jonkin alan yritysten kannattavuus paranee). Mielestäni on hämmentävän naiivia edes kuvitella, että olisivat siirtäneet alen suoraan hintoihin tahi jakaneet rahaa muualle kuin omaan taskuun.

Suomessa luonnollisesti käy toisin. Hinnat tippuu ja kansa alkaa ravaamaan ravintolassa entistä tiuhempaan tahtiin. Työtilanne paranee ja palkat nousee pilviin, kaikilla on uskomattoman kivaa.

Nostavat sitten samalla yleisen arvonlisäveron 22:sta 23:n prosenttiin, onneksi keskellä vuotta, jotta aiheuttaa mahdollisimman paljon sekaannusta esimerkiksi kirjanpidon osalta. (olettaen, että valtaosalla yrityksistä tilikausi on yhtä kuin kalenterivuosi). Laskutus, osto ja myyntireskontra ohjelmistot menevät monilla uusiksi. Ei tosin minulla, mutta kuitenkin. Tästä varmaan ohjelmistokauppiaat ovat innoissaan, parhaassa tapauksessa saa myytyä huisan määrän maksullisia ja pakollisia ohjelmistopäivityksiä.

Ei siinä muuta, mutta olisivat nyt edes nostaneet kerralla kunnolla. Esimerkiksi 25:n prosenttiin Ruotsin tavoin. Olisi tuntunut siltä, että jotain muutettaisiin. Tuollainen prosenttiyksikön vekslaaminen kun tuntuu ainakin minusta nk. "hölmön hommalta".

Uskaltaisin kuitenkin väittää, että Suomessa esimerkiksi ravintolaruoan hintaan ei vaikuta eniten juuri tuo arvonlisäverokanta, vaan jokin aivan muu .

- Niko

Tekijänoikeudet puhuttavat, hyvä niin!

2010-01-05T14:07:00.007+02:00

2.1.2010 Julkaisemani avoin kirje tekijänoikeuksista, suunnattuna ensisijaisesti Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitolle ja piraattipuolueelle on kerännyt tähän mennessä 414 lukukertaa. Aika tarkkaan kolmessa vuorokaudessa. Paljon enemmän kuin osasin odottaa. Keskusteluakin tekstin pohjalta tai siihen liittyen on syntynyt enemmän kuin osasin odottaa.

Lähetin kirjelmän kummankin puolueen hallituksille. ViNosta tuli jo muutama vastaus ja niissä sanottiin, että kirjeeni otetaan seuraavaan hallituksen kokoukseen käsitteltäväksi. Hieno juttu kerrassaan! Piraattipuolueen hallitukselta ei ole tullut vielä suoraa vastausta ollenkaan. Tosin eräs hallituksen jäsen teki vastineen kirjoitukseeni, joka on luettavissa täältä. Hieno juttu sekin! Kävinkin jo ripeästi kommentoimassa hänen vastaustaan. Sen sijaan Piraattinuorten varapj. kutsui keskustelemaan asioista kasvokkain, en pahastunut ollenkaan tästä ehdotuksesta, tämä siis myös toteutuu.

Se missä myös syntyi paljon keskustelua oli edellisen tekijänoikeuskirjoitukseni kommenttipalstalla. Suosittelen sitäkin vilkaisemaan, on siellä joukossa paljon hyvääkin keskustelua, ei pelkästään vänkäämistä. Kaverini nimimerkki Einst Helavuo lisäsi muutamia hyviä analogioita joita en itse keksinyt tai osannut käyttää.

Muusikoiden netissä heräsi kiitettävän vilkas keskustelu aiheesta. Ja keskustelu jatkuu kohtuullisen vilkkaasti edelleen. Muutamia poimintoja siitä keskustelusta voisin ottaa erikseen sen verran koskettavia olivat.

http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=9077822Näin minäkin asian esittäisin jos en olisi valinnut linjakseni näennäisesti poliittisen korrektia tapaa esittää asioita ja tiettyä asillisuutta.

http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=9079280
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=9079327
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=9079578

Mutta ei-julkisesta palautteesta olen saanut huomata, että en ole ajatusten kanssa yksin. Ja touhu muistuttaa yhä vähemmän Don Quijoten sohimista.

Tottakai olen avaamassa osaltani pelkästään itsekkäistä syistä. En ole kulttuurialan ammattilainen, mutta sellaiseksi kovasti tähtäävä. Varsinkin kun pääsin alan opinahjoon sisään, tuli selväksi, että nyt ollaan ja täytyykin olla tosissaan (mikä on omalla tavallaan ollut selvää jo reilut 5 vuotta). Taustalla on siis luonnollisesti huoli siitä, että kuinka työllistyä alalle jota ei välttämättä enää ole? Näin karrikoiden. Ja jos näen räikeitä epäkohtia, minun on vaikea sivuuttaa niitä edes yrittämättä tehdä niille jotain.

Toisaalta kyse on ihan puhtaasta närkästyksestä siihen, että itsekkyyttä pyritään saamaan joidenkin ylevien periaatteiden alle. Se, että edes rehellisesti tunnustettaisiin, että "mua ei kiinnosta vittuakaan miten mun toiminta vaikuttaa muihin, pääasia, että mä saan kaiken tekemättä yhtään mitään minkään eteen", olisi sentään jossain määrin suoraselkäistä, vaikkakin helpommin tuomittavaa toimintaa.

Asia mitä en etukäteen tullut ajatelleeksi, mutta on tästä ollut välillistä hyötyä minullekin. Nimittäin statistiikasta on ollut havaittavissa, että ihmisiä on alkanut kiinnostaa, mikä ihmeen katkera äijä tämän kaiken taustalla on. Nettisivujani on silmäilty huomattavasti useammin kuin Marras-Joulukuussa yhteensä. Musiikkini kuunteluluvutkin ovat olleet monta päivää monikymmenkertaisia normaaliin verrattuna.

En kuitenkaan suhtaudu täysin pessimistisesti asioihin, olemme vain tämän teollisuudenhaaran kanssa sen verran isossa murroksessa, ettei kukaan välttämättä osaa arvata mihin suuntaan tämä tästä lähdetään.

Tästä on hyvä jatkaa.

- Niko

Avoin kirje Piraattipuolueelle ja ViNo:lle, sekä muille samanhenkisille

2010-01-02T14:18:00.003+02:00

on luettavissa täältä täältä. Laitoin tämän tänään Piraattipuolueen, että ViNon hallituksille, sekä pyrin julkaisemaan muuallakin.

- Niko

Numeroita

2009-12-31T00:47:00.002+02:00

Satuin vilkaisemaanKsm-projektin soittotilastoja mikseri.netistä. Yllätyksekseni kappaleita on kuunneltu yhteensä 997 kappaletta. Ei välttämättä mielettömästi, mutta enemmän kuin olisin arvellut. Jos kappaleet olisi Spotifyssä kuultavissa, niin tuolla määrällä olisin rikastunut kuitenkin reilut 0,20€. Jos jostain saisin vielä 0,80€ luoton tuossa kuvitellussa tilanteessa, niin minulla olisi varaa prisman kärrypanttiin. Samalla huomasin, että Wack -yhtyeen kappaleita on kuunneltu jo 64 000 kertaa.

Eli hauskaa uutta vuotta kaikille!

- Niko

Matkalla pohjoiseen.

2009-12-03T11:55:00.002+02:00

S'oon East Coastin junissa edelleen maksuton langaton verkko.
Lähdin Lincolnista 9.11 ja Newarkissa vaihdon jälkeen 9.43. Lontoon Kuninkaan raksilla pitäisi olla joskus 11 aikaan. 15.15 Lähtee lento Heathrown kolmosterminaalista ja lähtöselvityksen tein jo eilen netitse, niin pitäisi olla hiukan varaa epäonnistumisillekin. Meinasin jo ensimmäiseen junaan unohtaa käsimatkatavaran, mutta käännyinpä takaisin ennen kuin pääsin pois junasta.

Matka jatkuu

- Niko

Se kauan kuumoteltu tekijänoikeuskirjoitus

2009-11-28T02:51:00.003+02:00

Hoi,

tässä olimme illan ulkona, tapaamassa kansainvälisiä opiskelijoita. Hauskaa oli! Tässä ruokaa ja virvokkeita sulatellessa eksyin taas lukemaan mieliaiheestani kirjoituksia.

Ääniteteollisuus on käymässä läpi suuria muutoksia ja kenelläkään ei ole aavistusta siitä mihin koko kulttuurin ja teollisuuden teollisuuden ala on menossa. Tottakai itsekin huolestuneena seuraan asioiden kulkua. Tekniikan kehityksen suunta ei huoleta, eikä uuden teknologian tuomat mahdollisuudet ja haasteet eivät pelota minua, ihmisten asenteet ajatukset sen sijaan sitäkin enemmän.

Facebookissa löysin aikanaan linkin Vihreiden nuorten "tietoyhteiskuntalinjapaperiin" muusikko Tommi Lindellin tilapäivityksestä. Ko. hengentuote löytyy täältä http://vino.fi/tietoyhteiskuntalinjapaperi, joiltain osin kirjoitus oli mielestäni yhtä vastenmielinen kuin Suomalaisen Piraattipuolueen linjaukset. Tästä ei tule vetää mitään yksioikoisia ajatuksia, että tämä olisi kannanotto kumpaankaan kyseisistä puolueista (tai tottakai jälkimmäiseen), nimittäin nämä mielipiteet saavat minulta jyrkän vastustuksen puolueista riippumatta.

Vihreät nuoret (tästedes ViNo) sanovat tietoyhteiskuntalinjapaperissaan seuraavaa:
"Ainoa kestävä syy tekijänoikeuden olemassa oloon on taiteilijoiden toimeentulon turvaaminen ja taloudellisten kannustimien luominen taiteelliselle toiminnalle. Tekijänoikeusjärjestelmän ensisijaisen tavoitteen tulee olla kaikkien kannustaminen luomaan yhteistä kulttuuria." Tämä osa on paikkaansa pitävää tekstiä, tosin en näe miksi näin ei olisi.
Vino kuitenkin jatkaa seuraavasti:
"Nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö on kuitenkin kestämättömällä pohjalla. Tekijänoikeus kestää tällä hetkellä tekijän elinajan ja 70 vuotta sen jälkeen"
Ja ratkaisuksi ehdottaa:
"Tekijänoikeuden kesto on tarkasti rajoitettava 20 vuoteen teoksen luontihetkestä alkaen. 20 vuotta takaa riittävän suojan teoksille ja varmistaa yhteisen, kaikille avoimen kulttuurin laajentumisen. Tekijänsuoja on myös uusittava viiden vuoden kuluttua teoksen luomishetkestä ja ilman uusimista suoja raukeaa. Tämä edesauttaa kulttuurin säilymistä ja varmistaa, että teokselle löytyy tekijänoikeuden haltija. Erikseen rajatuille mediatyypeille voidaan säätää velvoitteita teosten arkistoinnista esimerkiksi uusimisen yhteydessä. Tekijänoikeuksien lähioikeudet eivät saa millään tallennemuodolla ylittää 20 vuotta."
Koska heidän mielestään:
"Tällä hetkellä tekijänoikeudet rajoittavat taiteellista ilmaisua. Nykykulttuuri on muuttumassa enenevissä määrin jo tuotetun tiedon yhdistelyksi ja edelleen kehittämiseksi. Tämänkaltaisen toiminnan on aina oltava mahdollista ja epäkaupalliseen käyttöön ilmaista."

Voi olla, että 70-vuotta tekijän kuoleman jälkeen on tarpeettoman pitkä aika, mutta en pysty perustelemaan itselleni miksi tuo aikaraja estäisi uutta kulttuuria syntymästä? Puhumme luovasta alasta, jossa asia mitä tekijät yrittävät kaupata on keksimänsä jutut. Voidaanko puhua taiteen tai kulttuurin luojasta jos taiteen tai viihteen tekemiselle on este se, että ei voi käyttää mielin määrin muiden teoksia? Musiikissa samplaus on tottakai asia erikseen (samplaus on lyhyiden ääninäytteiden ottamista muista äänitteistä ja niiden käyttämistä uuden musiikin luomiseen), käsittääkseni Suomessa pitempienkin samplejen käyttöön vaaditaan lähinnä tekijän ja/tai julkaisijan lupa (tieto tarkistamatta) ja lyhyiden samplejen käytössä alkuperää harvemmin voi tunnistaa. Ja jos joku joskus kukaan tulee minulta kysymään lupaa tekemieni äänitteiden samplaamiseen aion sen myös antaa, jollei kyse ole toiminnasta, jota en voi moraalisesti hyväksyä. En ole itseasiassa selvittänyt miten teosto ja gramex suhtautuu tähän puuhaan, kun ei ole ollut tarvetta.

Itselleni on ainakin pahin pelko musiikin tekijänä se, että lainaa liian suoraan jostain muusta teoksesta. Siksi vaikea ymmärtää miksi musiikintekijöitä haittaisi suoja-ajat.

ViNo on julkilausumassaam sitä mieltä, että tänä vuonna tekemiäni kappaleita pitäisi saada käyttää mihin tahansa minun ollessa 41-vuotias. Kuvitellaan (en kyllä usko, että näin voisi edes teoriassa tapahtua :P), että Cocacola company löytäisi vuonna 2029 instrumentaalikappaleeni "Polysilicon" ja toteaisi, että kun laitamme tämän mainokseemme kansa ostaa lisää koukkakolaa. ViNon mielestä minun ei tulisi saada penninjeniä tästä käytöstä, vaan kaiken teoksesta syntyvän tuoton pitäisi kulkeutua kansainväliselle suuryritykselle. Tai joku voisi ryhtyä myymään ko. hengentuotetta formaatissa, jota ei välttämättä ei ole vielä keksittykään ja tekijän etu olisi se, että ei saisi tästäkään myyntituotosta mitään osuutta. Tuohon uusimisvaatimukseen viiden vuoden välein en halua edes kommentoida, se on sen verran lapsellinen väite ylipäätään.

Miltä osin nämä ViNo:n ehdottamat parannukset edistäisi kulttuurin tuotantoa saati hyödyttäisi kulttuurin tekijöitä?

ViNo jatkaa:"Nykyinen taistelu piratismia vastaan on toistaiseksi toiminut erittäin huonosti. Tekijänoikeusrikokset ovat yleisin rikos, johon nuoret syyllistyvät huolimatta teollisuuden monivuotisesta kampanjoinnista tekijänoikeusrikkomuksia vastaan. Kokonaisen ikäryhmän elämäntavan pitäminen laittomana ja muutamien kiinni jääneiden epäonnisten saamat kovat tuomiot eivät ole kestävää politiikkaa. Kaikki vertaisverkoista lataaminen epäkaupalliseen käyttöön tulee laillistaa, kun kyseessä on materiaali, joka ei ole sisällöltään muuten laitonta. Esimerkiksi lapsipornon tulee jatkossakin olla laitonta, mutta albumin tai elokuvan imuroinnin tulee olla laillista."

Siitä olen yhtä mieltä, että taistelu piratismia vastaan on toistaiseksi toiminut erittäin huonosti. Ja keinot ovat olleet heikkoja ja vääriä. Muunmuassa kaikki erilaiset kopiosuojaukset cd-levyillä, drm-suojaukset internetzistä ladattaviin tiedostoihin. Minun mielestä äänitteen ostaneen kuluttajan pitäisi voida käyttää tuotetta rajoituksetta. Esimerkiksi ottaa kopioita ostamistaan cd-levyistä esimerkiksi autokäyttöön tai kopioida kappaleet tietokoneelle tahi mp3 -soittimelle. No kopioisuojauksia ei taideta enää lykätä yhteenkään cd-levyyn, samoin ainakin iTunes storesta saa ihan kohtuullisen laadukkaita m4a tiedostoja ilman drm-suojausta. Eli on jotain positiivistakin tapahtunut.

Sen sijaan jälkimmäisiä väitteitä en pysty allekirjoittamaan mitenkään.Täällä käydyssä keskustelussa ViNo:n puheenjohtaja Heikki Sairanen täsmentää tuota kantaa vielä tarkemmin, kun tiedustelin perusteluja kysyen:

"Miten pystyt perustelemaan sen, että vertaisverkoista kopioiminen pitäisi tehdä lailliseksi sen takia, että kokonainen sukupolvi VINO:n mukaan harrastaa kyseistä toimintaa? Olisiko tämä peruste kelvollinen jos nuorison keskuudessa olisi täysin normaali ja hyväksyttävä tapa suorittaa yksi tai kaksi pahoinpitelyä viikossa? Olisiko silloin syytä muuttaa lainsäädäntöä?"

Sairasen vastaus:
"Niko Laaksonen: 69 prosenttia peruskoulun ysiluokkalaisista harrastaa tällaista aktiviteettiä erään kyselytutkimuksen perusteella. Näin iso joukko kertoo mielestäni siitä, ettei piratismin vastainen taistelu ole onnistunut tippakaan. Nyt on koetettu kovia rangaistuksia, mainontaa (montakohan kertaa on tullut nähtyä laillisesti kaupasta ostetulta dvd:ltä pakkokatsottavaa "I wouldn't steal"-mainos?) ja valistusta esimerkiksi kouluissa. Selkeästi meidän nuorison kulttuuriin ei vain nyt uppoa tekijänoikeuksien kunnioitus. Minusta tämä sukupolvisota aiheuttaa enemmän haittaa kuin siitä on hyötyä. Minusta laki, jota ei noudateta, pitää perustella aika hiton hyvin. Tällainen hiton hyvä peruste olisi tietysti esimerkiksi muiden ihmisten koskemattomuuden loukkaus kuten kuvailemassasi tapauksessa."

Ensimmäinen virhe hänellä tuli jo kirjoituksen toisessa sanassa, sisäluku ei onnistunut edes nimeni kohdalla, mutta annettakoon se hänelle anteeksi, koska tämä ei ole harvinainen virhe.

Olin huvittunut tuosta sukupolvisota -termistä, itse olen kuitenkin muutaman vuoden Sairasta nuorempi. Voi olla, että näkökulmani on hieman valtavirrasta poikkeava. Mutta toisaalta tuntuu, että ei tämä ole pelkästään ikäkysymys, verrannaisverkkojen puolesta liputtavia löytyy lähes kaikista ikäryhmistä. Ja argumentti lain merkityksen perustuminen sen noudattamiseen on mielestäni muutenkin hyvin köykäinen.

Esitin kysymyksen (jonka itseasiassa vaimoni toi esille), että arviolta jotakuinkin samanikäisistä tehtävällä kyselytutkimuksella voisi saada jotakuinkin samanlaisen prosenttiluvun kysyessä "onko harjoittanut alkoholin nauttimista humalahakuisesti".
Pitäisikö tämän takia alkoholin anniskelun ja myynnin ikärajoja laskea tarpeettomina?

Haluammeko todella noin ajattelevia ihmisiä säätämään tulevia lakeja?

Mitä on tämä ViNo:n mainostama "Epäkaupallinen käyttö"? Annoin itseni ymmärtää, että kyse on siitä, että kulttuuriteos pitäisi voida kenen tahansa varastaa ja vasta sen myyminen ja esittäminen maksua vastaan olisi rikos.

Muistaakseni kysyin vielä, että miksi tämä ajatusmalli pitäisi rajoittaa ainoastaan äänitteisiin ja elokuviin? (mutta näyttäisi, että se viesti on kadonnut tai poistettu) Miksei esimerkiksi pitäisi olla laillista hakea puodista säkki perunaa ja sisäfileepihvejä maksamati ja niiden myyminen eteenpäin olis vasta rikos? Tai kenties jokaisella jolla on tarvittavat välineet, voisi täysin laillisesti murtautua Vehon liikkeeseen ja ajella pois uunituoreella S-Mersulla, kunhan vain pitää siitä huolen, että toiminta on epäkaupallista.

Täällä nimimerkki "piraatti" osuu kenties asian ytimeen missä suurimmat ongelmat ymmärryksessä piilee. Lainaus:
"Nykyinen levykauppaliiketoimintamallihan perustuu siihen, että valmistetaan fyysisiä tuotteita ja kuljetetaan ne asiakkaalle. Joskus nämä olivat asiakkaalle rahan arvoisia asioita. Oli tarvetta fyysiselle tuotteelle ja sen kuljettamiselle, joten niistä maksettiin.

Nykyään tilanne on toinen. Asiakas voi itse suorittaa kappaleen valmistamisen (jos sitä edes tarvitsee valmistaa) ja etenkin sen kuljettamisen. Miksi niistä palveluista kukaan maksaisikaan kenellekään mitään. Ongelmana on, että miten rahastat biteillä? Sitä ei oikein järkevästi ole onnistuttu ratkaisemaan.

Ainoa idea on ollut kieltää asioita tekemästä itse kustannustehokkaasti, mutta ihmiset eivät sitä oikein tunnu sulattavan. Sama kuin kieltäisi lamppujen vaihtamisen kotona itse, jotta voitaisiin työllistää sähkömiehiä."

Ko. Blogin pitäjää lainatakseni "Sähkö tulee pistorasiasta ja maito jääkaapista". Hämmentävää, että joku voi olla noin pihalla (toivottavaa on, että kyseessä on kuitenkin vain trolli). Cd-levyssä fyysisen levyn valmistaminen on todella pieni osa kulusta. Laadukkaan äänitteen valmistamiseen tarvitaan joukko korkeasti koulutettua väkeä (joko akateemista koulutusta tai käytännön työssä opittua, ei merkitystä. Jokaisella koulutus varmasti pidempi kuin valtaosalla maisterin tutkinnon suorittaneista, näin karrikoiden). Pienehkön budjetin äänitteen tuottaminen valmiiksi masternauhaksi, josta näitä mp3:ia tai cd-levyjä voidaan sitten valmistaa, maksaa 5000-10 000€, eikä tässä vielä kukaan projektiin osallistunut pääse erityisemmin rikastumaan.

On totta, että äänityslaitteiden halpeneminen on siirtänyt monia työvaiheita pois kalliista studiotiloista, mutta pitemmällä tähtäimellä tällä on merkitystä kustannuksissa lähinnä tietyissä erityistapauksissa. Edelleen akustisten soittimien tallentaminen vaatii laadukasta tilaa, laadukkaita laitteita ja ammattitaitoa. Mitään näistä ei toimiteta netistä laittomasti ladatun cubasen mukana. Samaten laadukasta tilaa ja kalustoa, sekä ammattitaitoa kaivataan äänitteen miksaus tai viimeistään masterointivaiheessa, siitä ei tulla vielä aikoihin pääsemään pois.

Tämän luulisi lyhykäisyydessään torpeedoivan kaikilta osin nuo väitteet siitä, että tuotteen voisi todellisuudessa valmistaa itse ilmaiseksi.

"Toistaiseksi ainoa keino laittoman nettilataamisen vähentämisessä on ollut tiedon saattaminen kuluttajille. Laillistamisen ohella yrityksiä tulee ohjata ja patistaa saattamaan oma tekijänoikeuksien alainen sisältö mahdollisimman helposti kuluttajien saataville."

Väittäisin, että tämäkään ei pidä alkuunkaan paikkansa. Äänitteitä myyviä kauppoja kun löytyy todella helposti, ei niitä ole mitenkään piilotettu. Ja tänä digitaalisena aikana kauppaan pääsee vielä helpommin, itse saan ostettua iTunesin kaupasta kahdella klikkauksella kiinnostavan kappaleen tai albumin. Siitä osoituksena se, että olen vuoden kuluessa ostanut verkosta 160 kappaletta, joko osana tiettyjä albumeja tai yksittäisinä kappaleina. Tämän uskoisin pätevän myös muihinkin verkkokauppoihin.

Voi olla, että joudun sivuuttamaan tästä tekstistä Spotifyn (http://fi.wikipedia.org/wiki/Spotify), ohjelman jolla voi kuunnella laillisesti verkossa valtavia määriä kappaleita. Itse olen pitäytynyt ko. palvelun, koska ei ole missään näkynyt osoitusta siitä, että äänitteen tekijälle kulkeutuisi edes nimellistä korvausta tuotteen käytöstä.

Sen sijaan suurempi kysymys on se, että löytääkö ihmiset ylipäätään perustetta miksi musiikista ylipäätään pitäisi maksaa?

On ollut kiinnostava seurata kehitystä siinä mielessä, että ihmiset investoivat isoja summia teräväpiirtotelviissioihin ja teräväpiirtosoittimiin (tosin en tunne ketään kuka ostaisi teräväpiirtolevyjä, tiedän useita jotka kopioivat niitä verkosta). Musiikkia sen sijaan kuunnellaan poikkeuksetta 30€:n Cd-radionauhurista, tietokoneen kaiuttimista tai autoradiosta. Miksi tuottaa korkealaatuisia äänitteitä jos niitä ei kaivata? Ja toisaalta ne äänitteet kun on vielä saatavissa ilmaiseksi verkosta. Monikanavaääni on ollut mainospuheissa arkipäivää jo vuosikymmenen ajan, mutta harvalla siihen on toistolaitteita vieläkään.

Osasyy voi olla ihan oikeasti se, että äänitteiden suhteellinen laatu on selkeästi heikentynyt kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Ihan lähtien äänenvoimakkuussodasta (palannen tähän toiste), eli äänitteitä runnotaan cd-levylle mahdollisimman suurella voimakkuudella, äänenlaadun kustannuksella. Tarkoituksena on saada äänite soimaan kilpailijoita kovemmin ja täten vaikuttaa ostopäätökseen, koska kovemmalla soiva kuulostaa aina paremmalta. Sen sijaan äänitteet ovat tästä johtuen rujosti säröllä ja dynaamisia vaihteluita on yhtä paljon kuin hammastahnassa.

Toisekseen tarjontaa on enemmän, mutta vaihtoehtoja on vähemmän. Eli julkaistavat pop-äänitteet kuulostavat yhä enemmän toisiltaan musiikillisesti, käytetään samoja tuotannollisia kikkoja ja tehdään vähemmän rohkeita ratkaisuita.

Mistä johtuu, että musiikkiteollisuus ei ole saanut aikaan yhtään suurempaa ilmiötä 80-90 -luvun jälkeen? Niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.

Onko seuraava askel saada kuluttajat kiinnostumaan kulttuurituotteesta monikanavaäänen aka. surroundin tuominen arkipäiväiseksi? Hiljalleen voitaisiin alkaa käyttämään olemassaolevaa teknologiaa täysipainoisesti ihan tosissaan.

Kysyin lauluntekijäkaveriltani aikanaan mielipidettä väitteeseen: "onko musiikki ja äänitteet ihmisen perusoikeus?" oli vastaus: "mielestäni kaikkien pitäisi tehdä oma musiikkinsa itse, en minäkään kuuntele kuin omia biisejäni"

Eli jos olemme sitä mieltä, että tietty kulttuurin osa olisi jokaisen ihmisoikeus, voidaan mielestäni palata vaihdantatalouteen. Konsertin tai teatteriesityksen jälkeen yleisö lähteekin porukalla orkesterin koteihin tekemään talkoohengessä kylppäriremonttia.

Tällaista tällä kertaa.

- Niko

p.s. tiesittekö, että ensimmäisistä Suomalaisista äänitteistä on kulunut hiukan yli sata vuotta?

Nettisivut auki

2009-11-26T18:44:00.000+02:00

Hoi, nyt on sivut auki osoitteessahttp://www.ksm-sound.fi

Uutiskatsaus

2009-11-25T15:02:00.002+02:00

Lyhyt katsaus vanhoista verkkosanomalehdistä. Lyhyesti kommentoituna, näin kontrastina pidemmille kirjootuksille

http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/11/18/kaikkien-kuplien-isoaiti/200923938/145 Täällä on televisio pullollaan mainoksia "money for gold" palveluista, kymmeniä erilaisia. Myy tarpeeton kulta, saat riihikuivaa. Jokaisessa isommassa kauppakeskuksessakin tuntuu olevan koju, jossa ylimääräisestä kullasta pääsee eroon. Eli kansan velkakierteeseen tarjotaan pika-apua, ja kun toisaalta kullan hinta on nousussa niin kauppiaat tekevät nopeasti rahaa. Eli en hämmästyisi vaikka tuo arvio olisi täysin oikea.

http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/11/16/suomi-tarvitsee-yrittajyytta-heh-heh/200923788/145
Tämä pitää myös täysin paikkansa. Kansanedustajien lisäksi esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajat liputtavat vahvasti yrittäjyyden autuuden puolesta, ja koettavat saada opiskelijoita perustamaan fabriikkeja opiskelujensa aikana, näin taas karrikoiden. Kiinnostava yksityiskohta sinänsä, että nämä vahvimmat hehkuttajat eivät ole koskaan itse olleet yrittäjinä.

Lainaan ammattikorkeakoulun "yrittäjyyden peruskurssin" opettajaa (ex-yrittäjä, varmasti paras kurssi minkä olen missään tähän mennessä käynyt) vapaasti lainaten:

Suomessa uuden yrityksen toiminnan alkua voisi kuvailla näin, että ollaan laskemassa venettä vesille. Kirkkaat valot loistaa satamassa, juhlapuheita korulausein pidetään, maljoja nostellaan ja kansaa on kerääntynyt rantaan juhlimaan ja selkään taputtelemaan. Paatti potkaistaan vesille. Valot sammutetaan ja ollaan hiirenhiljaa. Välillä huikataan pimeässä soutavalle, että "onks siellä kivaa?"

Tähän aiheeseen palaan laajemmin toisen kirjoituksen yhteydessä.

Londoonium

2009-11-24T01:00:00.005+02:00

Hoi,

Pääsimme eilen illalla takaisin Lincolniin Lontooseen suuntautuneelta matkaltamme. Kävimme hiukan katselemassa, että miltä siellä oikein näyttää. Lähdimme Lauantaina klo 9 aikoihin Lincolnin rautatieasemalta junalla kohti Newarkia, jossa vaihdoimme Lontooseen menevään junaan. Lontoon Kuningaksen raksilta sitten metro Englannin Pankille, josta kevytrautatiellä itään "London City Airportin" läheisyyteen. Oli hyvä, että varattiin hotelli sieltä, muutoin olisi jäänyt kokonaan pimentoon, että sielläkin on lentokenttä. Pieni ilmeisesti mutta kuitenkin.

Hotelli kuului Etap-ketjuun. Eli hyvin kohtuuhintainen ja varustelutasoltaan hillitty, mutta riittävä. Hotellin ikkunasta avautui suora näkymä teollisuusalueelle, jonka takana oli kaatopaikka. (kuva tullee myöhemmin).

Joka ainoan kerran kun matkustimme näillä DLR-junilla (Docklands Light Railway tms.) ytimestä itään tai takaisin, jaksoin hämmästellä vallitsevia kontrasteja. Kaupungin päässä oli nähtävissä heti kun juna tuli ylös maan alta tämänkaltaisia pankkein rakennuksia (kuva on internetzistä poimittu, ei meidän ottama, lisään heitä jahka saadaan niitä koneelle latailtua) Mutta kun hiukan katsettaan käänsi löytyi vierestä rakennustyömaata, ränsistyneitä taloja, jotain hylätyn näköistä kaatopaikkaa tms. Toinen mitä hämmästelimme oli se, että valtaosassa kerrostaloja rappukäytävät sijaitsevat ulkopuolella. Tämä pätee myös hyvin korkeisiinkin taloihin. Junan edetessä näkyi aina välillä hyvinkin hienoja ja siistejä asuinalueita ja sitten toisaalta sen kaltaisia rakennuksia minkä voisi odottaa kuuluvan Beverly Hills kyttä -elokuviin. Sellaisia missä huoneiston oven avatessa ei voi arvata montako miestä sisällä on aseineen.

Vaikuttaa siltä, että tässä maassa kansa lähtee liikkeelle aina lauantaisin. Hotellilta keskustaan päin matkatessa Bankin metroasemalla saimme yrittää kolmesti ennen kuin mahduimme mätroon, silloinkin väkivalloin. Vilkaisimme ripeästi Oxfordin Sirkuksen, mutta jatkoimme Hyde Parkin suuntaan. Kävelimme puiston halki Kensingtonin palatsille, tutkimaan taideteoksia ja vanhoja tavaroita. Vettä luonnollisesti satoi, niinkuin Lontoossa kuuluukin. Kun Kensington oli tutkittu, astuimme ensimmäiseen bussiin mikä tuli vastaan, jolla pääsimme Picadilly Circukselle, otimme pakolliset valokuvat valomainoksista, käväisimme Bootsissa apteekissa ja lähdimme kävelemään sen tarkemmin määrittelemättömään suuntaan. Pompsahdimme epähuomiossa Trafalgarin neliölle, se oli vaan hämärässä todellinen antikliimaksi, ei ollut mitenkään edes valaistu. Siitä kävelimme Big Benin äärelle ja vilkaistiinpa vielä vieressä ollut Westminster Abbeykin, ja luonnollisesti pakolliset valokuvat sateessa ja pimeässä.

Tämän jälkeen lähdimme vielä metsästämään auki olevaa kauppaa josta voisimme ostaa iltapalaa hotellille. Tähän touhuun menikin sitten toista tuntia, kun suhasimme metroilla edestakaisin ja lopulta siis Oxford Streetille John Lewisin tavaratalon kahvilaan ja ruokaosastolle. Yllättävän tehokas päivä kaikenkaikkiaan.

Huomasimme, että vaikka julkinen liikenne on kattavaa ja nopeaa, ja vaihdot ruuhkien ulkopuolella sujuvia, menee siirtymisiin yllättävän kauan, koska etäisyydet on suurempia kuin tulee ajatelleeksi.

Sunnuntaina aloitimme päivämme käymällä lontoon eläintarhassa, joka sijaitsi rahtusen ytimestä pohjoiseen. Eläimiä piisasi samoin vesisadetta. Kun olimme kierrelleet riittävästi ja vielä einehtineet kafeteriassa lähdimme takaisinpäin. Camden Townin metroasemalla totesimme, että kyseinen asema pidetään suljettuna sunnuntaisin klo 13-17.30 välillä, ilmeisesti eläintarhan ja Camden Townin markkinoiden aiheuttaman ruuhkan takia, päädyimme kävelemään seuraavalle asemalle. (Joka ei onnistunut suorinta mahdollista reittiä, koska kyseiset asemat eivät täysin mahtuneet kartallemme). Sitä ennen poimimme kuitenkin poikkesimme markkinoilla ja mukaani tarttui muutama sivistynyt T-paita, kun sai halvalla.

Sunnuntaina kävimme myös Courtauld Galleryssä, tutkimassa tauluja, mm. Van Goghin omakuva tärveltyään korvansa. Gallerialta suunnistimme kohti Towerin siltaa, ja kiersimme sen läpi ennen sulkemisaikaa. Näkymä oli kieltämättä vaikuttava. Matkustimme Oxford Streetille kahville ja jatkoimme kohti Queens Ice Bowlingia. Ostamallamme Lontoo-passilla pääsimme pelaamaan kierroksen keilaradalla tai vaihtoehtoisesti luistelemaan, valitsimme keilauksen.

Maanantaina otimme aamulla omaisuutemme mukaan ja kiikutimme ne Kings Crossin tavarasäilöön. Hinta oli kieltämättä varsin äreä £8 / esine / 24 h, yhteensä siis 16 puntaa. No oli se silti sen arvoista, jos vertaa siihen, että olisi raahannut perässään matkalaukkua koko päivän. Kävimme kiertämässä St. Paulin katedraalin. Oli kieltämättä vaikuttava kokemus. Kapusimme sinne kuuluisaan kuiskauskupoliin. Siellä muistin, että en edelleenkään viihdy korkeissa paikoissa, voin kuvitella, että kanssaihmisistä on ollut lievästi huvittavaa seurata kun kierrän kupolia pitäen tiukasti kaiteesta kiinni ja katselen alas vain hyvin varovasti. Paikallinen opas näytti minulle miten tämä kuiskaus tapahtuu oikeaoppisesti, eli pää seinän viereen ja puhumaan. Hämmentävää. Ylemmät kerrokset jäivät minulta tälläkin kerralla väliin. 30 metriä oli minulle aivan riittävä korkeus.

Jatkoimme matkaamme länteen, etsimme käsiimme Harrodsin tavaratalon, kiersimme läpi ja hämmästyimme, emme ostaneet mitään, onneksi. Muistimme, että Buckinghamin palatsi on vielä näkemättä, metrolla yksi pysäkinväli ja rivakka kävely. Elisabethillä oli arvatenkin mehukestit menossa, kun autoja meni runsaasti porteista sisään. Poliisejakin piisasi pihassa. Siitä jatkoimme Victorian maanalaisen asemalle ja suuntasimme etelään.

Matkustimme Clapham Commonille, aikeenamme löytää Digitaalikylän puoti (www.dv247.com). Hetken harhailtuamme löysimmekin sen, avuksi piti vain ottaa sylinpäälystietokone ja tutkia väliverkosta sijainti uudestaan. Olin odottanut isohkoa myymälää, mutta todellisuudessa kyseessä oli vain yksi huone jossa oli tietty osa tavarasta esillä. Ilmeisesti puoti on voimakkaasti verkkokauppaan suuntautunut. No sain kuitenkin testiin Genelecin 8020 ja Adam A5 tarkkailukaiuttimet, jopa oman iPodin kytkeminen onnistui ja vertailu sujui tutulla musiikilla. Olin jo aiemmin tehnyt karsintaa käyttäen perusteina mm. kokoa, painoa, hintaa ja sitä, että kuinka hyvin laite säilyttää arvonsa. Jäljelle oli jäänyt ainoastaan Genelecit ja Adamit. Nimittäin kaiuttimien piti olla sitä kokoluokkaa, että ne kulkevat matkalaukun lisäksi helposti Lincolniin ilman revähtymiä, ja toisaalta haaveissa on saada purkit kulkemaan matkalaukussa suomeen jouluksi. Adamit painoivat noin 5 kg / kpl, Genelecit 3,7 kg / kpl, nämä voisivat kulkea vaatteiden lisäksi matkatavaroiden seassa. Pikaisessa kuuntelutestissä totesin, että kummatkin ovat kelpo purkit. Valinta päätyi Geneleceihin, koska ne kuulostivat siltä, että vaativat hiukan vähemmän totuttelua kuin adamit, ja pienempi koko sinetöi päätöksen, voi olla, että isompi Adam A7 olisi ollut huomattavasti parempi valinta, mutta se taas meni jokaiselta mitattavalta suureeltaan yli aiotun budjetin. Irvokasta sinänsä, Suomalainen mies tulee Britanniaan, ostaa Suomalaiset kaiuttimet ja kuskaa ne takaisin Suomeen. (vrt. älytön viinaralli viroon). Bassotoisto kuulostaa siltä, että kaiuttimet hyötyisivät subwooferista, mutta toisaalta se minkä kaiuttimet toistaa, toistaa oikein tasaisesti, eli alabassoa ei ole yritetty väkisin vääntää isommaksi kuin se olisi järkevää, mutta kyllä nuokin pari päivää vaatii totuttelua (musiikin kuuntelua).
Koko ostokset maksoivat £548, eli aika paljon, mutta toisaalta kohtuullinen hinta verrattuna korvatulehduskierteeseen tai kuulonalenemaan.

Kävimme vielä John Lewisin tavaratalossa metsästämässä Lotalle kudontatarpeita, puikkoja ja lankaa. Valikoimaa langoissa näytti olevan paljonkin. Nyt kuulemma tulee violetit villasukat. Jo kelpaa.

Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että saimme oikein tehokkaasti tutkittua reilussa kahdessa vuorokaudessa valtaosan keskeisestä nähtävästä Lontoossa, vaikka tietysti katseltavaa riittäisi paljon pidemmäksi aikaa. Hankkimamme Lontoo -passit olivat hyvä hankinta ja matkaliput julkiseen liikenteeseen maksoi itsensä takaisin moninkertaisesti.

Olen käynyt aiemmin Lontoossa vuonna 1997(?), silloin ihastuin kaupunkiin täysin. Nyt kokemus oli jotakuinkin päinvastainen. Sitä luulee olevansa kaupunkilainen, mutta tuollaisessa kaupungissa muistaa, että on kotoisin pikkukylästä. Hyvä niin. Kaikkeen varmasti tottuu, mutta vähemmälläkin tungoksella pärjää. Olihan siellä mukava käydä, mutta tuskin välttämättä siellä haluaisin asua.

- Niko

p.s. Lontoon metro on avattu 1860-luvulla, sähköllä se on kulkenut 1890-luvulta asti. Hämmennyin.

Päätös

2009-11-20T18:32:00.004+02:00

Hoi,

tässä on toista viikkoa ollut kuulokkeet valtaosan päivästä päänupin ympärille ripustettuna, kun äänitettä viedään valmiimmaksi. Vaikka kuulokojeet ovat laadultaan vähintäänkin riittävät ja äänenväriltään miellyttävät (Sennheiser Hd600), alkaa tulla joitain rajoitteita vastaan. Muutamia haasteita luetellakseni:

- Korvat väsyvät nopeammin, työskentelystä muodostuu epämiellyttävää ja kyky tehdä oikeita päätöksiä heikkenee.
- Korvien hautominen lisää erilaisten tuotteiden muodostumista korvakäytäviin, yksinkertaisesti kuulo heikkenee kun vahakerros siirtää korkeita taajuuksia huomattavasti ilmaa heikommin. Toissapäivänä aloitin taas tehokkaan puhdistuskuurin siihen tarkoitetulla suihkeella ja ongelma on paranemaan päin. Ajan oloon voinee aiheuttaa toisaalta myös korvatulehduksia?
- Rokkenrollin miksuuttelu pelkästään laadukkaillakin kuulokkeilla tuntuu olevan haastava taiteenlaji, ja todelliseen maailmaan hyvin siirtyvän äänitteen valmistus on välillä "Lyö-ja-Lyö ohi" puuhastelua.
- Kuunteluvoimakkuudet nousee välillä liian korkeiksi ympäristön melun takia, vaikka nykyään työskentelenkin varsin pienillä tasoilla.

Aikomuksenani oli hankkia pienehköt aktiivimonitorit(pienehköt tarkkailukaiuttimet joissa on sisäänrakennettu vahvistin) arviolta tulevana kesänä. Mutta vaikuttaa lähes välttämättömältä nopeuttaa aikataulua, ei muutoin korvat kestä. Varsinkin kun nyt on tiedossa yhden omakustanteen miksaukset ja ainakin yhden räp-omakustanteen masterointi. Voi olla viisaampaa tehdä työkaluinvestoinnit nyt, ennemmin kuin silloin kun käsillä olevat projektit ovat poissa käsistä ja touhu on mennyt ohi maalista, tai itsellä korvatulehdus päällä.

Voi tulla yllätyksenä, mutta osa-aika-työttömän / opiskelijan / freelancerin varallisuus on varsin rajallinen. Siksi tästä muodostui hankinta johon piti ottaa armas vaimoni osalliseksi, niinkuin toki kaikissa hiukan isommissa päätöksissä.

Kaverini esitti arvauksen saamastani vastauksesta: "Niko ihanaa saadaan vihdoinkin kunnon monitorit!!". No hänen yllätyksekseen vastaus ei ollut täysin tuollainen.

Vanhan polven hifistit puhuvat nk. "hellasäröstä". Itse pidän termiä käsittämättömänä. Joka on osoitus heidän hifismiharrastuksen epäterveestä luonteesta ja toisaalta voidaan kyllä puhua toimimattomasta avioliitostakin. Ja toisaalta kyseinen kevyen sovinistinen termi sisältää ajatuksen siitä, että puoliso ei edes ymmärrä asian päälle. Ja toisaalta mielestäni itse kerjää ongelmia jos spontaanisti ottaa parinkymmenen tonnin lainan ja kantaa kotiin valtavat steereolaitteet, ja varsinkin jos lyö tuhansia evroja joihinkin virtakaapeleihin (parempi käyttötarkoitus rahalle löytyisi esimerkiksi korvaamalla wc-paperi 20€ seteleillä) . Yhtälailla tämä koskee toki muitakin harrasteita: moottoripyöriä, autoja, uhkapelejä jne..

No oma kantani on toisaalta se, että hifismi on monissa ilmenemismuodoissaan sairaus ja lähempänä jotain mystistä voodoo touhua, kuin pyrkimystä laadukkaaseen äänen tallennukseen ja toistoon. Itse kuuntelen musiikkia kovin mieluusti kannettavan kaiuttimista tai muutaman vuoden takaisesta pakettistereoista, kuunnellen musiikkia ei laitteita. (Tosin ajatuksissa on jossain välissä rakentaa kunnollinen järjestelmä alusta alkaen, mutta se enemmän rakentamisen ilosta, rakenteluharrasteena). Laitteiden kuuntelemisesta minulle maksetaan toisinaan, joten vapaa-ajalla voi tehdä myös jotain muuta. Sen sijaan innostus musiikkia kohtaan ei ole sidoksissa virka-aikaan.

Asia ratkesi järkevästi keskustelemalla hyvinkin pian, koska Lotta ymmärtää toisaalta hyvin perusteltuja työkaluhankintoja, kunhan tulee selvyys siihen, että mihin heitä yksinkertaisesti tarvitaan. Mutta touhusta ymmärtämättömälle tämänkin kaltainen hankinta tulisi lokeroitua oitis tuohon hifistikategoriaan, ei sillä työtäni on joskus vertailtu viininmaistelemiseen tms.

Yllättävää pohtia, että kukaan ei joudu perustelemaan jos aikoo sijoittaa esimerkiksi 1500-2000€ maksimissaan muutaman viikon lomamatkaan, josta jää helposti käteen vain valokuvat. Sen sijaan jos sijoittaa esimerkiksi työkaluihin 400-500€, on se jo järjetöntä hassausta.
Tosin tällä alalla se voi mennä monilla todella helposti aivan yli, ja siihen harvemmin löytyy minultakaan ymmärrystä. Itse noudatan kohtuullisen maltillista linjaa ja teen huolellista taustatutkimusta jokaisen investoinnin kohdalla, ja teen hankinnat poikkeuksetta käteisellä. Malttia toki lisää se, että puoliso kehoittaa pohtimaan kaikki sijoitukset huolella. Ja jatkossa varsinkin tulee itserakennettujen/modattujen työkalujen osuus olemaan huomattavasti isompi.

Lähdemme huomenna Lontooseen viikonlopuksi ja aikeissa on nähtävyyksien tarkastelun lisäksi käydä DV:n puodissa kuuntelemassa aktiivimonitoreja ja jos kohtuuhintainen ja kokoinen löytyy saatan sellaiset kiikuttaa kotiin.

Nähtävyyksistä kuvia ja muita havaintoja tullee tänne viikonlopun jälkeen tuolta pääkaupungista.

- Niko

Energia on täällä kallista

2009-11-14T02:18:00.003+02:00

Tai näin on ainakin sanottu. Katsoin jotain Eu:n vertailua sähkön keskihinnoista, niin kyllä UK oli kärkipäässä. Tilaston mukaan KWh keskihinta Suomessa on noin 0,12€. Täällä hinnat vaihtelee £0,15-£0,20. Kaasu on noin £0,03-£0,06 / KWh. Eli noin nopeasti päässä laskettuna ei merkittävästi kalliimpaa kuin suomessa. Ottaen huomioon, että ruoanlaitto, käyttövesi ja lämmitys on kaasukäyttöistä. Kaukolämmöstä en löytänyt vertailukelpoista hintatasoa noin äkkiseltään, joku viisaampi voisi valaista.

Voiko siis täkäläinen tapa lämmittää vettä ja asuntoja säästeliäästi olla järkevää toimintaa? Tämä sisälämpötilan voimakas vaihtelu ja paikoin alhainen huonelämpötila kuitenkin tuntuu houkuttelevan kosteutta ihan kiitettävästi. Ja ajanoloon myös siis hometta. Väittäisin, että tämänkaltainen "säästäminen" tulee ajanoloon kalliimmaksi asuntojen ylläpitokustannusten ja erityisesti kosteusvahinkojen paikkailutoimenpiteiden takia.

Toinen vaihtoehto on se, että antaa talojen rapistua ja koko maa asuu homeen keskellä? Kenties. Tällaista mietin ma tänään.

- Niko

Ksm - Dielectric constant musiikkivideo

2009-11-07T18:15:00.000+02:00

Jottei touhu menisi liian helpoksi

2009-11-05T01:10:00.002+02:00

Päätin jakaa kirjoitukseni jatkossa kahteen paikkaan. Eli täällä kirjoittelen kuulumisistani ja toisaalta jatkan pöyristymistä maailman ihmeiden ääressä.

Mutta kun tänään huomasin, että aputoiminimeni on mennyt Patentti ja rekisterihallituksessa läpi. Tämä merkitsee sitä, että minulla on yksinoikeus Ksm-sound nimen käyttöön (alallani). Tämä siis varmistaa sen, että jo aiemmin rekisteröimäni www.ksm-sound.fi domain tulee pysymään minulla jatkossakin.

Sitä juhlistan avaamalla toisenkin blogin. Osoitteessa . Siellä tulen käsittelemään elämästä ja elektroniikasta sitä elektroniikkaa. Toisaalta myös musiikkia, mutta pelkästään tekniseltä kannalta.
Kaikki filosofinen pohdinta fuugalle sävelletyn sinfonian syvimmästä olemuksesta tulee jatkumaan täällä.

blog.ksm-sound.fi tulee seuraamaan minun rakenteluprojekteja (jahka taas jatkuvat). Toisaalta tulen käsittelemään musiikin ja teknologian välistä suhdetta. Ajattelin myös satunnaisesti kirjailla sinne ylös vängimpiä kikkoja ja vinkkejä, joko omia tai muiden. Esimerkiksi kuinka Pro Toolsin käyttäjä saa pidettyä järjen päässään satunnaisesti.

Mutta ne mehevimmät henkilökohtaiset paljastukset tulevat jatkossakin löytymään täältä.

Kenties tämä saisi näistä kummastakin ehjemmän kokonaisuuden?

- Niko

Kummastelua täällä taas

2009-10-31T01:32:00.002+02:00

Yllättävän moni asia on täällä juuri päinvastoin kuin suomessa.

Liikenne tottakai kulkee erheelliseen suuntaan. Siihen alkaa hiljalleen tottua. Tottumisella tarkoitan sitä, että vispaa ja vatkaa päätään joka suuntaan kun ylittää tien, eikä ainoastaan tutki sitä suuntaa, mistä auton pitäisi tulla. Se nimittäin ei tule sieltä. Reilussa kuukaudessa olen oppinut jotakuinkin ymmärtämään, että miten vasemmanpuoleinen liikenne toimii, mutta kyllä varmasti autoillessa joutuisi jokaisen käännöksen pohtimaan.

Suomessa olen tottunut siihen, että kun valokatkaisija on "päällä" asennossa, on se harvoja poikkeuksia lukuunottamatta silloin, kun vipu on yläasennossa. Täällä se on aina ala-asennossa. Jokaisessa pistorasiassa on myös oma katkaisija, en tosin tiedä miksi.

Vesihanat on milloin mitenkinpäin, mutta niistä selviää katsomalla ja kokeilemalla. Hauskaksi jutun tekee se, että käsien pesuun tarkoitetuissa lavuaareissa on yleensä kaksi erillistä hanaa, altaan eri laidoissa, kylmälle ja kuumalle. Perinteinen juoksevan veden alla tapahtuva käsien pesu on hankalaa. Kunnes vihdoin opin sen, että ensin tulppa kiinni, lasketaan allas täyteen vettä, sitten hana kiinni, saippuaa käsiin, huljutus ja tulppa irti. Tämä on ainoa järjestys missä se onnistuu. Pitkäään tein sen virheen, että lisäsin saippuan käsiin veden juostessa, sulje siinä nyt sitten hana saippuoiduin käsin tai kokeile tuuria, että ennättääkö huljuttamaan kädet ennen kuin vedet tulee yli. Yleensä varomaton hanankäyttö aiheuttaa sen, että vesi roiskuu housuille lavuaarista riippumatta. Keittiön tiskialtaan luota en ole vielä kertaakaan päässyt kastelematta housuja.

Kotioloissa nämä monimutkaiset rutiinit alkavat onnistua, mutta entäs muualla. Jonkun kerran kun olen käynyt julkisissa huuseissa olen törmännyt seuraavanlaiseen keksintöön. Lavuaarien reunalla on kaksi hanaa, mutta ne toimivatkin niin, että niitä tökätään ja niistä tulee tovin vettä. Tulppaa ei luonnollisesti ole, ja kylmästä hanasta tulee ihan todella kylmää, kuumasta taas tulikuumaa. Eli käsien pesu yhdellä näistä juoksevista vesistä ei tule kysymykseen. Kenties huljuttaen käsiä laidasta toiseen? Silloinkin voi olla mahdollisuus saada yhdistettyjä palovammoja ja paleltumia. Tähän en ole vielä löytänyt ratkaisua.

Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla jutellaan tekijänoikeuksista.

- Niko

Uskon varjolla tapahtuva ihmisten ohjailu

2009-10-23T23:24:00.008+03:00

Hoi,

Kaverini linkitti tällaisen minulle, kehoitan tutustumaan. http://sites.google.com/site/maitobaari/konserni Youtubesta löytyy aiheeseen liittyvä Ylen Mot dokumentti. Ja jos ei tuota linkkiä jaksa tutkia läpi, niin katsokaa dokumentti!

Lyhyesti referoituna kyseessä on Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi ja erityisesti tämän omistajan ympärille kietoutuvasta kultista. Toiminta on lähtenyt liikkeelle alunperin 90-luvun taitteessa pienestä karismaattisesta kristillisestä ryhmittymästä. 90-luvun puolivälistä eteenpäin ryhmittymä alkoi sulkemaan ovia ulkomaailmaan nähden ja toiminnasta tuli täysin salaista. Toiminta perustui siihen, että ryhmittymässä johtajan kontrolli jäseniin oli äärimmäisen vahva. Ja toiminta sai paikoin häiriintyneitä ja moraalittomia piirteitä.

Lahkoon kytkeytyy tiiviisti vuosituhannen vaihteessa perustettu kustannusosakeyhtiö, joka on näennäisesti perustettu kristillista mediaa tuottamaan (kristillisiä nimikkeitä on kymmenessä vuodessa ilmeisesti ilmestynyt jopa kaksi kappaletta). Suuremmat rahat yhtiö takoo IT-palveluilla, joita käyttää monet julkiset tahot. Itsekin huomasin käyttäväni muutamaa heidän tuottamaa palvelua. Nimittäin www.palkka.fi, joka on kieltämättä varsin käytännöllinen palvelu pientyönantajalle. Samaa kautta pääsee myös tyvi.koivuniemi.fi palveluun josta jätän Alv-valvontailmoitukset, näppärästi netzissä. Pitänee harkita josko löytyisi joitain kilpailevia palveluita.

Yhtiön liikevaihto on luokkaa miljoonia ja mielenkiintoista on se, että tulos on pyöreästi puolet siitä. Miljoonia käytännössä valuu omistajan taskuun. Miten se on mahdollista? Nettisivujen mukaan tämä perustuu siihen, että kustannusosakeyhtiön palveluksessa on ko. kultin jäsenet. Koska yhtiön missio on kristillisen sanoman välittäminen, saadaan korkeasti koulutetut ihmiset tekemään järkyttäviä määriä työtä suhteettoman pienellä korvauksella. Ollaanhan liikkeellä hyvällä asialla. Tavoitteena siis lähes 300 tuntia kuukaudessa, jokaisella noin 2000€ kuukausipalkka. Ylityökorvauksista ei puhettakaan.

Toivottavasti kyseessä on poikkeustapaus. Vaikka vastaavia toki kuulee aina aika-ajoin.

Se miksi lähdin aiheesta kirjoittamaan on se, että haluan jakaa tässä muutamia omia kokemuksiani. Ei sillä, että ne olisi missään määrin noin räikeitä, enkä tässä väitä, että taustalla olisi ollut epärehellisiä aikeita. Joitakin tuttuja piirteitä vaan tulee mieleen, ehkä toisenlaisissa ilmenemismuodoissa.

Kävin kohtuullisen aktiivisesti eräässä Helsinkiläisessä vapaiden suuntien seurakunnassa käytännössä lukion toisesta luokasta armeijan alkuun asti.
Syy miksi aloin käydä ko. seurakunnassa on epäilemättä poikkeuksellinen. Erään kaverini kautta pääsin mukaan isohkoon live-äänitykseen harjoittelijaksi ja kun minulla oli kiinnostusta äänentoistoon minut pyydettiin seurakunnan nuorteniltoihin toteuttamaan äänentoistoa. Sitä ei voi kiistää, etteikö se olisi ollut tehokas koulu tulevaa ammattia varten. 2-3 nuorteniltaa kuukaudessa. Vastaanotto oli kaikenkaikkiaan hyvin lämmin. Tunsin kuuluvani porukkaan alusta asti. Kaikki olivat kiinnostuneita mitä minulle kuuluu jne. Ja hauskaa oli.

Vuotta myöhemmin tunnollisuuteni palkittiin siten, että minusta tehtiin äänentoistovastaava kyseisiin nuorteniltoihin. Vastuunkantajan paikka on kunniatehtävä. Siitä pääsee eroon ainoastaan kouluttamalla itselleen seuraajan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos en saanut ketään muuta järjestettyä paikalle, oli minun tehtävä kyseinen jopi vaikka joka ainoana perjantaina. Ja voitte uskoa, että monta perjantaita vietinkin näin. Ei asia tietysti näin mustavalkoinen olisi ollut, mutta koska olin vastuussa ko tehtävästä näin minä asian otin. Lisäksi tähän kuului osallistuminen vastuunkantajien yhteisiin kokouksiin, joissa suunniteltiin seurakunnan tulevaisuutta. Hämmentävää sikäli, että en ollut edes seurakunnan jäsen. Ei sillä, kyllä sillä lieni merkitystä, koska havaitsin myöhemmin, että moni asia mistä esitin isoja kysymyksiä on myöhemmin muuttunut. Ei sillä, että kuvittelisin olleeni ainoa, kuka näistä kyseli tai idean takana muutoinkaan.

Lisäksi seurakunnassa painotetaan palvelun merkitystä, rankasti karrikoiden "kun palvelet seurakuntaa, menestyt" tms. Tällä tavoin ihmiset sitoutetaan, kieltämättä tehokkaasti, pyörittämään seurakunnan rutiineja. Ja kun asema on sellainen, että siitä tunnollinen ihminen ei pääse siitä irti, on toiminnan jatkuvuuskin taattu.

Aloin hiljalleen huomata muutamia asioita. Ensimmäinen oli se, että vastuu/valta-asema pestiini liittyen oli varsin näennäinen. Nimittäin kaikissa todellisissa päätöksissä mitkä olisivat todellisuudessa tonttiani koskenut, minut sivuutettiin täysin ja kaikki varsinaiset päätökset kuulin kiertoteitse. Todellisuudessa asemani oli tasan tarkkaan listarenki, palvelualtis kaveri. Tilanteen kierouden tajutessani, minussa ei kuitenkaan ollut miestä irroittautumaan kyseisestä tehtävästä, ainakaan heti.

Toinen minkä huomasin jossain välissä oli se, että oli olemassa eräänlainen "hyvien jätkien kerho", josta ei puhuttu missään ääneen, itsekin ilmeisesti kuuluin siihen. Huomasin pian sen, että tähän kuului sellaiset yksilöt joista oli eniten hyötyä yhteisölle. Eli niistä joista on eniten hyötyä, pidetään todella hyvää huolta. Tähän kuului paljon taitavia muusikoita, biisintekijöitä, roudareita, graafikoita ja muita vapaaehtoisia. Eli kohtelu ei ilmeisesti ollut läheskään yhtä lämmintä jokaiselle kävijälle. Kuvaavaa oli myös se, että kun uusia kiinnostavampia tekijöitä löytyi, edelliset vaan yksinkertaisesti unohtuivat. (Minut unohdettiin toisaalta kesken erään projektin mainita kokonaan äänilevyn kannessa työryhmää käsiteltäessä. Pikkujuttu kieltämättä, mutta edelleen iTunesin arpoessa ko. levyn ralleja alkaa harmittamaan pienellä v:llä) Käsittääkseni en ole ainoa tämän kokemuksen kanssa.

Hiljalleen alkoi myös tulla olo, että yhteisöön kaivataan tietynlaisia, tietyllä tavalla käyttäytyviä ja ajatteleviä ihmisiä. Itse koin, että en näe tarpeelliseksi esittää jotain muuta kuin olen. Pysyin alusta loppuun eräällä tavalla outona lintuna. Jälkikäteen ajateltuna, toki hyvä niin. Vaikka muuta väitetään, niin aloin tajuta, että niinsanotut "sekulaarikaverini" olivat vähemmän pinnallisia kuin nk. uskovat. Eli siis hämmentävän suuri merkitys oli sillä, että miltä kukakin näyttää, miten pukeudutaan, millä autolla ajetaan ja kaiken elämässä pitää näyttää lyx-meiningiltä. Nyttemmin tunnelmaa vahvistaa entisestään ko laitoksen internet-sivut, joissa mainostetaan henkilökunnan pukeutumista merkkituotteisiin jne. Asioita joilla ei pitäisi ymmärtääkseni olla mitään merkitystä uskovaksi itseään väittäville ihmisille.

Ihmissuhteiden pinnallisuus on aktiivisen kauteni jälkeen tullut selväksi siinä, että puhelimeni on soinut ainoastaan tilanteissa kun palveluksiani tarvittaisiin. Yleensä siis kyseessä on ollut tilanne, että kaikki muut vaihtoehdot ovat olleet estyneitä ja on kaivattu palvelualtista vapaaehtoistyövoimaa tai vähintään huokeaa vaihtoehtoa ammattilaispalvelusta.

Kirjoitustani ei voi pitää selän takana kirjoitteluna tai minään muunakaan, koska kaikista asioista olen keskustellut asianosaisten kanssa. Joko kasvokkain, puhelimessa tai sähköpostitse. Lähes poikkeuksetta ilman mainittavaa tulosta.

En silti pidä viettämääni aikaa täysin hukkaanheitettynä. Ja tehtäköön selväksi, että en rinnasta omia kokemuksiani mitenkään tuohon aiemmin esitettyyn. Väitän vain, että valitettavan helposti tämänkaltaisesta toiminnasta löytyy samanlaisia piirteitä lievemmissä muodoissaan. Jo aiemmin mainitun oppimisen lisäksi, olen tätä kautta tai tähän liittyen tutustunut muutamaan ihmiseen, joita voin pitää ehdottomasti parhaimpina ystävinäni. Mutta pettymiset eri ihmisiin ja tilanteisiin ovat luonnollisesti vaikuttaneet myös henkilökohtaisella tasolla.

Jos minulta kysytään, lasken itseni kristityksi. Ihan siitä syystä, että elämäni pohjaa vahvasti kristilliseen arvomaailmaan. Ja toisekseen olen sitä mieltä, että nk. tieteelliset esitykset maailman olemassaololle ja maailmankaikkeuden mahtavalle järjestykselle ovat mielestäni epäuskottavan yksinkertaistettuja. Mutta jo alussa linkitettyjen uutisten valossa ja omien pettymysten valossa kriittisyyteni ihmisiä ja järjestöjä kohtaan on kasvanut.

Sen sijaan lämmöllä muistelen teinivuosiani Malmin ev.lut nuorissa, mistä päälimmäisenä muistan lämpimän ja rehellisen ilmapiirin, missä meitä opettavat henkilöt näyttäytyivät ihmisinä, eivätkä suurina Jumalan miehinä ja naisina. Sama päti luonnollisesti meihin nuoriin, rakkauden ilmapiiri oli pohjimmiltaan kuitenkin kaiken taustalla. Ne olivat tärkeitä vuosia. Tervehdys teille täältä meren takaa, jotka luette ja tunnistatte itsenne.

- Niko

Ulkomaalaisena byrokratian rattaissa.

2009-10-15T17:14:00.003+03:00

Hoi,

Nyt on käyty lääkäriasemalla. Kyllä täytyy sanoa, että oli kieltämättä hämmentävä kokemus. Lomakkeet oli täytettynä viimesen päälle ja oli passia ja eurooppalaista sairausvakuutuskorttia mukana.

Rokotusten tiedot yritin tällätä parhaani mukaan myös lapukkeisiin, mutta vaikeuttaa huomattavasti kun ei ole aavistustakaan mitä eri lyhenteet tarkoittavat kummallakaan näistä kielistä. Olen saanut muunmuassa seuraavia rokotuksia suomessa BCG, HIB, PDT, MPR, Polio, TD, DiPeTe, näyttääpä vielä tuberkuloosia vastaankin olevan mömmöjä laitettu. (Kiinnostava havaita, että 21-vuoden aikana on annettu ainakin 18 kertaa rokotteita, silti sitä on aina välillä kipeänä). Koska lääketieteen opinnot ovat jääneet huomattavan vähäisiksi, en saanut selvyyttä edes netistä löytyvien tietojen perusteella, että mitä nämä ovat englanniksi. Lyhenteitä ja erilaisten basillien nimiä pursusi lista, mutta ei kovin montaa yhtenevää suomalaisen kanssa. Luovutin ja tulostin horror-fontilla kuulakärkikynällä listan rokotteista ja päivämääristä paperille ja tälläsin vihkon väliin.

No pontevasti vaan vastaanottotädille lippua, lappua ja tositetta kouraan. Hän otti kopion passista ja sairausvakuutuskortista, sitten istahdin odottelemaan. Hetken kuluttua tuli sairaanhoitaja tiskin taakse ja hihkaisi jotain minkä arvelin olevan etunimeni. Aluksi työnsin käteni verenpaineen mittauslaitteeseen, kävin puntarillakin ja arvasin pituuteni. Papereita tutkiessa hän rupesi kaipailemaan työlupaa, kotitoimistokirjettä tai viisumia, ja kysyi kuinka olen päässyt maahan ylipäätään. Koetin selittää tilannettani. Hän kysyi, että olenko tullut vaimoni papereilla tänne (anteeksi painokelvoton ilmaus, mutta mitä ihmettä?!?). Ilmeisesti passissani lukeva Euroopan Unioni oli liian kryptinen tulkittavaksi, puhumattakaan raksista papereissa, että olen EEA-kansalainen. Väitti, että tuollaiset papyrukset saadaan ennen maahan tuloa, ei kuitenkaan vastannut kysymykseen mistä niitä saa.

Lopulta ilmeni, että hän ei voi rekisteröidä minua NHS-potilaaksi, varsinkin kun olen vain väliaikaisesti maassa. Mutta sikäli annoin itseni oikein ymmärtää voin käydä lääkärin vastaanotolla sairastuessani soittamalla etukäteen.

Monet meistä tykkää naureskella "ählämeille" ja heidän edesottamuksille, yleensä tyhmyydelle. (Tästä voin kyllä tosin sanoa, että itse en tähän syyllisty koskaan. Lähipiirini voinee todistaa) On hämmentävä kokemus asettua itse siihen asemaan. Tulee maahan, jonka järjestelmän toiminnasta ei tiedä mitään ja kulttuuristakin hyvin vähän.
Purilaisen tilaaminen onnistuu pikaruokalassa varmasti varsin monelta, kahvikupinkin vielä saa maidolla varustettuna kovin helposti, säästäkin juttelee kivasti(kunhan ulkona paistaa aurinko, tai muuta yksiselitteistä), mutta touhu menee sitten hauskaksi, kun ei tiedä edes käsitteen tasolla mistä on puhe.

Huomasin, että on yllättävän monimutkaista ilmaista spontaanisti mm. seuraavia asioita, rokotus, opiskella etänä, tehdä töitä etätyönä jne. Tai vastaavasti kun keskustelun vastapuoli kertoo asiasta, jollaista ei suomesta löydy lainkaan tai käyttää termejä joita ei kansakoulun englannintunneilla opetettu. "I'll just pop in some other day"
Vaikka itse puhun kohtuullisen sujuvasti englantia ja ymmärränkin sujuvasti, niin ei tarvitse olla kovin monimutkainen aksentti tai lauserakenne keskustelukumppanilla, että suu jää auki ja ilme vääntyy muistuttamaan Jerry Lewistä hauskimmillaan.
Vastapuoli vaistomaisesti arvelee, että puute löytyy älykkyydessä. Kokemus ei varsinaisesti ole nöyryyttävä, mutta avartava, joka tapauksessa. Parhaiten tietysti pärjää asenteella, että "puhu hitaammin, olen ulkomaalainen, en ymmärrä" eikä yritä olla mitään muuta. Koomista tässä tietysti on asioida paikassa, jossa ammattilainen tietää asiasta vielä vähemmän kuin itse. Suomessa politbyro tietää jatkuvasti missä liikutaan ja usein terveydentilankin paremmin kuin itse. Jos vaihtoehtona "isovelivalvoo"-järjestelmälle on tällainen touhu, niin kannatan Orwellilaista maailmaa, onpahan yksilölle helpompaa kun ei tarvitse tietää mitn.

- Niko

Lääkäriä ja kuntosalia

2009-10-13T23:49:00.003+03:00

Hoi,

Tilasin sunnuntaina vuoden jäsenyyden FitSpace kuntosalille, vuoden jäsenyys £169, eli £14 kuukaudessa. Todellisuudessa hiukan enemmän koska käytän sitä ainoastaan toukokuun loppuun asti. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuukausittainen jäsenyys, joka olisi maksanut jotakuinkin saman verran, mutta olisi pitänyt maksaa suoraveloituksella. Kiitos ei. Jos se olisi suomalaiselta tililtä ollut edes mahdollista, niin se todennäköisesti olisi maksanut aivan riittävästi.
Tarkoituksenani olisi ruveta käymään 2-3 kertaa viikossa tuolla, niin saisi yhden ison vatsalihaksen kasvattamisen sijasta hankittua niitä kuusi(?). Ensimmäisen kerran jälkeen ei vaikuta lainkaan mahdottomalta ajatukselta. Saa vain nähdä onko huomenna paikat jumissa.

Hiukan tutkin tuossa lisää lääkäriasemalle tarvittavia todistuksia. Pyysivät esitietolomakkeessa Eu-kansalaiselta E128-form:ia, googlettamisen jälkeen tämä lomake on poistettu käytöstä 2005 ja korvattu Oirooppalaisella Sairausvakuutuskortilla, mikä plombakostani löytyy. Kela lähestyi meitä kirjeitse, joten saanpahan tositteen asuinpaikastani. Torstaina sitten selviää.

Tilasin web-hotellin tässä taannoin, palveluntarjoajana www.suncomet.com, fi-domainin kanssa lysti tuli kustantamaan 60€/vuosi, ja kun ottaa huomioon, että tilaa on 10 gB ja kaikki muu on rajoittamatonta, niin hinta oli todella halpa. Toistaiseksi otan käyttöön vain sähköpostin, senkin hiljalleen. Tarkoituksena olisi kuitenkin siirtää musiikki, rakenteluprojektit ja teknisaiheinen blogi sinne jollain aikataululla. Eli tarkoituksena on tehdä pientä profilointia ja käyttää tätä blogia jatkossa enempi henkilökohtaisten asioiden jakamiseen ja teknisaiheiset kirjoitukset ilmestyisi sitten toisaalla.
Nyt käytin kaikki html-taitoni tähän: www.ksm-sound.fi (Voi olla, että on syytä jossain välissä rekisteröidä aputoiminimi ksm-sound, jotta Ficora ei saa ikinä syytä anastaa tuota domainia)

Ajan kanssa ko. osoitteeseen aunnee tällä hetkellä ilmeisen yltiötrendikäs lievästi multimeedinen Cv-sivu, mistä toivottavasti lienee etua näin freelancerille. Suunnitteilla on myös alidomaineja ainakin

music.ksm-sound.fi, josta löytyisi vapaamuotoiset hengentuotteeni, mitkä löytyvät tällä hetkellä osoitteista www.mikseri.net/ksm www.equaldreams.com/ksm, ensimmäisestä ladattavissa ilmaiseksi jälkimmäisestä ostettavissa. Huumoristisena ihmisenä olen kokeillut, että jos sama palvelu on saatavilla ilmaiseksi ja maksusta, niin ostaako kukaan (ei ole vielä ainakaan :P). Samaa on harjoittanut eräs kokeellisempaa musiikkia tekevä muusikko www.possibleapple.org, jossa kuuntelu ja lataaminen on maksutonta, mutta saa tehdä haluamansa suuruisen lahjoituksen. Ja taitaapa olla maailmalla useita esimerkkejä.

blog.ksm-sound.fi, josta sitten löytyisi kaikki teknisivivahteinen kirjoitus, minkä lukemiseen on eduksi päähine, jossa on propelleri.

Muista kuulumisista sen verran, että kun pitkän editointipäivän jälkeen meni ranne jumiin läppärin hivelyalustahiiren käytön takia, päätin toteuttaa pitkäaikaisen (noin vuoden mittaisen) suunnitelman ja kävin ostamassa hiiren.
Asteli afääriin ja tutkin vaihtoehtoja, etsin puodista langatonta rottaa, mutta vähissä oli vaihtoehdot, jotka toimivat Sinihampaalla. Ei nimittäin houkuttanut ne vaihtoehdot, missä lyödään pieni lähetinkikkare usb-tepseliin, koska se on sitten melkein sama kuin langallinen. Langattomat merkkituotteet lähtivät hinnaltaan £50+, mikä herätti saituuden sisälläni ja lähdin tutkimaan langallisia vaihtoehtoja. Kaikki tuntuivat olevan kooltaan lapsille suunnattuja tai sitten ei muutoin istuneet käteen. Joukosta löytyi yllättävä voittaja, Pc-line (tietokonemerkkien paikallinen behringer) -merkkinen langallinen Laser-hiiri, hinnaltaan £11. Intouduin ostamaan myös Usb 1.1 hubin, neljäpaikkainen, nyt saan vielä iLokin:kin kiinni hiiren kanssa. 16 puntaa meni, mutta kyllä kelpaa, rotta sopii käteen ja on tarkka kuin mikä (pitää vain muistaa olla tutkimatta silmällä näkymätöntä lasersädettä pohjassa). Toimii jopa tässä peiton päällä.

- Niko

Tuoreimman kappaleen anatomia

2009-09-22T00:16:00.003+03:00

Eli näin tehtiin Ksm - Dielectric constant (linkki kappaleeseen tässä

Ajattelin omaksi huvikseni ja muiden hämmästykseksi purkaa koko session rakenteen ja reititykset tähän selityksineen kaikkine parametreineen, osin muistoksi osin muiden kommentoitavaksi. (Tähän sitten se hymiö, joka ilmaisee, että tämä on tehty ajankuluksi ja ei tule ottaa liian vakavasti)

Send -efektit

Lyhyt: Tl Space konvoluutiokaiku - Signature sound Studio A, alle sekunnin mittainen huonekaiku, lähiheijastuksia ja syvyysvaikutelmaa varten

EMT: Tl Space konvoluutiokaiku - EMT 250 -kaikulaite, Medium long HF 50 presetti, 2-3 sekunnin kaiku -> Digirack EQ 3 1-band (380 Hz, Q 0,6 -3,8dB)

Delay: Digirack Long Delay - tempoon synkattu delay vasen kanava 8-osa, oikea kanava pisteellinen 8-osa 35% feedback

Multidelay: Digidesign Air Multidelay (alkaa muodostua jonkinlaiseksi suosikiksi) - viisi delayta 2/16, 3/16, 5/16, 6/16 ja 8/16. Kaksi keskimmäistä pannattuna vasemmalle ja oikealle. Feedback 50%

Virtuaali-instrumentit:

Celesta: Digidesign Xpand 2 - Celesta hard presetti muokattuna. Tämä on se kappaleen aloittava kilkutus. Efektisyötöt: Lyhyt -10dB, Pitkä: -10dB, Delay: -15dB

Pad1: Arturia Analog factory - Soft Pad 3 presetti. -> Massey M/S matrix -> Digidirack EQ 3 7-band -> Massey M/S matrix
Tämä on tuplaus Celestalle. Automaatiolla tehty fade in. Volumen noustessa tapahtuu myös toinen automaatiolla toteutettu temppu. Digirack Eq:n vasemmassa kanavassa on Low pass -filtteri ja oikeassa High Pass -filtteri, jotka tulevat automaation ohjaamana fade in:nin aikana High Pass Filtteri alas ja Low Pass ylös.
Tämän seurauksena faden aikana soitin on aluksi mono ja leviää stereoksi sitä mukaa kun Side-kanavan High pass filtteriä tuodaan alaspäin.

Lead 1: Digidesign Air Vacuum analogisyna - Electric flute presetti - > Digidesign Air Ensemble (rate 1Hz, depth 6ms, stereo width 100%, mix 41%) Send efektit: Lyhyt: -11,3dB, Pitkä: -14dB) Tämä on kohdassa 0:30 alkava huiluhko melodia.

B3: Digidesign DB-33 Hammond -klooni - 888880035, Leslie Fast, Tone Wheels: dirty, Vibrato: C1, Percussion: 3rd, soft. Kohdassa 2:16 tulee mukaan ensimmäistä kertaa ja jatkuu kappaleen loppuun asti. Send efektit: Lyhyt: -11dB, Pitkä: -14dB, Delay: -15dB

Boom: Digidesign Boom rumpukone - 909 bassari, "urban" snare ja "urban" hihat. -> Digirack Eq 3 (100Hz - 1,6dB, Shelf) -> Rumpuryhmä. Send efekti: lyhyt -7 dB.

Virveli yläkalvo: Digirack Eq 3 (6 kHz, +2,8dB, Shelf) - > Rumpuryhmä, send efekti: pitkä: -9 dB
Virveli alakalvo -> Rumpuryhmä, send efektit: lyhyt: -7 dB, Pitkä: - 7 dB.
Virveli ambienssi -> Bombfactory BF76 (ratio 4:1, attack: 3, Release 7) -> Digirack Eq 3 (1,16 kHz, -5dB, Q:1) -> Rumpuryhmä
Ylläolevat ovat saman samplen eri "mikityksiä"

PercK: Shakerlooppi -> Rumpuryhmä, send efekti: lyhyt +0,3dB

Splash - Rumpuryhmä, Send efektit: pitkä: - 25 dB, Multidelay: -28 dB

Basso: Ystäväni H. P. Leinosen jouskaribassosta samplattu A -kieli armon vuonna 2004 (?). Ko. samplesta on timelinelle loihdittu bassolinja pitch shifterillä (tiedän voisi tehdä toisinkin, näin olen tottunut tekemään sen ja se on paljon hauskempaa) -> Digidesign Recti-Fi (Pre filter 168 Hz, Alternate, gain 0dB, Post filter: 1,1 kHz, mix 86% -> Air Distortion (Gain 5 dB, Soft, mix 39%) -> Air Enhancer (Low gain: 4,6 dB, tune 79 Hz) -> Digirack Eq 3 (High pass 46 H, 12 db/oct JA 209 Hz, Q:1, -2,7 dB) -> Rumpuryhmä

Bassosta lähtee myös pre fader syöttö bassosärö auxille:
Bassosärö: Digirack Eq 3 (High pass 350 Hz, 6 dB / oct) -> Air Distortion (drive 13 dB, high cut 1 kHz, soft, mix 100%) Rumpuryhmä. Send efekti: lyhyt: -8,6 dB.
Air Distortionin High Cut numiskaa pyöritetään automaatiolla 1kHz:stä 20kHz:iin, ainakin kohdassa 1:48-1:57 ja 3:01-3:11, ja tämän jälkeen palaa aina 1kHz:iin

Rumpuryhmä; Massey Ct3 kompressori (slow attack, medium release, compression 3, makeup 5, Gain reduction 3-5 dB)

Sip 2: sibeliuksen jostakin joskus muinoin samplattu pätkä, lyhyt korkea viulupätkä, kuulostaa syntikalta (pätkitty timelinella kaksi 16-osaa ja kaksi 8-osaa), toistuu neljän tahdin välein. Send efektit: lyhyt: - 10 dB, Pitkä: -10 dB, Multidelay: - 7 dB.

KomppiLo (stereo): Matalampi kitaranakutus. Soitettu kahden tahdin pätkä suoraan Mboxin etuasteen lämpi, tuplattu ja efektoitu: Massey Ct4 kompressori (en muista asetuksia) -> Massey THC särö -> Line 6 Pod farm (Vox Ac30 mallinnus). Tämä on äänitetty uudelle raidalle (selkiyttää ja helpottaa jos printtaa kitarasoundit valmiiksi talteen, plus säästyy vielä prossutehoa, mutta ensisijaisesti työtapakysymys) - > Eq 3 (100 Hz Shelf, -3,5 dB, 313 Hz, -3 dB, Q:1). Send efektit: lyhyt: -10 dB

KomppiHi (stereo): Korkeampi kitaranakutus. Soitettu yhden tahdin pätkä suoraan Mboxin etuasteen lämpi, tuplattu ja efektoitu: Massey Ct4 kompressori (en muista asetuksia) -> Massey THC särö -> Line 6 Pod farm (Fender Bassman + Line 6 Treadplate mallinnukset rinnakkain, puhtaampi ja oikeasti säröinen rinnakkain). Tämäkin printattu uudelle stereoraidalle -> Digidesign Slap delay (12mS, mix 25%, mod depth 30%, rate 0,75Hz ja 1,51 Hz, feedback 0%)

Gtr1 (stereo): PItkä kahden tahdin sointu kitaralla(tuplattu), äänitetty 8 tahtia -> Massey Ct4 kompressori (fast attack, medium release, Compression 5, Makeup 6, runsas gain reduction)
Gtr2 (stereo): Gtr1 takaperin, tekevät siten sellaisen "vellovan" mattosoittimen -> Sama prosessointi kuin Gtr1
Nämä raidat ohjattu yhteen stereo aux inputtiin, jossa Bombfactory BF76 (Attack 3, Release 6, Ratio 4:1) -> Pod farm (Vox Ac30) -> Eq 3 (High pass 100 Hz, 6 dB/oct, 230 Hz, -2,2 dB, Q:1) Send efekti: lyhyt: -11,1 dB

Master raidalla: Trim -3dB (oli päällä miksauksen ajan, ja näemmä unohtui) -> Massey L2007 Limiter (Threshold - 5 dB, Output 0 dB, Smooth, Fast) -> Pow R dither (16 bit, noise shaping type 1)

Työtapa näiden kappaleiden kanssa on se, että samalla kun lyön lisää elementtejä niin väännän niiden soundit valmiiks, samoin balanssit. Eli varsinaisesti miksausvaihetta ei ole. Useimmat efekteistä laitan myös työstövaiheessa, jos ne ovat oleellisia soundin osalta. Kaiut ovat ainoat, mitä en heti session aluksi laita, lisään sitten kerralla. Varsinainen miksaus on sitten balanssien ja efektien hienosäätöä suuntaan tai toiseen yleensä +/- 2-3 dB ja lopuksi pieni limitointi.

Sellaista tällä kerralla.

Tässä vielä kuva editori-ikkunasta (raidat pienennetty havainnollisuuden vuoksi)
Samaten Mikseristä (raidat pienennetty havainnollisuuden välttämiseksi)

Bob Katz - Mastering audio:n herättämiä ajatuksia

2009-09-21T14:15:00.002+03:00

Hoi,

seuraa normaaleille ihmisille kiinnostamatonta tekstiä. Olen lähes lukenut Bob Katzin - Mastering audio, The science and art -kirjan opintojani varten, ei sillä tämän kirjan ostamista olen suunnitellut 3-4 vuotta, nyt sain hyvän syyn siihen. Ja täytyy kyllä sanoa, että yksi parhaista investoinneista tänä vuonna. Suosittelen jokaiselle alalla vähänkin vaikuttavalle, ei pelkästään äänitemestaroinnista kiinnostuneille. Vaikkakin ehkä liveukkeleita suoraan suoraan hyödyttävää asiaa on kenties vähemmän, niin yleissivistävää tietoa heillekin piisaa.

Hauska saada kerrankin opus käteen, jossa asiat on käsitelty kohtuullisen yksinkertaisesti, mutta toisaalta ilmiöiden perusteisiin pureutuen. Eli siis tuhti annos faktaa tähän myyttien, isojen poikien kertomuksien ja luulojen maailmaan.

Kirjassa käydään läpi melkein kaikkea mikä voi vaikuttaa analogisen tai digitaalisen äänenlaatuun. Ja mikä hienointa, useinmiten perustuen kuuntelutesteihin, mittauksiin JA insinöörismielisellä teknisellä selvityksellä.

Kirjassa käsitellään vallitsevaa äänitteiden voimakkuuskilpailua kriittisesti. Samoin näytteenottotaajuuksien välisiä eroja. Oikeaoppista ditherin käyttöä jne. Ja samalla toisaalta ravistellaan kriittisesti ihmisiä, jotka mm. digitaalisia kaapeleita soundierojen takia.

Sainpahan toisaalta vahvistusta muutamille omille ajatuksille, kuten miksi tänä 24-bitin tallennuksen aikana pitäisi jatkuvasti jo äänitysvaiheessa hipoa jatkuvasti digitaalinollaa?

Eli suosittelen.

- Niko

Kohta viikko takana

2009-09-20T22:30:00.004+03:00

Hoi,

Niin sitä on kohta viikko vierähtänyt täällä. Aikalailla on mennyt siihen, että tutkii ja ihmettelee mitenkä asiat täällä menevät. Nyt on sitten muunmuassa paikallinen puhelin, liittymän hankin jo tuossa männätiistaina, nyt sitten puhelinkoneenkin Nokia 1661 hinnaltaan £14, tosin vaati £10 latauksen prepaid -liittymälle. No edellisistä latauksista oli kertynyt £3 nk. Phone Fundia, joiden ansiosta puhelin maksoi siis sen 11 puntaa. Ei paha hinta. Hauska puoli vain on se, että puhelin on lukittu Orangen Sim-kortille. Eli suomessa tuo sitten toimii vaikkapa taskulamppuna jos ei muuta.
Vasemmanpuoleinen liikennekin on vaatinut oman totuttelunsa ja vieläkin tutkii väärää suuntaa katua ylittäessä.

Digidesignin Mbox 2 mini äänikortti oli ottanut matkalaukussa lisää osumaa, nyt siitä on balanssipotikka ilmeisesti "beyond repair". Avasin ja totesin, että taitaa olla hankalasti vaihdettava osa. Laite toimii vielä, mutta eipä saa justeerattua sisääntulevn äänen ja koneelta tulevan suhdetta omassa kuuntelussa. Tuo on ollut kovan onnen laite muutoinkin. Kaksi viikkoa oston jälkeen laite putosi lattialle ja nielaisi muunmuassa kuulokeliittimen sisuksiinsa. Sen vielä sain korjattua muutamalla hyppylangalla, tinalla ja kuumaliimalla, ei järjellä, taidolla, vaan tuurilla. Jos nyt vielä tämän vuoden toimisi, niin olisin tyytyväinen. Äänikorttiostoksille kun ei viitsisi ihan suotta lähteä täällä.

Mutta eipä tässä muuta jännää tällä kerralla.

- Niko

Brittijunissa on langaton verkko

2009-09-14T21:47:00.003+03:00

Ja tässä sitä mennään.

Lento lähti reilun tunnin myöhässä, mutta perillekin päästiin. Gatwickissä ostimme Nuoren ihmisen raidekortit ja matkaliput lincolniin, jotka tosin meinasi jo hukkua asemmalla ja siksi myöhästyimme junasta johon olisi pitänyt päästä. Nopeasti tuli vilkaistua Kings Crossin asema ja nyt olemme matkalla kohti Newarkia (Frank Sinatra - Theme from Newark, Newark). National Expressin junissa tarjoillaan wlan ilmaiseksi koko matkan ajan, kaikkea ne keksii.

- Niko

Lähdön tunnelmaa

2009-09-13T02:03:00.003+03:00

Tervehdys,

Maanantaina hiukan yhden jälkeen koittaa lähtö Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan, tarkemmin Lincolniin (siis tuonne)
Tässä viime päivät on mennyt siihen, että selvittelee levällään olevia asioita ja velvoitteista eroon hankkiutumiseen. Tänään pistin toiminimen kirjanpidonkin ajantasalle, sitä kun ei saa viedä maasta pois, joten seuraavat kuukaudet teen sieltäkäsin ja teen tarvittavat ilmoitukset ja kun tulemme jouluksi kotiin pistän sen nippuun ja teen veroilmoitteen. Mutta se siitä.
Ajo- ja opiskelijakortin noutoa varten joudun tekemään valtakirjoja.

Huomisaamu alkaa sillä, että pakkaan tarvittavat vaatteet jne. mukaan. Mukaan koetan ottaa myös sähköisen kitaran, joka pitäisi mennä käsimatkatavarana (!), mutta sitä saa jännittäen odottaa maanantaihin. Kiinnostavaa on myös se, että kuinka saamme mukaan vaatteiden lisäksi kaksi tietokonetta ja tietty määrä kirjallisuutta.

Syksyn suunnitelmat ovat minulla vielä kohtuullisen avoimet, ehkä toisaalta pelottavallakin tavalla. Mutta toisaalta tajusin, että viimeiseen kahteen vuoteen ei ole kovin montaa vapaata viikonloppua mahtunut (pl. jokunen viikko muualla vietettyä lomaa), niin eipä tuo haittaa vaikka muutaman viikon (mahdollisesti pidempäänkin) ottaisi kevyemmin. Onneksi sentään on sovittuna muutama tentittävä kirja ja mukaan tulee Bob Katzin - Mastering audio, the Art and Science sekä Jari Muikku - Musiikkia kaikkiruokaisille. Kummatkin kirjoista vaikuttavat todella kiinnostavilta. Syksylle on sovittuna myös yhden äänitteen miksaukset, joka tulee tuomaan toivottua puuhaa ja samalla hiukan leventää leipäämme. Ja koska sain sen verran mukavasti hyväksiluettua kursseja ja vielä nämä tentittävät kurssit, niin minun lienee mahdollista nostaa osan vuodesta opintotukea.

Mutta tänne tulen satunnaisesti päivittämään lisää kuulumisia

- Niko

Tunnelmapäivitys

2009-09-08T21:54:00.002+03:00

Börjesta,

Taksia tuli poljettua melkeinpä 1,5 vuotta, mutta nyt se saa ainakin hetkeksi riittää. Nyt yritän saada järjestykseen asiat, mitkä ovat vielä levällään. Tulevana maanantaina on lähtö ulkomaankomennukselle vuodeksi. Täällä saatan päivitellä kuulumisiani ja kertoa terveisiä ulkomaasta.

- Niko

Yhteiskunnallisia asioita käsittelevä kirjoitus 2 (tämä sukupolvi)

2009-07-20T01:03:00.007+03:00

Olemme seuraava sukupolvi, hiljalleen astumassa työelämään. Toiset meistä ovat jo siirtyneet täysipäiväisesti, toiset osittain, toisilla se on vielä kaukana edessä.
Välillä on hauska ajatella sitä, että olemme se sukupolvi, joka seuraavaksi on vastuussa kaikesta, kaikilla elämän osa-alueilla.

Mitä meillä on mielessä, mikä meitä kiinnostaa? Kiinnostaako meitä pallomme tila? Kiinnostaako meitä kuka meidän asioista päättää ja mitä päättää?

Mahdollisesti kenties hiukan, tärkeämpää kuitenkin usein on esimerkiksi se, ettei jää heikoimmaksi siinä kilvassa kenellä on voimakkain krapula. Tai sitten keskitymme pitämään huolen siitä, että osamaksu -Tv ja Leasing -auto on kylän hienoin.
Jos pohdimme tulevaa se liittyy korkeintaan omiin tavoitteisiin, ts. siihen kuinka tulemme mahdollisimman rikkaiksi ja kuuluisiksi.
Ainakin siis jos uskomme Risc Monitor arvo- ja asennetutkimusta, jonka mukaan noin puolet Suomen nuorista (lue:kyselyyn vastanneista) haluavat tulla kuuluisiksi (ja sen kautta toki äveriääksi). Useinmiten välittämättä siitä, että mistä meidät tunnetaan.

Kenties toive julkisuudesta sisältää haaveen makeasta elämästä. Ja siksi me, jotka emme tule kuuluisiksi, yritämme uskotella itsellemme ja muille, että elämämme täyttää kaikki Lyx -kriteerit. Siksi vertailemmekin kokemuksiamme toinen toistaan hienommista paikoista missä olemme käyneet ja kuka on ajanut minkä hintaisella limusiinilla. Harrastamme viinejä ja sikareita jne, ja joustoluotolla somistamme kodistamme sellaisen, että siellä asuminen ei ahdista.

Onneksi meillä on isoveli ja epäjumala televisio-ohjelmat, sekä myös se missä syödään eläinten genitaaleja. Ja näiden määrä vaan lisääntyy onneksi. Aiemmin kuulemma ihailtiin esimerkiksi laulajia taitojen perusteella, nyttemmin sen takia, että he ovat kuuluisia. On mahdollista olla tunnettu osaamatta juuri mitään, eduksi toki on se, jos osaa peittää mahdollisen älykkyyden.
Yleisesti ottaen älykkyys ei kuulu ihannoituihin piirteisiin, ennemminkin kilvoittelemme siinä kuka on toiminut typerimmin...

Tästäkin huolimatta, me olemme ne jotka tätä maata tulee pyörittämään jatkossa. Me tulemme päättämään mitä tässä maassa tapahtuu, tai jopa laajemmassakin mittakaavassa

Ei se vaan meitä tunnu kiinnostavan., muunmuassa edelläolevat asiat ovat meille tärkeämpiä. Toki useimmat meistä kokee, että ei kannata edes yrittää vaikuttaa asioihin, huonoja päätöksiä siellä joka tapauksessa tehdään.

Kyllä, aivan varmasti tehdään huonoja päätöksiä, jos emme edes yritäkään vaikuttaa siihen. Meidät voidaan sivuuttaa hyvin helposti, ja kukin saa ajettua varsin kivuttomasti pelkästään omaa etuaan. Koska ei meitä edes kiinnosta.

" Turhaa on valittaa 'ajan henkeä',
turhaa on ennustaa tulevia 'pimeyden aikoja'.
Tutkittakoon syyt, jotka ajan hengen ovat synnyttäneet,
ja poistettakoon ne syyt, niin voimme toivoa,
että nuo pimeyden ajat eivät meitä kohtaakaan."
Minna Canth (myönnän oitis, ettei yleissivistykseni riitä siihen, että olisin itse osannut lainata tähän Minna Canthia, vaan pöllin tämän härskisti etäisesti samaa aihetta käsittelevästä artikkelista)

Kysynkin siis, mitä voimme tehdä? Mikä saisi meidät edes kiinnostumaan asioista? Mikä saisi meidät liikkeelle? Mikä saisi meidät ravistelemaan yhteiskunnan jähmeitä ja monilta osin vanhoillisia sekä paikoin jopa järjenvastaisia rakennelmia? Millä puhkaisemme tämän kuplan, jolla leijailemme jalat tukevasti irti maasta? Koska alamme toimimaan?

Ei, en kaipaa mitään, Valkoiset vs. Punaiset, tai Vasen vs. Oikea, -vastakkainasetteluja, missä joudumme omaksumaan aatteen kokonaisena kimpaleena ja toistelemaan iskulauseita tms.. Kaipaan sitä, että me kiinnittäisimme asioihin huomiota ja ryhtyisimme toimimaan jatkuvan kitinän ja valituksen sijasta.

Näitä ajatuksia herätti yö- ja päivävuoron välinen unettomuus.

- Niko

p.s. Kuvallinen loppukevennys tähän :
Kuva Manleyn sivuilta.

Roudarille tapahtuu, onneksi harvemmin sattuu

2009-06-28T14:55:00.004+03:00

Hei,

Ajattelin tässä hiukan jakaa teille muutamia kompastumisia lyhyen roudarinujan ajalta, varsinkin kun asioista on sen verran aikaa, ja nimet ynnä paikat on sensuroitu niin ei tule liian intiimejä paljastuksia.

Aluksi muutama lentävä lausahdus (omia ja muiden):
"- Tuutko tohon alle varmistamaan jos tää sattuu tipahtamaan"
"- No niin jätkät, nyt mä huomaan, että teillä on toi valoshow hanskassa"

"- Älä tuo kotiasi töihin"

"- Joo mee vaan sanomaan niille, että "hiukan on sähkökeskuksen kanssa ongelmia, mutta ei hätää, siellä insinööriopiskelija teippaa sitä parhaillaan kasaan""

"- I'm best when I'm drunk" (en siinä tapauksessa halua edes kuvitella häntä huonoimmillaan)

"- Tapaturmatoteutuksia, autolla ja ilman"

Keikka jota ei jok'päivä haluaisi tehdä:
Oli erään rock n' roll yhtyeen esiintyminen tuossa hiukan Helsingin rajojen ulkopuolella, hiukan vajaan tunnin ajomatkan päässä. Menimme kahdestaan apukädeksi mukaan ottamani kaverin kanssa paikalle hyvissä ajoin iltapäivällä. Pa:n kasauksen puolivälissä tein karmivan havainnon, kaikki mikrofonijohtimet laatikoissaan olivat nostettuna varastolla hissin viereen, jotta tulisivat mukaan, mutta meidän ollessamme jo toisaalla kaapelit päivystivät yhä Helsingin vallilassa. Eipä siinä muu auttanut kuin täristellä Hiacella niin nopeasti edestakaisin kuin mahdollista.

Palattuamme tapaturmapaikalle ilmeni myös muitakin haasteita. Bändin riderin mukaan yhtyeellä olisi mm pitänyt olla rummustossaan Isorumpu, pikkurumpu ja kolme tomtomia, bassokitara, 2 kitaraa, ja koskettimisto. Siihen siis oli myös varauduttu ja vähän ylikin. Palatessamme oli kuitenkin näky hieman jotain muuta kuin olimme odottaneet.
Keikkipaikka oli todella pieni kapakki lavan pinta-ala yhteensä ehkä 6-7 neliömetriä, yleisölle korkeintaan kolme kertaa enemmän tilaa suoraan yhtyeen edessä.
Koko se alue, millä voisi olettaa yleisön asioivan esiintymisen aikana, oli täytetty erilaisilla kuljetuscaseilla ja ties millä muulla saastalla, tavara oli levitetty sikäli huolellisesti, että kävelyreittiä lavalle en oikopäätä keksinyt.
Lisäksi jotakuinkin 3/4 lavan pinta-alasta peitti rummusto, jonka kattaus oli jotakuinkin seuraava: 2 isorumpua, tvirveli, 6 tomia ja kymbaaleita en edes tohtinut laskea. Kielisoittimien määrä oli jotakuinkin niinkuin oli kerrottu, mutta myös koskettimia oli muistaakseni nelinkertainen määrä odotettuun nähden. Ei naurattanut ei.

Onneksi sentään yhtye oli yhteistyökykyinen, harvoin sitä ihmiset on niin päissään töissä ollessaan ja sellaista määrää päänaukomista, etten sanoisi vittuilua (termi on varsin lievä kuvastamaan herrain asenteita ja kielenkäyttöä) en ole yhden illan aikana kertaakaan kuullut.

Soundcheck ajaksi oli sovittu 17.00, odottamattomien käänteiden takia olimme itse siitä hiukan myöhässä, mutta enemmän vaikutti se, että kukaan ei tiennyt koko iltapäivän aikana missä yhtyeen äänenvärinsäätäjä oli. Lieni hieman epäselvää myös se, että kuka tämä herrasmies ylipäätään on. Mies pamahti paikalle hiukan kello 20.00 jälkeen ja vaikutti, että hän oli juonut erilaisia etanolipohjaisia seoksia huomattavasti enemmän kuin muu yhtye. Tämän takia kommunikaatio ja yhteistyö oli enemmän kuin haasteellista hänen kanssaan. Tosin suurempia haasteita aiheutti kommunikaatio brittitiskimme kanssa.

Joka tapauksessa keikka pääsi alkamaan lähes ajallaan, varsinkin kuin laatikkomereen saatiin pieni kolo yleisölle(ei, ne eivät poistuneet siitä mihinkään lopullisesti koko iltana). Musiikkiesitysten ajaksi menimme pihalle seisoskelemaan.

Mutta se siitä.

Ajoissa paikalla
Oli perjantai-iltapäivä ja vuokra-Jumperissa oli lisäkseni kaksi henkilöä kantamista varten, suuntasimme taas ulos kaupungista. Perille saavuttuamme löysimme kyseisen terassiravintolan vaivattomasti. Kävimme utelemassa henkilökunnalta, että koskahan yhtye saapuisi paikalle. Kukaan ei tuntunut tietävän, että paikalle olisi tulossa ylipäätään mitään yhtyettä sinä iltana. Outoa...

Soitin tilaajalle, "Ai sä oot siellä! Sehän on vasta huomenna!". Auto ympäri ja takaisin. Olin ilmeisesti tulkinnut jonkun osan väärin sähköpåstista.

Seuraavana päivänä uusi yritys. Estradi oli katettu ulkoilmaterassi, kapea, mutta kohtuullisen pitkä. Lasiakkunoita ja kattoa oli. Eipähän sataisi niskaan, mutta ei ehkä ideaalisin paikka rockenroll-keikalle. Tilaa yhtyeelle oli vielä huomattavasti vähemmän kuin edellisessä kertomuksessa. Kalustokin kohtuullisempi. Normaali rummusto, ja toki tietysti isot Marshallin stackit kitaristeilla. Itse olin päättänyt pitäytyä tämän keikan osalta pelkässä kantamisessa ja omistamisessa, annoin miksausvastuun muille.

Soundcheckin aikana saavuin keskelle tilannetta, missä kitaristi ja miksuttelija ruuvasivat yhteistuumin kitaran äänensävyä. Kertaan vielä sen, että kyseessä oli isohkon vessan kokoinen lava lasiseinin ja isot marshallin stackit. Kitaristi seisoi vahvistimensa edessä ja lattialla pönötti pieni lattiamonitori, jonka merkkiä en halua muistaa ja joka jää kooltaan vaatimattomammaksi Marzun edessä. Jostain syystä kitaristi valitteli sitä, ettei kuule soittoaan monitorikaiuttimesta (!) ja miksaajasetä väänsi sekoitinpöydästä isommalle sekä kitaraa, että kitarakanavan bassotaajuuksia, reilusti. Kyseinen monitöör-laatikko kuulosti olevan ratkeamassa kasaksi osia. Tilanteen absurdiuden kasvettua sille tasolle, ettei vajaavainen käsityskykyni löytänyt toiminnasta ylipäätään mitään klassisella tavalla järkeväksi todettavia toimintamalleja, päätin poistua kävelylle ja palasin paikalle vasta keikan aikana. Kiersihän se lasikoppi kun oli, ja eipä se muutoinkaan kaunista kuultavaa ollut, mutta selvittiin siitäkin.

Tuolla jossain

Jostain syystä vuokrapakun keula kääntyi kohti pohjoista ja sinne sitä päristeltiinkin toista vuorokautta. Olin varannut majoituksen matkan varrelle hiukan yli puolessa matkassa. Väsymys oli sitä luokkaa, että kun saavuimme yöpymispaikkaan, tajusimme sen sijaitsevan Nesteen huoltamon yhteydessä, se jostain syystä huvitti meitä. Saatuamme avaimen kelomökkiin, kuului takaamme kuiskutusta "nämä oli ne jotka varasivat yöpymisen nimellä".

Majapaikan saunassa tutustuimme puheliaaseen asfaltinrakentajaan ja hän kertoi tarinoita Neuvostoliiton ajoilta ja siitä kun Neuvostoliiton kollegat olivat päivitelleet suomalaisia katsellessaan "Tehän ootte ihan hulluja". Kerroimme myös hänelle matkamme tarkoituksen.
Illalla vielä mökistä poistuessamme itse huoltamoon, joka siis oli yhdistetty huoltoasema, sekatavarakauppa, ravintola ja baari anniskeluoikeuksin, kuului hihkaisu "Noniin valomiehet, nyt ruvetaan ottamaan kaljaa!". Päätimme pitäytyä kehoituksesta huolimatta vain muutamassa virvokkeessa.

Perille päästyämme seuraavana päivänä aloitimme viihde-elektroniikan kasaamisen, majoituksemme oli vielä epäselvää. Paikka oli hotelli ja siihen liittyvä mökkialue. Paikasta löytyi vapaa huone myös meille. Huvitti vaan se, että siinä oli tarjolla parisänky. Jälkikäteen sekin vaihtoehto olisi tuntunut houkuttelevammalta. Illan edetessä kävi kuitenkin ilmi, että yöpyisimme mökissä ulkomaalaisen levynsoittajan kanssa.
Askareemme tulivat valmiiksi kellonajan ollessa yksinumeroinen. Mökkiin saapuessamme levynsoittaja ilmoitti, että hän on lämmittänyt saunan, ei hassumpi ajatus. Saunaan mentyämme levynsoittaja istahti kylpyhuoneessa porsliini-istuimen päälle ja otti kitaransa ja ryhtyi vapaaehtoisesti ja pyytämättä esittämään tekemiään joikukappaleita. Sekin tuntui väsyneenä absurdilta, mutta hauskalta.
Levynsoittaja liittyi seuraamme saunaan ja kertoi kaikki rivot ilmaisut, mitkä osasi Suomenkielellä, mm. "Persetti"

Itse tapahtumapäivistä vain mainittakoon sen verran, että hallitsevaa oli vesilasien annostelu mitä kummallisimpiin paikkoihin. Eräs puhuja oletti vesilasin pysyvän kaltevan puhujanpöntön päällä, ei pysynyt. Vaikka vedet ripoteltiin pitkin vaatetusta, ei se tuntunut häiritsevän vaan puhe alkoi niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toisella kerralla puhuja oli kantanut mukaansa videotykin. Videotykki oli asetettu pyörillä varustetun pienen pöydän päälle, joka oli asetettuna tuolin päälle. Luonnollisesti. Videotykin takana istuva noheva nuori neito asetti vesilasinsa ko. pöydälle ja samanaikaisesti puhuja lähtee nykimään kannettavaa tietokonettaan kohti puhujanpönttöä. No johto oli oletettua lyhyempi ja tykki lensi vesilasin säestyksellä lattialle.
Kävin avustamassa heille hieman tukevamman alustan tykille ja homma jatkui.

Illan konserteissa oltta annosteltiin kaikkialle mihin sitä ei olisi tarve, heitettiin tuoli lävitse akkunasta, lausuttiin jo aiemmin esitetty fraasi viinin ja paremmuuden välisestä verrannosta ja yhden laulajan käsissä pyöreä mikrofoni pallo muuttui nelikulmaiseksi ja siihen ilmestyi veritahroja. Mutta ei siitä sen enempää.

Viimeisenä yönä löysimme levynsoittajan ja jonkun nuoren naisihmisen mökistämme juomasta viiniä ja väkijuomia. Olimme sikäli väsyneitä, että pyysimme karkeloa jatkettavaksi jossain muualla. Naisen poistuttua ehdotti levynsoittaja vielä uudestaan meille, josko joisimme hänen seuranaan reippaasti väkijuomaa. Totesimme olevamme turhan väsyneitä kuvatunlaiseen toimintaan. Levynsoittajakin katosi hetken päästä.
Yöllä heräsin siihen, että mökissämme seisoi kolme miestä joita emme olleet aiemmin tavanneet. Lähtöä tehdessään yksi tarjoutui jäämään odottelemaan levynsoittajaa, olin liian unessa vastustaakseni ajatusta. Niinpä pirtin ovi jäi auki (pakkassäässä) ja herra istahti vuoteen reunalle, tämän seurauksena kuuntelimme auringonnousuun asti viinanjuonnin ääniä, yskimistä ja kännykän soittoääniä (!).

Kyllä jokatapauksessa kannatti lähteä tämäkin kokemaan.

Jatkuu ensi numerossa

- Niko

Rankka päivä

2009-06-27T17:18:00.003+03:00

On sitä joskus ollut onnistuneempiakin päiviä.
Sain ylinopeussakot, ja erilaisten raskauttavien asianhaarojen takia (mm. liikenteen vaarantaminen) niiden summa nousi reiluun 700 €uroon. Vauhtini oli Hakaniemen sillalta laskeuduttaessa Pohjoisrantaan noussut alamäessä hieman liikaa, siitäkin huolimatta, että olin liikkeellä pyörillä varustetulla toimistotuolilla.

Kiinnostavia unia sitä näkeekin

Päivästä 3&4 lisää

2009-06-14T23:59:00.002+03:00

Tervehdys,

Keskiviikkona satiin loputkin pohjat talteen ja loppupäivästä tehtiin vielä komppikitaroiden paikkauksia.
Kahteen kappaleeseen taltioitiin myös akustiset kitarat, mikitys tällä kertaa oli seuraava. Oktava MC-012 herttakapselilla diodiklipperin lävitsi ja T.B. nauhamikki poikittain, eli ehta M-S -stereopari parikymmentä senttimetriä 12-nauhan paikkeilta ulospäin. Lisäksi vielä Akg C451 otelautaan päin.

Yhteen kappaleeseen poimittiin akustisten tuplaukseksi akustinen kitara Vox Ac30:n läpi, mikitys oli seuraava:
T.b nauhamikki kartion keskelle
Md421 kartion reunalle
Akg C 414 vahvistimen taakana pallokuviolla
Akg C 414 kolmen metrin korkeudessa, reilun kolmen metrin päässä kuuntelemassa huonetta pallokuviolla.

Samalla mikityksellä soitettiin myös muutamat kitarapäällesoitot.

- Niko

Studiopäiväkirja päivät 3&4

2009-06-12T01:05:00.002+03:00

Nyt tulee pääasiassa kuvaa(lisäsin myös aiempiin kirjoituksiin), selostukset tulee myöhemmin. Sanon vaan, että nyt on tämä rupeama kunnolla ohi ja ihan tyytyväisin mielin. Mutta lisää yksityiskohtia piakkoin.

- Niko

Studiopäiväkirja päivä 2

2009-06-09T23:23:00.004+03:00

Tervehdys,

tänään oli varsinainen kasaus ja soundcheckpäivä. Muutoksia setupiin tuli sen verran, että Fok 57 menee talteen Huuto -särön läpi ja bassarimikrofoneiksi jäi pelkästään md421 ja Subkick. Rumpusoundit olivat varsin valmiit kunhan virvelin yläkalvon mikrofoneja suunnattiin hiukan uudestaan(puhutaan muutamista senteistä) ja lievää eq:ta. Kosketinsoittajan saavuttua puoli kahdeksan aikaan tarkistimme vielä kuuntelut kaikilta ja aloitimme äänitykset. Tilanne on tällä hetkellä se, että nyt on viidestä biisistä kahteen pohjat valmiina. Eli olemme aikataulusta edellä.

Tämä jää tältä kerralta näin lyhyeksi ja teen vielä siirrot Hd24:n kovalevyltä koneelle. Ja luon Pro Tools -sessiot. Kuvia laitan myöhemmin tähänkin.

Studiopäiväkirja päivä 1

2009-06-08T23:28:00.005+03:00

Hei,

Tänään kannettiin tavarat sisään ja ryhdyttiin kasaamaan. Tapahtumapaikkana on tosiaan kohtuullisen kokoinen auditorio. Auditorion alla on kaksi pienehköä huonetta soitonharjoittelua varten pianoilla varustettuna. Toisesta näistä tuli väliaikainen tarkkaamo ja toisesta tuli sijoituspaikka kitaravahvistimelle.
Kalustoa on käytössä nyt seuraavasti:

Etuasteet / mikserit
DDA CS-3 -mikseri 16 kanavaa
Behringer ada8000 8 kanavaa

Äänitys:
Alesis Hd 24 -kovalevyraituri
Digi 002 rack

Kuuntelu:
Genelec 1031
Sennheiser Hd600
Akg K171?

Prosessorit:
Fmr audio RNC

16 ensimmäistä raitaa tulee DDA:n etuasteiden läpi Direct -outista (ennen eq:ta low cutin jälkeen) Alesiksen raiturille. 8 viimeistä raitaa menee B*hringerin läpi suoraan optista kaapelia pitkin suoraan HD24:lle. Tässä vaiheessa vielä kuumeisesti selailen HD24:n manuaalia ja koetan löytää maagisen nappulayhdistelmän millä saa kytkettyä sekä optisia, että analogisia rännejä yhdenaikaisesti käyttöön, ei vaan meinaa löytyä. Varmaankin löytyisi nopeammin jos istuisi laitteen ääressä ja tökkisi, mutta kun olen jo kotona kuivaharjoittelemassa.

DDA:n etuasteet ovat Midaksen etuasteiden edeltäjiä, hyvin neutraaleita ja hyvän kuuloisia ja varsin kohinattomia. Behringerin etuasteiden läpi menee hiukan sekundaarisempia raitoja, jotka eivät tarvitse runsaasti gainia ja uskon laitteen palvelevan tarkoituksessaan varsin hyvin.

Tänään saimme kasattua tarkkaamon ja kytkettyä valtaosan kanavista alustavasti kiinni, huominen alkaa sitten kuunteluiden rakentamisella. Rumpali toi satsinsa paikalle jo tänään ja ennakkoarvauksista poiketen tom tomeja olikin vain kaksi. En itse vastustellut sitä lainkaan, usein tuleekin olo, että kolmas tomi on liikaa jos viritykset ovat liki toisiaan. Vapautuneita kanavia käytettiin sitten toiselle ambienssiparille ja Fok-57:lle.

kanavalista näyttää nyt tältä

1 Bd E602
2 Bd md421
3 Bd Subkick
4 Sd Top M201
5 Sd Top Mkh40 (clipper)
6 Sd bot e609
7 Rt Mk012 super
8 Ft Mk012 super
9 Oh L Ribbon
10 Oh R Ribbon
11 FOK SM57
12 bass Di
13 Elg 1 ribbon
14 Elg 2 i5
15 Voc Om-2?
16 Pno
17 Elg 3 T.bone (modattu)
18 Hh C451
19 Oh 2L C414 (Pallo)
20 Oh 2R C414 (Pallo)
21 Amb L Km184
22 Amb R Km184
23 Amb L Mk012 pallo
24 Amb R Mk012 pallo

Rumpumikkkejä hiukan availin, ennen kuin kiiruhdin pois ja tuli monia positiivisia yllätyksiä vastaan, muunmuassa konkkamikit tomeilla, vuoto olematon ja soundi todella valmis suoraan avatessa. Bassarimikeistä E602:lla oli tähän projektiin ja bassariin nähden liian hallitseva luonne, huomenna kokeilemme vaihtaa md421:n etukalvon reiälle. Overeina oleva nauhamikkipari samoin vaikutti onnistuneelta arvaukselta, vaatii vaan kyllä myöhemmin hiukan eq:ta, jotta istuu modernimpaankin kokonaisuuteen.
Ensimmäinen ambienssipari on noin 5 metrin päässä setistä ORTF -johdannaisessa asetelmassa ja se on selkeästi enemmän setin kokonaissoundin kuulostelua varten. Kauempi ambienssipari on huoneen nurkissa olevat pallokuvioiset Oktavat, näistä saa sitten jo varsin tymäkkää jyminää esimerkiksi tom tomeista.

FOK 57 on juuri sitä, mitä voi odottaa lattianrajassa olevan Sm-57n kuulostavan. Subkick vaikuttaa hauskalta kokeilulta, katsotaan tuleeko sitä sitten lopulta käytettyä.

Valokuvia lisäilen jahka niitä tulee.

- Niko

Studiopäiväkirja päivä -4

2009-06-04T20:18:00.003+03:00

Tervehdys,

olen ensi viikolla menossa pitkästä aikaa äänittelemään bändiä. Yhtyeen nimi on toistaiseksi minulle hieman mysteeri, mutta pop/rockia on luvassa. Kävin tänään kuuntelemassa pätkän heidän treenejä Kaapelitehtaalla. Ja sain varmistuksen siihen, että ei huolestuta lähteä äänittämään bändiä yhdessä. Soittivat varsin hyvin yhteen ja hyvällä soundilla.
Sikäli olen käsittänyt oikein on hakusessa varsin iso Amerikkalainen soundi, sopii minulle varsin mainiosti. Isosti ja leveästi siis pohjienkin osalta mennään.
Kyseeseen tulee viiden biisin ep, jonka pohjia varten on varattu neljä päivää, tosin vain kaksi tehokasta äänityspäivää.
Äänitys tapahtuu eräässä auditoriossa, koska sen katsoimme palvelevan tarkoitustaan paremmin kuin talon studion äänitystila.
Pohjat äänitetään Alesiksen HD24 24-raita kovalevyraiturilla, josta ne siirretään Pro Tools Le:hen päällesoittoja ja äänityksiä varten.

Alustava kanavalista näyttäisi tältä, tosin saattaa vielä elää hiukan.
Soitin Mikki
1 Bd Sennheiser E602
2 Bd Audix D6/Akg D112
3 Bd Subkick
4 Sd Top Beyerdynamic M201
5 Sd Top Sennheiser Mkh40 (clipper)
6 Sd bot Oktava Mk012 hertta/Beyerdynamic m201
7 Tom1 Oktava Mk012 super
8 Tom2 Oktava Mk012 super
9 Tom3 Oktava Mk012 hertta
10 Oh L T.b.Ribbon
11 Oh R T.b.Ribbon
12 Oh 2L Akg C414 (Hertta)
13 Oh 2R Akg C414 (Pallo)
14 Amb L Oktava mk012 pallo
15 Amb R Oktava mk012 pallo
16 Hh Neumann Km184
17 Bass Di
18 Bass Shure Beta 52
19 Elg 1 T.b.Ribbon
20 Elg 2 Sennheiser Md421
21 Elg 3 Neumann Km184
22 Pno
23
24 Voc Shure Beta 58?

Huomionarvoista on ainakin se, että rummuille on varattuna 16 raitaa. Mutta lisää kirjottelen jahka hommat etenee.

- Niko

Oktavisti testissä

2009-05-12T10:56:00.002+03:00

Tervehdys,

Nyt on protottu myös tuo "Oktavisti" lofi -oktaaveri. Heti kättelyssä selvisi, että vahvistinasteesta tulee liian vähän gainia tähän tarkoitukseen ja ääni tahdo jaksaa läpi. Vaikka käytin germaniumdiodeita, niin kynnysjännite tuntui liian suurelta ylitettäväksi. Otin avuksi reippaanlaisesti vahvistusta ennen pedaalia ja sitten pääsikin jo läpi. Ja soundi oli sitten todella sairas! Ei sitä enää kitaraksi tuntenut. Mutta meneepä kytkentä uudestaan suunniteltavaksi.

- Niko

Rokkisäröä

2009-05-06T02:11:00.004+03:00

Tervehdys,

tuo "Huudon" prototyyppi sai kuoret ympärilleen ex-kuulokevahvistimen(joka uhrattiin kaikulaiteprojektiin) metallisesta rasiasta.

Rasiassa itseasiassa kävi sisässä optisen kompressorin levy, mutta eihän tuo toiminut. Olin mitottanut sivuketjun virheellisesti, jos opari antaa +/-7v käyttöjännitteellä teoriassa max 7v niin otaksun, että 8v kynnysjännite ei usein ylity. Lisäksi minulle on ilmesesti myyty potikka sutna, en tiedä, mutta vasaran alle laite ja uusittu levy suunnitteluun.

No löin sitten vapaaseen koteloon jo testatun huudon, olen tosin viime testin jälkeen vaihtanut lm348:n tilalle lähes oikean oparin, nimittäin tl074:n ja vaikutus soundiin oli ilmeinen. Nyt kyllä toimi.

Mutta parempi, etten kuvaile soundia enempää vaan käykäätten itse se kuulemalla toteamassa. Kyseessä ei siis ole soittotaidonnäytteet :P Oheisesta linkistä löytyy eri gain-potikan asennoissa soitettuja pätkiä mitkä sattuivat mieleen tulemaan. Toiset ilman plektraa, toiset plektran kanssa. Rasia oli lyöty suoraan Soundtracs Pc midi 24 tiskin kanavaan ja insertissä oli Ashly Cl-50 kompressori, tosin näytteiden oton aikaan varsin lievin asetuksin. Soittelin tuttujen artistien mukana toista tuntia välillä hanoja pyöritellen ja aina soundi tuntui olevan sopiva. Ei ole basson kanssa sellaista tilannetta kuin "liian paljon säröä" :D
http://www.snoud.fi/niko/baso/
Piemmillä ganen asetuksilla laite tuntuu antavan vaan pyöreyttä soundiin ja auttaen erottelua, kun taas isommilla hanan asennoilla säröä on kohtuullisesti enemmän menemättä kuitenkaan tukkoon.

Ohessa kuva tuosta komistuksesta.

Ensi kerralla taitaa taas pamahtaa kantaa ottavaa tekstiä, ehkä.

- Niko

Yhteiskunnallisia asioita käsittelevä kirjoitus

2009-04-28T02:12:00.004+03:00

Iltaa,

Yövuoroviikonloppu takanapäin, joten näin vielä maanantaina valvotuttaa näin ehtoopuolla. Jos koettaisi uudestaan jahka on tehnyt jotain sellaista missä ei tarvitse ajatella lainkaan, josko uni maistuisi paremmin. Kirjoittaminen vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Ei tarvitse kuin silmiä ja käsiä, silmillä vähän katselee, että kädet osuu nappuloille.

Näin viime viikon lopulla erään lapsuudenkaverini, jonka olen tuntenut kohta ilmeisesti 16 tai 17 vuotta, tosin viime tapaamisesta oli päässyt vierähtämään lähes kolme vuotta. Lukioaikoina meillä oli tapana mennä välitunneilla hänen luokseen kahville ja keskustelemaan asioista. Kaikkea liittyen uskontoon, yhteiskuntaan, politiikkaan tai elämään ylipäätään. Muutaman vuoden tauko ei tuntunut missään, vaan keskustelu jatkui kuin se olisi eilen jäänyt kesken. Tosin sillä muutoksella, että hänellä oli tullut valtavasti tietoa lisää psykologiasta ja minulla taas muutoin (jos mahdollista) vielä jyrkempiä mielipiteitä maailman tämänhetkisestä tilanteesta. Tulen varmasti jatkossa käsittelemään muitakin yhteiskunnan ilmiöitä ja ehkä vähemmän pintapuoleisesti kuin nyt. Ja nimenomaan mielipiteitäni asioista, ei niinkään mihinkään faktatietoihin perustuen.

Pitkän analyysin kohteeksi muodostui poliittinen kantamme ja pallottelimme ajatuksiamme erilaisista aatteista. Itse olen esimerkiksi Ansichtbuchissa merkinnyt poliittiseksi kannakseni näköjään "Poliittisesti sitoutumaton passiivinen radikaali", mikä varmasti kuvaa kantaani varsin hyvin. Etäisesti samoilla linjoilla vaikutti olevan myös ystäväni.

Mieleeni muistui keskustelumme keskellä tämä kertaalleen kuuntelijana todistamani keskustelu(vapaasti lainattuna):
"... parempi vaan meille, mitä enemmän demarit siellä sössivät"
"Kenelle meille? Hyötyykö Suomen kansa siitä jotenkin?"
Itse voin koko sydämestäni yhtyä jälkimmäiseen kommenttiin. Voiko ensimmäisenkaltaista esittävät vakavalla naamalla, silmiin katsoen sanoa olevansa yhteisellä asialla? Ajattelevatko kaikki "kansaa edustamassa" olevat tällä tavoin? Toivottavasti sentään ei, muutoin tällä maalla ei ole toivoa. Onko tämän päivän puoluepolitiikka verrattavissa pikkupoikain hiekkalinnojen rakenteluun, siihen liittyvine vertailutoimenpitein ja korkeimman tornin rakentanut on se kaikista upein ihminen? Tahi kenties juuri ja juuri teini-iän ohittaneiden varusmiesten "meisselinvertailuun"?

Lähes ainoa politiikkaan sotkeutunut ihminen, jonka poliittista toimintaa voin arvostaa on Tony Halme. Olkoonkin, että en voi allekirjoittaa hänen näkemyksiään juuri mistään, mutta hänen olen kuullut antavan pelkästään rehellisiä vastauksia kysymyksiin. Ja samoin mielipiteet ovat esitettynä niin kuin ne on, vailla pelkoa äänimäärään vaikuttavista mielipiteistä, minkä ansiosta julkilausuma muotoutuisi niin ympäripyöreäksi, ettei lausuja itsekään välttämättä tiedä mistä oli kyse.

Valitettavan usein tulee olo, että politiikkaan halutaan mukaan ainoastaan vallan takia. Mitä enemmän MINULLA on valtaa sitä parempi. Aivan sama mitä päätetään ja mihin se vaikuttaa, merkityksellisempää on se, että mitä enemmän MINÄ saan päättää ja vaikuttaa tahi näkyä. Onko niin, että he joilla on oikeasti huoli yhteisistä asioista vailla kiinnostusta omaan staattukseen, jäävät koettamaan muita vaikutuskeinoja, esimerkiksi kantaaottavan musiikin tekijöiksi (protestilaulajiksi), kuvataiteilijoiksi, yleisönosastokirjoittajiksi tai mikä pahinta blogkirjailijoiksi? (Ei, en koe kuuluvani ryhmään, joka yrittäisi edes vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin, korkeintaan esitän satunnaisesti kysymyksen tai kaksi)

Itse olen kasvanut poliittisesti varsin neutraalissa ilmäpiirissä, asioista ei ole juurikaan puhuttu suuntaan tai toiseen lapsuudenkodissani, kiitos vanhemmilleni siitä. Aiemmat sukupolvet suvussani ovat käsitykseni mukaan katsoneet toisaalla vasemmalle ja toisaalla oikealle. Eikä täten minulla ole siis minkäänlaista sukurasitetta, joka olisi pitänyt väkisin omaksua tai vaihtoehtoisesti jota vastaan olisi pitänyt kapinoida.

Sivutoimisen liikkeenharjoittamisen takia voisi toki olettaa minun kallistuvan kenties oikealle päin, tai sitten palkkakuitteja tutkien vasemmalle? Kumpikin suunta tuntuu vieraalta minulle. Mutta eipä keskeltäkään löydy vastausta.
Veroja maksan ihan ilolla tietäen, että jollakin tavoin tätä edes etäisesti hyvinvointiyhteiskuntaa muistuttavaa järjestelmää on pidettävä pyörimässä. Enkä siis toisaalta ymmärrä tarvetta kansallisin pikavipein runnoa lävitse hulvattomia veroaleja. Toisaalta työnantajapuolta paljon nähneenä ja satunnaisesti itsekin harjoittaneena pidän absurdina käsitystä ikuisesta palkkain noususta. Ja toisaalta kuka pitää huolen, että yrittäjäin palkkataso nousee samoin indeksikorotuksin.
Toisaalta onko oikein, että verovaroin ja osin älyvapaan lainsäädännön ja päästökaupan mahdollistamasta yksittäisten valtio-omisteiden yritysten, johto voi kääriä kohtuuttoman korvauksen menetetystä vapaa-ajastaan, valtaosin siis ansiotta. Ja kun taas toinen käsi heristää sormea ehdotuksille palkata työvoimaa tekemään jo myydyt työt, toisen jalan muotoillessa huonompi onnisten hanuria, "heikon taloustilanteen takia.

Maailmankatsomukseni ja aatteeni takia olisi luonnollista, että kokisin omakseni Kristillisdemokraatit. Heitä useinmiten äänestänkin, mutta puolueena se on kristilliseksi mielestäni aivan liian laimea. Esimerkkinä taannoiset präsidentinvaalit, jossa kaikilta ehdokkailta vaaliohjelmassa kysyttiin, mikä näistä on eniten väärin "a) ajaa 60 km/h, 40 km/h alueella, b) puolison pettäminen, c) lapsen tukistaminen"
KAIKKI muut paitsi Pärussuomalaisten ehdokas vastasi "juridisesti C" tmsp. Soini vastasi B. Vaikka muutoin ei heidänkään aate minulle istu, tästä irtosi pisteet hänelle. Kertooko tämä siitä, että varotaan liiaksi lakein rikkomista vai moraalisesta rappiosta?
Ei, en varsinaisesti puhu ruumiillisen kurittamisen puolesta, enkä sitä aio harjoittaa jos minulle jälkikasvua suodaan, mutta en myöskään pidä sitä perusteettomana. Väittäisin, että jokainen älykäs ihminen tietää sen, että kyse ei ole minkään asteisesta sadismista vaan se on ansiattava kunniakkailla teoilla, syy ja seuraus tiedättehän. Tässä vaan mennään mielestäni äänein kalastamisessa ja varovaisuudessa liian pitkälle.

Tietyssä määrin myös vihreiden arvojen puolesta puhujana, valitettavan vähän tekijänä, voisi vihreätkin olla minulle sopiva puolue, mutta tuntuu tuokin turhan pehmyeltä ulkokuoreltaan. Eli tämän hakemisen jatkuessa tyydyn vaan mutisemaan ruokapöydässä ja blag-kirjoituksissa kaikkitietävästi siitä, miten asioiden tulisi olla.

Päätän tämän taas Gösta Sundqvistin sanoihin, jotka sopivat mielestäni tähän:
""Mua, melkein nelikymppistä kundia, vaivaa sellaiset ajatukset, että ollaanko me tällaisia perkeleen saappaita, että me ei tehdä mitään vaikka kaikki menee paskas ympäriltä. Itsekin luokittelee itsensä vielä tekijämieheksi, niin samanlainen tohvelisankari mäkin olen, vittu kattelen vaan päältä kun sauna palaa poroksi."
Ei kauniisti sanottu, mutta totta.

Hyvää yötä
- Niko

Lisää levyjä, testailua ja kolvilla poltettu käsi

2009-04-23T22:39:00.005+03:00

Terve taas,

(Tästä taustamusiikki blogin lukemiseen, auttaa pääsemään tunnelmaan http://www.snoud.fi/niko/kesken/kasari.mp3 )

nyt sitä on harrasteltu taas hieman lisää. Edellisessä tekstissä esitellyistä kytkennöistä "Böyst":ille on (jo toinen) piirilevy tehtynä ja Huudosta on tehty ensimmäinen prototyyppi valmiiksi asti ja testattu. Ensimmäisen version operaatiovahvistimen tilalla oli lm348 (quad 741), koska sellanen oli käsillä.

Testausolosuhteet oli vallilan pajalla aluksi siihen vanhaan putkikelamankkaan kytkettynä (http://www.snoud.fi/kuvat1/ferguson1.jpg). Kitaran kanssa testaillessa sain irrotettua varsin vaivattomasti kohtuullisen mehukkaita soolosoundeja, muttei mitään sikäli yllättävää. Raskaamassa jyystössä kvintein laite toimi kuten olin odottanutkin, eli pysyi hyvin kasassa. Testasin sitten vielä di-boksin kanssa suoraan mikseriin, jotta saisin selkeän käsityksen siitä mitä sieltä oikeasti tulee ulos. Siitä totesin, että se yläpääleikkuri on ehkä turhan alhaalla tähän käyttöön, eli särö on sävyltään varsin tummaa, samaten koko yleissoundi siis.

MUTTA sitten löin sähköbaßon kiinni, ja "voi että" kyllä toimi. Eli koska alin basso saa osakseen paljon maltillisemman määrän rokkisäröä, uskaltaa hanaa avata kunnolla. Mehän kaikki muistamme, että bassossa ei helposti voi olla liikaa säröä musiikkityylistä riippumatta. Soundi vaan levenee, mutta ei varsinkaan muun bändin seassa kuulosta vielä lainkaan säröiseltä. Siinä sitten meni reilu puoli tuntia bassoa soitellessa, äänitteiden mukana ja ilman. Ja jos lähden orkesteriin bassoa soittamaan, niin tämä kyllä tulee mukaan.

Maltillisessa sormisoitossa särön tuntee vain siitä, että soundi on paksumpi, rempseämmässä rämpytyksessä säröä tulee jo kunnolla kun taas plektralla kuopiessa tulee ehtaa rokkibassoa. Kokeiluksi siis loppujenlopuksi varsin onnistunut.

Syntikka ja rhodesikin sai hauskoja vivahteita ensinmainittu roisimmilla asetuksilla jälkimmäinen paljon maltillisemmilla asetuksilla.

Ongelmina ilmeni ilmeisesti oparin rajoitteista johtuen kovemmilla boost asetuksilla ikävähkö särö yläpäässä, jonka huomasi suoraan mikseriin vedettäessä. Koska oparin vahvistusta ei mikään rajoita niin laite on ilmeisesti mahdollista ajaa sisäisesti särölle väärästä kohden ketjua. Uskon toisaalta, että ongelma poistuu kun vaihdoin tilalle tl074 oparin. Mutta kyllä tässä vielä kehitettävää löytyy. Ääninäytteitä on kenties tulossa.

Edellämainittujen lisäksi jyrsiä räpsäytin tänään piirilevyt kahdelle simppelille mikkietuasteelle (tähän perustuen http://sound.westhost.com/project13.htm), johon on muokattu transistorin Q2 tilalle darlingtonkytkentä suurempien syöttövirtojen toivossa.

Josko jonain päivänä olisi vielä niin äveriäs, että saisi vaikka muuntajan noiden sisääntuloihin. Mutta ne kun on sen 40-50€/kpl :P (Sillä rahalla saa kuitenkin lähes viikon ruokaostokset, joten tuonnempana sitten..)

Samoin aktiiviselle di-boksille (tähän perustuen http://sound.westhost.com/project35.htm) tosin sisääntuloa on hiukan muokattu yksinkertaisemmaksi ja toisaalta kasvatettu sisääntuloimpedanssia, oparikytkentää on muutettu siten, että kytkentä antaa vakiona 6 dB gainia instrumentteja varten, laitan kenties lopulliseen versioon kytkimellä aktivoitavan 20dB:n padin jos se tuntuu tarpeelliselta. Itse vaan en toisaalta pidä padikytkimiä kovin mielekkäinä, jos vain siis kytkentä kestää tarvittavan tason, nimittäin livekäytössä se on kuitenkin tikittävä aikapommi. Jos kytkin on helposti vahingossa väännettävissä väärään asentoon, näin usein sitten käykin. Osaatte varmasti kuvitella mitä tapahtuu kun epähuomiossa ketjuun lyödäänkin kymmenenkertainen jännite. Ja ei hyvät kaiuttimet vieläkään ole liian halpoja varsinkin jos niistä itse joutuu maksamaan.

Sitten kolmas harraste löytyi kun muistin teinivuosina kokeilemaani ambiofonista surroundia. Eli siis laitetaan stereojärjestelmään kaksi takakaiutinta kytkemällä ne kaiutinlähtöjen plusnapojen väliin. Ja nämä takakaiuttimet vielä keskenään vastavaiheeseen, eli kanavien erotus takakanaviin. Perustuu jotakuinkin samaan kuin M/S-matriisi. Ja koska kaiuttimet ovat keskenään vastavaiheessa se auttaa lokalisoimaan ääntä oikeaan suuntaan.

No kannoin makuuhuoneessa vuoden lojuneet sonyn kaiuttimet sohvan taakse ja muutama näpsäkkä juotos johtoihin ja "jo kulkee". Tosin siinä sohvan takana äheltäessäni pudotin (taas) juottimen käsilleni. Hauska kokeilu ja jäänee käyttöön ainakin toistaiseksi. "Yksinkertaista, silti nerokasta". Ja lopuksi vielä kaunis kuva kertomaan asiasta.

Efekti-ideoita ja levyjä

2009-04-16T12:41:00.008+03:00

Tervehdys,

Päätinpä ottaa koneelle muutamia sinne tänne raaputtelemiani kitarapoljinpiirrustuksia. Laitan tänne kuvat lyijykynällä puhtaiksi piirretyistä skemoista, jotka tosin tulevat vielä paljolti muuttumaan. Ja ajattelin jakaa näitä myös täällä sillä ajatuksella, josko vaikka tulisi kommentteja tai parannusehdotuksia. Kirjoitan tätä samalla kun protojyrsin vieressäni piirilevyjä kahdelle polkimelle ja yhdelle fet-limiterille.

Useimmat näistä eivät ole omia ideoitani täysin, vaan joko valmista pohjaa muutettuna tai sitten erilaisista palikoista saatuja yhdistelmiä. En ole näihin merkinnyt vielä komponenttiarvoja, koska ne tulevat todennäköisesti muuttumaan ennen ensimmäistä prototyyppiä tai sen jälkeen. Eli niitäkin tulee sitten jos protot joskus valmistuvat.

Mainittu Fet-limiteri(ei-kitaraefekti) perustuu tähän http://sound.westhost.com/project67.htm Rod Elliotin skemaan, ainoastaan sisään- ja ulostuloihin olen tehnyt balansoidut asteet ja muutamia muita muutoksia kuten kompression määrää säätelevä drive-numiska ja kenties vielä hyökkäys ja vapautussäädöt, en ole vielä päättänyt sitä. Tekijänoikeussyistä kytkentäkaavio jää nyt julkaisematta. Palaan tähänkin aiheeseen jahka valmistuu.

Sitten kitaratehosteiden pariin. Hauskinta tässäkin on ollut nimien keksiminen :P

Huuto

Monet näistä skemoista perustuu joltain osin Tube Screameriin (http://www.freeinfosociety.com/electronics/schematics/audio/pictures/tubescreamerts808.gif), varsinkin ensimmäisen vahvistinasteen osalta, valtaosin laiskuuden takia. Siihen siis viittaa tämänkin laitteen nimi. Tässä tosin on myös lainattu erästä toista kytkentää, nimittäin lxh2 -nimimerkin nauhakompressiota jäljittelevää piiriä(http://home3.netcarrier.com/~lxh2/tapesat2a.gif).

Eli laite kasataan tl074 tai vastaavan quad-oparin ympärille. Ensimmäinen vahvistinaste on ei-invertoiva operaatiovahvistinkytkentä, jolla säädetään piirin sisäänmenovahvistusta. Kondensaattori C1 toimii dc-blokkikonkkana ja sen arvo vaikuttaa laitteen bassotoistoon, tähän laittanen kokoluokkaa 200-300 nf konkan. Vastus R1 pitää oparin sisäänmenon dc-tason paikallaan 4,5V:ssa, ettei se lähde "kellumaan"(olipas tieteellisesti selitetty). Kondensaattorit C2 ja C3 määräävät pitkälti laitteen taajuusvasteen, C2 luokkaa 1-2 mikrofaradia ja C3 50-200 pikofaradia. Vastuksella R2 ja potikalla R3 taas vahvistus, (lisään todennäköisesti potikan eteen jonkin pienehkön vastuksen), vahvistus lasketaan kaavalla R3/R2. Vahvistusta on siis saatavissa noin. 0-40dB.

Toinen vahvistinaste on oikeastaan ylipäästösuodin, jonka rajataajuden laitan lxh2:n laitetta huomattavasti alemmaksi, kenties johonkin 200-500Hz paikkeille. Tämän vaikuttaa siten, että pedaali säröttää korkeita taajuuksia enemmän kuin matalia. Otaksun sen antavan perinteisiin pedaaleihin nähden selkeämmän soundin varsinkin rohkeammilla asetuksilla.

Varsinainen särö tuotetaan diodeilla D1 ja D2, eli diodit "leikkavat" signaalin huippuja kynnysjännitteensä yläpuolella.

Kolmas vahvistinaste on yksinkertainen puskurivahvistin, jonka perässä on passiivinen alipäästösuodatin, jonka vaste on jotakuinkin käänteinen ensimmäiseen ylipäästöön nähden. Eli teoreettisessa taajuusvasteessa yläpääkorostus ei näy, mutta säröä tuottavalle osiolle ajetaan yläpäätä reilusti uskaliaammin.

Passiivisen alipäästön jälkeen on vielä yksi puskurivahvistin, jottei pedaalia seuraava kuorma vaikuttaisi sen arvoihin. Ja puskurin perässä on dc-blokkikonkka ja master-volume-potetin.

Putken huuto

Olen aina ihmetellyt nimeä Tube Screamer, koska eihän siinä ole mitään putkia. Ehkä se viittaa siihen, että niitä putkia huudatetaan? Noh, joka tapauksessa ajattelin, että olisipa hauska koestaa Tube Screameria putkella varustettuna.

Tämäkin on kasattu leikkaa-liimaa-askartele -metodilla.

Putki ei ole tässä laitteessa varsinaisesti vahvistinasteena, vaan nuo klippaukseen tarvittavat diodit ovatkin yksi tuplatriodiputki. Sanovat, että putkidiodin leikkautuminen on paljon pehmeämpää kuin pii tahi germaniumdiodin.

Tämä putkidiodi-idea on ryövätty Audiopajan putkisärölaitteesta varsin suoraan, kiitos ja anteeksi. Eli omaa keksintöä on vain palikoiden yhdistäminen. (http://apaja.dyndns.org/dist1.htm).

Ensimmäinen vahvistinaste on tuttu edellisestäkin laitteesta, joten en sitä sen enempää kertaa.

Signaali tuodaan kahden triodiputken keskelle josta se kytkeytyy jomman kumman putken kautta maihin. Ehkä Matti Adolfsenin selostus on parempi, eli suora lainaus:

"Vahvistettu signaali syötetään tämän jälkeen vastuksen kautta 2:n diodiputken muodostaman "toteemipaalun" keskelle. Diodit on kytketty säädettävään esijännitteeseen niin, että lepotilassa niiden kautta ei kulje juuri lainkaan virtaa, mutta esimerkiksi positiiviset signaalihuiput kytkeytyvät alemman diodin kautta maahan, ja negatiiviset huiput vastaavasti ylemmän diodin kautta.

Diodiputken ominaiskäyrä poikkeaa puolijohdediodien vastaavasta, joten kytkeytyminen on huomattavan pehmeää. Prosessoitu signaali saadaan ulos diodien puolivälistä, tasajännitteen eliminoimiseksi käytetään välissä kytkentäkondensaattoria.

Diodien biasointiin on 2 säädintä. biasoimalla molemmat diodit "estosuuntaan" saadaan syntymään pääasiassa parittomia harmonisia, esijännitettä nostamalla leikkautuminen tapahtuu signaalin huipuissa voimakkaammin kuin pienillä tasoilla, joten särö muuttuu rajummaksi. Vastaavasti biasoimalla systeemi epäsymmetrisesti, eli toinen putki johtaa paremmin kuin toinen, saadaan parillisia harmonisia." -(http://apaja.dyndns.org/dist1.htm).

Putkeksi ajattelin laittaa ECC883:n tai vastaavan koska ne hyväksyvät 12 voltin hehkujännitteen, minkä ansiosta ei tarvitse erikseen reguloida hehkujännitettä vaan koko laitet voi toimia samalla 12 voltin syötöllä. Patterikäytöstä lienee tarpeetonta haaveilla koska, virrankulutus on kuitenkin varsin riittävä tässä, joten pattereita saisi olla aina määräajoin vaihtelemassa.

Lopussa on vielä puskurivahvistin ja volume ynnä tone -potettimet.

Böyst

Kolmas pädaali on nimeltään "Böyst" ja aika pitkälti omaa kehitelmää. Skemasta vielä puuttu ainakin tuon kolmannen transistorin (virheellisesti merkitty nimellä Q2) biasointiin tarvittavat vastukset.

Mutta laite kaikessa lyhykäisyydessään toimii siten, että ensimmäinen vahvistinaste on yhteiskollektorikytketty transistorivahvistin eli puskurivahvistin, joka sovittaa kitarasoittimien korkean impedanssin matalamman impedanssin sisäätuloon.

Toinen vahvistinaste on yhteisemitterikytketty transistorivahvistin, josta varsinainen vahvistus otetaan irti. Potikka R5 toimii transistorin emitterivastuksena ja sitä pyörittämällä säädetään kuinka iso osa emitterivastuksesta ohitetaan ohituskondensaattorilla C2. Eli toisinsanoen säädetään gainia. Tämänkin vahvistimen vahvistus on välilllä 1dB - n.40 dB, riippuen vastuksien arvoista ja transistorista. C2:sen kokoa pienentämällä saadaan aikaan tarvittaessa yläpääkorostusta, eli jättämmällä konkka reilusti pienemmäksi korostaa laite diskantteja isommille gaineille käännettäessä. Tämä on asia joka pitää tutkia vielä.

Diodit D1 ja D2 ovat taas se varsinaisen särön tuottava osa (tosin isoilla gaineilla alkaa varmasti myös vahvistavat transistorit leikkaamaan. Diodien kanssa rinnan oleva kondensaattori C3 leikkaa yläpäätä ja siihen sopivan arvon valitsemalla saadaan pehmennettyä säröä tarpeen niin vaatiessa.

Potikalla R6 säädetään särön määrää. Potikka toimii jännitteen jakona ja potikan ollessa nk. maksimiasennossa (tässä tapauksessa tosin minimi, lineaarisen potikan ollessa kyseessä onnistuu tuon vaihtaminen helposti jalat vaihtamalla) diodien kanssa ei ole sarjassa mitään, eli diodien yli on koko ulostulojännite ja potikkaa pienemmälle väännettäessä koko ulostulojännite on diodien kanssa sarjassa olevan "vastuksen" yli. Eli leikkautuminen pehmentyy.

Lopussa on vielä puskurivahvistin ja master potikka.

Disturber aka. Oktavisti

Tämä on näistä kytkennöistä vanhin, kirjattu paperille jo viime kesänä, kun muut ovat suunniteltu ja piirretty viime tiistaina.

Tämäkin on pitkälti oman aivotyön tuotetta, poislukien ensimmäinen vahvistinaste, jonka lainasin taas Tube Screamerista, laiskuuttani.

Ajatus lähti liikkeelle siitä kun luin artikkelin missä tutkittiin Tycobrahe Octaviaa(tms.), missä on vahvistinasteen jälkeen audiomuuntaja, jossa on keskiulosotto. Lisäkipinän antoi kun kaverin kanssa pohdittiin mitähän tasasuuntaussilta tekisi äänelle (onpas nörtikkäitä puheenaiheita) Eli muuntajan kumpaankin "laitaan" laitetaan germaniumdiodi ja lopputuloksena on tasasuunnattu signaali. Ja rupea piisaa kuulemma.

Rupesin pohtimaan miten tämän saisi toteutettu ilman muuntajaa ja muutaman unettoman yön ja päivän jälkeen keksin tämän. Toinen vahvistinaste on differentiaalivahvistin, jonka edessä on todennäköisesti germaniumdiodit matalamman kynnysjännitteensä vuoksi. Toinen diodi myötäsuuntaan ei-invertoivaan sisäänmenoon ja toinen estosuuntaan invertoivaan sisäänmenoon. Diodit johtavat yksi kerrallaan ja koska negativiiset puolijaksot menevät invertoivaan sisäänmenoon kääntyy niiden vaihe ja tuloksena on täysaaltotasasuunnattu signaali. Karkeasti ottaen ulostulo on taajuudeltaan kaksinkertainen sisääntulevaan nähden, ja aaltomuodoltaan todella vääristynyt. Ylipäästösuotimella (C4) palautetaan signaali takaisin nollan pintaan, eli signaali ei heilu pelkästään positiivisella puolella vaan oikeaoppisesti nollakohdan molemmin puolin. Alipäästösuotimella(Tone) tasataan yläpäätä ja koetetaan tehdä signaalista vielä vähän järkevämmän muotoista.

Odotukseni ovat korkealla tämän suhteen, eli toivottavasti kuulostaa sairaalta.

Tässä kaikki tällä kertaa. Palaute ja muutosehdotukset ovat ehdottoman tervetulleita.

- Niko

Aforismeja

2009-04-13T20:36:00.004+03:00

"Projekti on hanke, jossa kyvyttömät yrittävät saada haluttomat
tekemään mahdottoman." - Tuntematon

Kevennykseksi eilinen tekstiviestikeskustelu, joka sisältää kieroutunutta huumoria:
Minä: "Ehdin junaan. Minun lienee parempi ilmoittaa ennemmin aina silloin kun olen ajoissa. Säästää puhelinlaskuissa"
Kari P.:"Mun pitäisi vissiin nyt sitten samalla logiikalla olla hiljaa. Mutta oon n.6 min myöhässä. Sori!"
Minä: "MITÄ? MYÖHÄSSÄ!?"
Kari P.:"Tiedän... Olen huono ihminen. Epäluotettava ja kaikin muin puolinkin kehno"
Minä: "KYLLÄ. Umpiepäkelpo kaikkeen missä pitää tehdä jotain. Tai vaikkei tarttiskaan."

Ei muuta tällä kerralla.

- Niko

p.s. www.lentavalehmafilms.fi on nyt virallisesti avattu.

Viimeinen Ylläsilta

2009-04-03T21:42:00.003+03:00

Terve taas!

Tässä vietämme viimeistä iltaa tällä matkalla. Mutta palataanpä vielä eilisen tapahtumiin.

Eilinen eli torstai 2.4 alkoi siitä, että Lotta halusi mennä käymään Konijänkän kotieläinpihalla (lausuttaneen täällä päin ilmeisesti "Konijänkhän") Missä oli vetonauloina mm. laamoja, strutseja, villi ja villasikoja, aaseja, hevosia jne. Itse olen aina pitänyt strutsia kiinnostavana eläimenä ja pohtinut mahdollisuutta ottaa sellainen lemmikiksi, mutta kun totesin miten valtavan kokoinen lintu se on, tuli minulle selväksi, ettei tämä haave tule toteutumaan. Strutsin potku voi tainuttaa hevosen kokoisen eläimen, joten kyllä siitä vastusta minullekin olisi. Kiinnostava käynti kaikenkaikkiaan, oli paljon nähtävää.

Kotieläinpuistossa käytyämme siirryimme rinteeseen. Meitä oli tällä kerralla hiukan isompi porukka, käsittäen lisäksemme Lotan sedän ja hänen kaksi poikaansa, toisin sanoen Lotan serkut. Minulle tämä oli viimeinen päivä mäessä. Yllättävän paljon olen oppinut tällä viikolla appiukon opissa, toki myös Lottakin on jakanut ohjeita hieman. Pystyssä pysyin myös mustassa rinteessä ja muutoinkin touhu on osaltani siinä kuosissa, että laskiessa voi keskittyä jopa hieman maisemiin ja ihan siihen, että laskee, ei pelkästään perustekniikan pohtimiseen. Sääkin suosi meitä.

Ehtoopuolella tälläydyimme toppahousujen sijasta hieman siistimpiin vaatteisiin ja menimme Pihvikeisari -nimiseen ravintolaan syömään, osin eräänlaisena päätösillallista ja osin myös juhlistamaan appi-Sampon syntymäpäivää. Söimme varsin tukevasti lappalaishenkistä ruokaa. Tunnelma oli varsin mukava ja vapautunut. Itse kukin kertoi erilaisia tapahtumia elämän varrelta ja eikä kaskuissakaan säästelty.

Tänään lähdin Lotan papan ja sedän kanssa hiihtolenkille, minkä määränpäänä oli Lainion krouvi, matkaa edestakaisin kertyi 25 km ja mökin pihaan päästyämme sanoin, että "enää ei voi Lotalle sanoa ainakaan sanoa siitä, että otti tuollaisen miehen, joka ei osaa edes hiihtää". Itselläni tuli jo kahden kilometrin päässä mökistä menomatkalla olo, että riittäisi minulle, mutta jatkoin silti loppuun. Lainion krouville päästyämme söimme lounaaksi lohikeittoa, mikä maistuikin hiihdon päälle. Lainion krouvin viereen on rakennettu lumilinna, jossa on Jääbaari, Jääravintola ja Jäähotelli. Hotellihuoneet olivat jokainen eri tavoin sisustettuja, jäätä ja värivaloja käyttäen. Huoneet ja jääveistokset olivat toinen toistaan hienompia, tosin viileistä sisätiloista johtuen harkitsisin myös muitakin majoitusvaihtoehtoja tännepäin tullessa. (Laitan kuvia tänne siitäkin jahka jostain saan)

Hiihtomatka takaisinpäin sujuikin sitten paljon nopeamman tuntuisesti, kenties tuttu reitti vaikutti asiaan. Koko hiihtomatka kaikenkaikkiaan oli mielestäni varsin antoisa, koska meillä syntyi varsin kiinnostavia keskusteluja elämän eri osista aivan laidasta laitaan armeijakokemuksiakaan unohtamatta.

Kaikenkaikkiaan antoisa viikko. Olen oppinut paljon, niin hiihtämisestä, laskettelusta niinkuin monesta muusta asiasta. Mutta erityisesti tuntemaan perhettä ja sukua mistä vaimoni tulee ja toivon, että hekin ovat oppineet vähintän yhtä paljon pojasta, joka on vienyt suvun prinsessan. Kaikenkaikkiaan olen kokenut olevani erityisen tervetullut joukkoon näin muukalaisena, ja siksi toisaalta etuoikeutetuksi. Eli kiitokset mukanaolleille ja erityisesti isäntäpariskunnalle.

- Niko

Viides Ylläspäivä

2009-03-31T22:13:00.002+03:00

Terve taas!

Tänään kävin sitten ihan hiihtoladulla. Matkaakin kertyi toistakymmentä kilometriä, mikä oli aivan riittävästi siihen nähden, että olen hiihtänyt viimeksi sot'väessä keväällä 2007. Perässä pysyin, mutta hiki tuli. Voisihan tuota harrastaa useamminkin kuin kahden vuoden välein. Hyviä keskusteluja syntyi, mutta vielä enemmän tuli pohdittua elämää ylipäätään. Kannatti käydä. Huomenna sitten taas todennäköisesti suksella matkustamaan (Skifahren).

Tässä tällä kertaa
- Niko

Kolmas ja neljäs päivä Ylläällä

2009-03-30T21:53:00.005+03:00

Tervehdys,

eilen sunnuntaina ja tänään ollaan vietetty aikaa rinteessä vaimon ja appiukon kanssa. Olen harjoitellut erilaisia käännöksiä ja ylipäätään laskemisen perustekniikkaa. Vauhtia laskemiseen on tullut selkeästi lisää, sen huomasin ainakin siitä, että kaaduin tänään mäessä kolmesti. Mutta eipä nuo kaatumiset ole paljoa vauhtia hidastaneet, kun mikäs siinä pehmeään lumeen tömähtäessä. Toinen suksikin kerran jäi jälkeen, mutta lankku jalkaan ja matka jatkuu.

Mäen huipulla oli tänään reilusti sumua, ensimmäiset parisataa metriä meni niin, että sukset juuri ja juuri näkee, mutta tuskin enää rinteen reunoja. Yhdessä kohden jouduimme pysähtymään pohtiaksemme mäen jatkumissuuntaa.

Tänään vielä odotellaan vaimon serkkupoikia ja setää Joensuusta, ovat polkeneet autolla tänään kohta reilun 700 kilometriä, kohtuullinen päivämatka siis. Huomenna olisi tarkoitus lähteä näin Saksalaisittain sanoen juoksemaan suksea (Skilaufen) maastoon.

- Niko

Ensimmäiset päivät Ylläällä

2009-03-28T22:01:00.003+02:00

Tervehdys täältä reilun 800 km:n päästä (linnuntietä Google Earthin mukaan) Helsingistä.

Päädyin lähtemään tänne puolisoni lähisuvun mukana laskettelemaan ja hiihtämään. Lähtö Helsingistä oli torstaina 26.3 kello 21.30 autojunalla Kolariin. Saavuimme perille perjantaiaamuna hiukan ennen yhtätoista. Yövyimme ensimmäisen yön Äkäslompolon puolella Hotelli Ylläskaltiossa, koska mökkimme vapautui vasta tänään lauantaina.

Eilinen päivä meni pitkälti Äkäslompoloa katsellessa, kävimme mm. Äkäs-Myllyllä (kirjoitusasu herätti minussa ihmetystä, niin kuin myös parin muunkin paikannimen). Ryhmämme pääsääntöisesti neljällä jalalla liikkuva jäsen vaikutti olevan innoissaan lumesta ja riemua löytyi myös esimerkiksi metsästä löytämästään kepinpätkästä ja kävystä. Äkäs-myllyn ympäristö oli kieltämättä kaunista katseltavaa.

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa rinteeseen ja minulla yhden päivän luoman vankan laskettelukokemuksen pohjalta touhu oli hiukan vielä kuin elokuvasta Bambi, tiedätte sen kohdan missä se peura opiskelee kävelemisen jaloa taitoa. Mutta pystyssä pysyin ja hauskaa oli. Puoliso ja appi tietysti antoivat hyviä ohjeita siihen, miten sieltä tulisi oikeaoppisesti tulla alas.

Kävimme laskettelun jälkeen ravintolassa syömässä ja kahden hengen poronpäristyksestä olisi riittänyt kolmellekin ja Wagner-koirallekin saatiin mukaan doggybagissa reilu annos. Matkan isännälle Jouko -papalle (vaimon isänisä) maistui myös ja tässäkin suhteessa mieltymyksensä Wagnerin kanssa olivat yhtenevät, heillähän on aiemmin (näin minulle on kerrottu) ollut tapana käydä yhdessä ottamassa pienet huikat makkaraa.

Kirjoittelen tänne taas lisää, jahka jotakin tapahtuu. Loppuun vielä muutama valokuva.

- Niko

Räpiä äänittämässä

2009-03-08T19:50:00.006+02:00

Morjesta,

Ensimmäinen varsinainen ulkopuoliselle tehty äänitys Virastojazz -pajallamme alkoi minulla perjantaina. Eli Työnimellä "Aatami ja Kasper" -tehtävä streettape äänitetään pajallamme näiltä näkymin kokonaan. Lähdin mukaan tähän projektiin, koska en ole vuosiin äänittänyt rytmistä puhelaulua, joten vaihtelu virkistää. Ukot kääntyivät puoleeni tehtyäni aiemmin keväällä Flowboysfamin esikoislevyn masteroinnit (kehotan tutustumaan jahka se ilmestyy), ilmeisesti kädenjälki kelpasi heille. Flowboysfamissa vaikuttava Nicolas aka Kasper Vaikutus otti minuun yhteyttä ja suostuin mukaan muodollista korvausta vastaan, sillä pidin heidän tyylistään ja muutoinkin homma tuntui toimivan.

Viimeisen parin vuoden aikana en ole seurannut aktiivisesti Suomalaisen hiphopin tapahtumia ainoastaan kuin silloin, kun joudun jotenkin touhuun osalliseksi. Ja onkin aika ajoin hilpeätä huomata, että jatkuvasti tulee uusia tekijöitä uusien ideoiden kanssa.

Perjantaina oli "Aatamin ja Kasperin" mukana heitä hieman nuorempi rap-lupaus, jolle oli etukäteen kuumoteltu, että "Siellä on vastassa aikuinen vakaa mies, joka heittää todennäkösesti meidät ulos jos jutut on epäkypsiä". Tietysti illuusio särkyi heiltä aika pian avattuani pelin järin kypsillä vitseilläni :)

Kahden illan saldo oli viiden biisin keskeiset rapit äänitettynä, mikä on mielestäni hyvin ottaen huomioon sen, että kaksi kappaleista kirjotettiin paikan päällä. Tarjosin heille myös paria biittiäni, joista toinen tuli suoraan käyttöön. Ei paha saldo ja pojat saivat siis vielä jäädä jatkamaankin ;)

Äänitysketjun pidin varsin simppelinä, Akg C3000 Soundtracksin tiskiin suorilla Eq:illa ja tokana päivänä kun muistin tuoda Really Nice Compressorin virtalähteenkin, niin kompressoin valmiiksi pyöreästi 4-6 dB tosihauskalla moodilla. Varsin valmista tavaraa. Pajan akustiikkakin tuntuu nykymuodossaan toimivalta esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien äänittämiseen, kun vaan saataisiin kuuntelu kuntoon.

Projekti jatkuu taas muutaman viikon päästä ja palaan kenties sitten uudestaan täälläkin asiaan

Pohdintoja elämän käännekohdan keskeltä.

2009-02-21T23:25:00.004+02:00

Tervehdys,

Tässä eräiltä viisikymmenvuotiskutsuilta tullessa taas mietteliäänä. Ilmeisesti nyt on jonkinasteinen käännekohta elämässä kun jatkuvasti kaikkea miettimässä. Syvällistä ja ei niin syvällistä. Nyt on alkanut ilmeisesti oman paikan etsiminen tässä maailmassa. Ei nimittäin ole aavistustakaan suunnasta mihin olen menossa. Toisaalta kyse on siitä, että tällä hetkellä elän sitä elämää mistä haaveilin puoli vuosikymmentä sitten. Elän kohtuullisen onnellisessa avioliitossa ja erilaiset toimet mitä teen ovat pääsääntöisesti minulle mieluisia. Mutta mikä tärkeintä, olen valtaosan ajasta varsin onnellinen. Mutta nyt pitäisi yhtäkkiä olla tavoitteita kaukana tulevaisuudessa, mikä on minulle vaikeata kun ei tällä hetkellä ole mitään aktiivista kannustinta, ei näyttämisen tarvetta tai taloudelliseen tilanteeseen liittyviä haaveita. Ja toisaalta mahdolliseen uraani liittyvät haaveet ovat tuntuneet epärealistisilta.

Pohdin tässä myös, että kenet voisin kuvitella viisikymmenvuotissyntymäpäivilläni sanomassa, että "sä oot saatanan magee tyyppi" (suora lainaus tältä illalta, eivät omia sanojani). Enkä todellakaan tiedä. Minulla on valtavasti kavereita, mutta todellisia ystäviä en osaa nimetä montaakaan. Aavistuksia on, että tietty osa porukasta on aivan varmasti mukana kuvioissa, mutta minkä takia, sitä en tiedä. On nimittäin ihmisiä joita tapaan vuodesta toiseen, mutta aina projektien merkeissä siten, että kumpikin osapuoli hyötyy toisesta jotain. Ja viimeiset vuodet on ollut sitä, että melkein suurin osa kavereistani ovat liittyneet useimmiten johonkin yhteiseen projektiin, eikä siis puhuta pelkästä ystävyydestä.

Ehkä tästä pohdinnassa on taustalla eniten kuitenkin se, että olen ikäänkuin huomaamattani siirtymässä vallattomista nuoruusvuosista tasaisempaan aikuisuuteen, mutta en vielä ole osannut muodostaa käsitystä roolistani tässä maailmassa. Mutta en varmasti ole ajatuksineni yksin kolmannen vuosikymmeneni alussa. Ja niinkuin kummisetäni sanoi ylioppilasjuhlissani muutama vuosi sitten, että "kun katsoo näitä edellisiä sukupolvia, niin kyllä sieltä aina paikka löytyy"

Tällaista tällä erää. Näyttää siltä, että blogin sisällön painopiste on siirtynyt vimpainkikkailusta elämää suurempaan pohdintaan, joka on kirjoittajalle tärkeämpää kuin lukijalle. Mutta ehkä se on ihan hyvä niin. Laitan tästä Earth, wind & fire:n September kappaleen soimaan ja lakkaan pohtimasta ja keskityn vaan ottamaan elämästä sen irti mikä sillä on annettavissa.

Kirjoittajan palikka

2009-02-12T19:04:00.004+02:00

Tervehdys,

Olen tässä neljättä päivää kotona neljän seinän sisällä, kuumetta on ollut koko ajan pyöreät 37,2 ei muutu suuntaan ei toiseen. Eli periaatteessa lähes kunnossa, mutta toisaalta aika vetämättömissä. Olen ollut melkein tauotta useamman vuorokauden neljän seinän sisällä.
Nyt olisi mahdollista tehdä vaikka mitä, mikä ei vaadi liiempaa urheilua. Olenkin tässä aina hetkellisesti tehnyt vaikka mitä, aloittanut kirjoittamaan uutta blag -tekstiä, näpytellyt garagebandiin melodianpätkiä, avannut jopa pro toolsin ja leikkinyt erilaisilla sampleilla aikeinani tehdä jotain elämää suurempaa.

Kaikki päättyy viimeistään 15 min kuluessa, joko totean, ettei ole mitään mistä kirjoittaa tai en saa asioita ylös, sama koskee näitä muitakin kulttuurin muotoja. Yleensä tämä päättyy ensimmäisen idean kirjaamisen jälkeen, joskus jopa ennen sitä. Saatan jopa tyhjentää aikaansaannokseni. Ja jokainen näistä kerroista nostaa kynnystä saada mitään "luovaa" aikaiseksi.
Kohdallani olen huomannut, että asioissa on tietynlaista jaksottaisuutta. Ei ehkä valmiissa tuotoksissa, mutta ylipäätään ideoissa.
Menee ehkä kuukausi, että tekee jos jonkinlaisia asioita. Garagebandin ideakansio täyttyy ja muutoinkin sitä keksii vaikka mitä. Sitten saattaa mennä kuukausia ilman, että tekee yhtään mitään.

Olen tässä viimeisen parin kuukauden ajan joutunut tutkimaan tekemisiäni useamman vuoden ajalta, kun on pitänyt muodostaa cv:n tyylinen luettelo. Pelkästään penkoessani kaikki tälle tietokoneelle kerättyjä puolivalmiita raakileita vuosien varrelta, niitä on löytynyt lähemmäs 50. Osassa on ihan oivaltaviakin juttuja, osa sitten onkin vähän keskinkertaista heikompaa. Mutta osaa kuunnellessa hämmästyy, että kuinkas tuollaista on keksinyt kun nyt vaan pää kumisee tyhjyyttään.

Sitten kun päässä alkaa tulvia ajatuksia niiden ylös kirjaaminen onkin astetta vaikeampaa. Varsinkin tekstin kanssa. Tämä blog on toisaalta poikkeus kaikesta, en nimittäin kirjoittaessani pohdi lainkaan mitä lukijat ajattelee, onko teksti oikein kirjoitettua enkä siis useimmiten edes lue kirjoituksiani läpi ennen julkaisua. Mutta useimmiten kaikki korkeampi kirjallisuuden muoto jää riviin tai kahteen. Ei välttämättä siitä syystä etteikö keksisi mitään.

Yksi syy tehokkaaseen itsesensuuriin on varmasti se, että viimeiset lähemmäs kymmenen vuotta olen työskennellyt hämmentävän lahjakkaassa seurassa, kuka musikaalisesti, kuka tarinankerronaltaan joku sitten muutoin. Eli vaikka vertaisin teoksiani ihan vaan lähipiirin vastaaviin, on taso niin korkea, että vertailusta ei tule realistista. Eli eräänlainen riittämättömyyden tunne.

Toinen on toki se, että herää pelko tai aavistus, että äsken keksimäni nerokas idea onkin jo jonkun aiemmin keksimä. Aina satunnaisesti näin huomaa käyneen. Alkaa ankara väistely, millä tuon saisi piilotettua, etteivät plagiaattoriksi luulla.

Kolmas ehkä suurin syy sille, miksi niin paljon jää jopa tekemättä saati julkaisematta on se, että yksinkertaisesti ei uskalla kirjoittaa asioita paperille. Joko pohtien sitä täyttääkö tämä kuulijan tahi näkijän kriteerit laadukkuudesta. Tai toinen on se, että ei osaa julkaista mitään liian henkilökohtaista. Siksi asiasisällön tuottaminen onkin paljon helpompaa.

Viimeaikoina tämä kirjoittajan palikka on ollut varmasti pahimmillaan. Ei vaan meinaa saada mitään aikaan. Päivät kuluu rutiinien suorituksessa (edes välttävällä tasolla), eikä meinaa saada mitään aikaiseksi kun törmää päivä päivältä pahemmin omaan riittämättömyyteen. Varmaan tärkeintä olisi saada jotain tehdyksi, jottei asiasta muodostuisi liian isoa mörköä. Koska nämä rajoitteet ovat itseni asettamia päänubin sisälle. Ei kaiken tarvitse olla sankarillista mestariteosta (olisi toki hienoa jos, edes joskus :)) Nimittäin toisaalta jos ei päästä huonoa tai keskinkertaista lävitse, varsinaisille oivalluksillekaan ei tule mahdollisuutta tulla löydetyiksi, luulen.

Musiikkia

2009-01-30T20:56:00.005+02:00

Morjesta taas,

sitä näköjään on viikon sisään jo useampi blog-kirjoitus, saattaisi luulla, että tarve päästä ilmaisemaan itseään kirjallisesti on kasvanut järjenvastaisiin mittoihin ja nyt sitä ryöppyää. En usko kuitenkaan näin olevan, on vaan asioita joita olen pohtinut, joko pidempään tai sitten hiljattain ja nyt on ollut intoa naputella niitä tekstin muotoon. Paljon on vielä sanomatta, eli korkealentoista löpinää on vielä tulossa :)

Nyt en ajatellut pohtia mitään sen monimutkaisempaa käsitellä kuin musiikin kuuntelua yleisellä tasolla.
Musiikki on ollut elämässäni hyvin tärkeässä osassa jo pidemmän aikaa toistakymmentä vuotta aivan varmasti, aina vain eri tavoin.
13-14 -vuotiaana musiikista tuli minulle jokseenkin korkeampi taiteen muoto ja kaiken musiikin piti olla jollain tavoin "hienoa" ja "taiteellista", kun taas "kaupallinen" musiikki oli pakostikin paholaisen tuotosta. Listahitit tehtiin kuvitelmissani taskulaskinta, excel -taulukoiden ja gallupien perusteella taiteellisista arvoista välittämättä. Tätä ajatusmallia kesti useampi vuosi ja jaksoin saarnata "tuotteina" myytäviä kappaleita ja orkestereita vastaan.

Muistaakseni Esa Kaartamon "Näillä main" äänite oli ensimmäinen pop -levyni moneen vuoteen, innostuin niinsanotusti yksinkertaisemmasta, tarinaan ja hyviin melodioihin pohjaavasta musiikista, eli kaikki elitismi putosi musiikin kuuntelusta pois hiljalleen pois.

Ehkä toisaalta suurin syy oli ymmärrys siitä, että en itse soittajana tahi mahdollisena kappaleiden rustaajana hallitse tai edes toisaalta tavoittelekaan mitään korkeampaa taiteellista tasoa. Turha siis on lähteä edes metsästämään mitään sellaista mihin ei oma ymmärrykseni saati taitotaso riitä. Ja huomasinkin yhtäkkiä innostuvani yhä laajemmasta kirjosta musiikkia, vaikka luulin, että kaikki jotka kuuntelevat jotain populäärimusiikkia ovat katsannoltaan ahtaita ja siten siis väärässä. Vuotta myöhemmin innostuin Nylon Beatin "Extreme" -levystä, joka on yhä yksi suosikkiymmyrköistäni. "Keep it simple"

Luin tässä tänään yhden artikkelin jo edesmenneestä Gösta Sundqvistista, jonka ajatukset ovat viime aikoina kolahtaneet aika tavalle minulle. Sekä ajatuksista elämästä ylipäätään että musiikkien liittyen. Tässä eräs lainaus artikkelista:

"On helppoa olla älykäs vaikeasti ja elitistisesti, on helppo unohtaa vastaanottaja. Ei
popmusiikin teko sen korkeimmalla tasolla kaikilta luonnistu, oli takana millainen
koulutus tahansa." http://www.takamaapop.org/pdf/sundqvist.pdf

Ja näinhän se on. Ilmaiseminen ylipäätään ei riitä jos sen tarkoituksena ei ole saada jotain sanomaa perille, muutoin kyseessä on pelkkää mölyämistä (sama toki koskee kaikkia muita taiteenlajeja, mutta en puutu niihin, koska niistä tiedän vielä vähemmän). En sano, että kaikken taiteen tai esittävän kulttuurin pitäisi ottaa kantaa asioihin tai koskettaa syviä tuntoja, mutta kyllä jokin ydin jutussa on oltava. Usein kuulee sitä, että yritetään verhota sisällöttömyys monimutkaisen rakenteen sisään.
Kyllä esimerkiksi hyvän pop -kappaleen on oltava tasan yhtä hyvä myös pelkän akustisen kitaran säestyksellä leirinuotiolla. Jos tämä on kunnossa tulee kappaleesta hyvä paketoitiin se mihin tahansa muottiin.

Hyvä esimerkki on mielestäni Waldo's Peoplen tämän vuoden euroviisuehdokas kappale Lose Control Youtube -linkki kappale toimii aivan yhtä loistavasti vaikkapa akustisella kitaralla säestettynä tai suihkussa yksin laulettaessa. Vahva mieleenpainuva melodia kertosäkeessä ja selkeä juoni alusta loppuun, toteutuskin on genrelle uskollinen, mutta mielettömän toimiva. Itse en tällaista musiikkia yleensä erikseen kuuntele, jollei kappale ole hyvä. Pelkät genren tunnusmerkit eivät riitä.

Toki itselleni tipahtaa nykyäänkin kappaleet mitä kummallisimmista syistä. Yllättävän usein on syynä vahva neljäsosabiitti rummuilla tempoon 100-120, meinasin tehdä listan oikein kappaleista, joista tykkään ja täyttää tämän kriteerin. Jäi kuitenkin kesken, mutta esimerkkeinä Beegees - Stayin' alive tai Happoradio - Pois kalliosta. Tosin kummassakin biisissä on toki muitakin syitä miksi ne ovat mielestäni mainioita. Joskus syynä on vain yksinkertaisesti korviahivelevä tuotanto tai jokin mielenkiintoineen yksittäinen soundi, mutta näistä ainakin ensinmainittu tarkoittaa aika pitkälti vahvaa kappaletta, toimivaa sovitusta ja osaavaa bändiä, oon huomannut.

Pari vuotta sitten oli ajautunut siihen tilanteeseen, että musiikin kuuntelu ei kiinnostanut alkuunkaan. Kuuntelin musiikkia eikä se ollut vastenmielistä, mutta ei se ollut toisaalta juuri koskaan mitenkään mullistava kokemus.
Keväällä 2007 astuin armeijan vihreisiin ja sain sitä edeltävänä jouluna lahjaksi iPod nano 2gb poppisoittimen vanhemmiltani. Muutaman viikon Sot'väessä vietettyäni aloin kuuntelemaan lomille mennessä ja lomilta tullessani musiikkia, myöhemmin myös iltaisin. Tämä jatkui myös liikkuessani Turkuun ja takaisin junalla. Huomasin innostuvani varsin yksinkertaisistakin jutuista tosi paljon, milloin jazzia, milloin poppia, joskus heavyä. ABBA:n musiikkiakin ryhdyin kuuntelemaan, vaikka aiemmin olin ko yhtyettä inhonnut, tajusin, että "hyvänenaika nämähän ovat kappaleina varsin nerokkaita". Toinen tietysti oli kun kaivoin Leevi and the Leevings kokoelman ja kuuntelin avausraidan "Tikapuut taivaaseen" Youtube -linkki , ko. kappaleen ensimmäinen säkeistö on aivan mahtava avaus kappaleelle ja ylipäätään sanat ovat yksinkertaisesti nerokkaat, aluksi luulee vitsiksi, mutta kappale on todella kantaa ottava ja kaunis. Pohdin, että olisi mahtavaa jos itse koskaan pystyisin tekemään jotain näin kaunista ja hienoa, mitä silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni, hiukan ihmetteli ja niin varmaan vieläkin :)

Sen jälkeen onkin aina tietyin väliajoin löytynyt uusia ja välillä vanhoja tuttavuuksia joista jaksaa olla samalla tavalla innostunut. Viimeisin lienee tosiaan kyseinen Leevi & Leevings, aika pitkälti joulukuun alussa Radio Suomelta kuulemani Gösta Sundqvistista tehdyn radio-ohjelman johdosta. Tällä viikolla tajusin miten hieno kappale on niinkin kulunut kappale kuin "Teuvo, maanteiden kuningas" Youtube -linkki , nyt vasta ensimmäistä kertaa tulin kuunnelleeksi sanoja huolella ja tajusin sen kantaa ottavan sisällön. Lisäksi melodia on vahva, mutta sovitus tekee kappaleesta mielestäni loistavan. Sovitus on mielestäni tehty hienosti "kaikkien taiteen sääntöjen mukaan", kun kuuntelee esimerkiksi bassolinjan ja melodian vastaliikettä säkeistöissä, voi vaan hymyillä leveästi. Eli melodian mennessä ylöspäin, bassolinja menee alaspäin, ja välillä toki saman suuntaisesti korostaakseen vastaliikettä. Kontrapunktia tai jotain sellasta lienee, en tiedä Wikipedia -linkki .

Mutta tämmöinen sekava vuodatus tällä kertaa. Eli syvin pointti on se, että kuunnelkaa musiikkia! Mutta ainoastaan jos se on kivaa, ei koko ajan tarvitse olla mölyn keskellä vain ehkäistäkseen hiljaisten hetkien syntymistä, parempi mielestäni olla hiljaisuudessa sitten, ei sitäkään liikaa ole. Siitä voisinkin sitten jo kirjoittaa erillisen tekstin.

Pro Tools 8 ja Mbox 2 mini

2009-01-27T20:51:00.004+02:00

Mbox 2 mini on muutoin osoittautunut olemaan varsin hyvä, MUTTA jos sen nykäisee irti usb-liittimestä alkaa tapahtua jännää.
Kone käy aivan normaalisti, kunnes sen sammuttaa jumittuu laite kesken sammutuksen ja tekee Kernel Panicit. Tiedättehän "You have to restart your computer now". Tämä tapahtui monta kertaa, kunnes internetistä löytyi infoa, että se on tuo Mbox 2 mini.
Herää kysymys kuinka suolesta voi olla ajurit jos saa macintosh tietokoneen kaatumaan hilpeimmällä tavalla? Muutoin laite on tehnyt tehtävänsä niinkuin pitää. "En valita, mutta kyllä kyrsii". Eli tuon ominaisuuden takia suosittelen muita pohtimaan myös muita vaihtoehtoja, sen kanssa pärjää kun tietää, mutta ei tunnu ihan 2000-luvulta.

Sen sijaan Pro Tools 8 le oli positiivinen tuttavuus. Tämä alkaa hiljalleen olemaan ihan oikea softa. Raitoja on nyt se 48, ja muutoinkin kaikkea kohtuukäyttöön riittävästi. Vanha viidakon sananlaskuhan on, että "jos kappaleesi ei mahdu 24 -raiturille, niin sinulla on sovituksessa jotain pielessä" ;)
Softasyniäkin tuli kourallinen mukana, samoin kitaran vahvistinmallinnus, en niitä kaivannut, mutta hyviähän nämä.
Ulkoasu muuttui kivemmaksi, pilaamatta kuitenkaan käytettävyyttä.
Tykkään.

- Niko

Kiire!

2009-01-23T15:49:00.005+02:00

Morjestapäivää!

Jatkan jostain syystä blogini pohdiskelevaa linjaa. En niinkään sillä ajatuksella, että saisin maailmaa muutettua lainkaan tällaisella vikinällä asioiden tilasta. Harvaan asiaan pohdiskelusta tai ankarasta, mutta silti hiljaa esitetysta nillittämisestä tai valittamisesta löytyy minkäänasteista ratkaisua. Teen ainoastaan sen takia, että siihen on mahdollisuus. Lukija tekee itse valinnan haluaako lukea, siihen en puutu. Lainaan kirjotuksessani häpeilemättä eri ihmisten ajatuksia, tai ainakin heidän minulle välittämiä ajatuksia, kiitos siitä. Lainaan toisaalta myös lähes julkiseksi tulkittavia keskusteluja, joten jos niistä asioista on ko. henkilöt eri mieltä, niin näkisin, että ovat pääasiassa eri mieltä itsensä kanssa. Eikä asioita ainakaan tietoisesti yritetä muokata toiseen muotoon saattaakseen asiat todellisuutta heikompaan valoon, eli pyrin välttämään asiayhteydestä irroitettuja ja siten kieroon väännettyjä lainauksia.

Maailma on muuttunut, sanotaan. Elämän rytmi on muuttunut kiihkeämmäksi kuin aiemmin. Puhutaan. Näin monessa mielessä onkin. Käytetään usein termiä oravanpyörä.

Oravanpyörä:

Seuraavan kappaleen tarkoituksena on selittää oravanpyörän toimintaperiaate. Tästä klikkaamalla näkee esimerkin kyseisestä kyseisestä laitteesta. Laitteessa on kaksi keskeistä osaa sekä tukirakenteet että itse pyörä. Tarkemmin sanottuna on korrektimpaa puhua lieriöstä, joka on toiselta puolelta avoin ja toiselta puolelta kiinnitetty laakeroidulla akselilla koneen tukirakenteisiin. Kyseinen pyörä pääsee siis pyörimään varsin vapaasti kahteen suuntaan käyttäjän haluamalla vauhdilla ja tavalla.
Oravanpyöriin ei tietääkseni vielä kirjoituspäivään mennessä ole yleisesti asennettu mitään moottoria, mikä pyörittäisi koko koneistoa. Sikäli näin yhä on, voidaan tästä päätellä, että kaikki pyörimiseen tarvittava liike-energia tulee käyttäjän lihaksista. Kun pyörä on saatu pyörimään sen pysäyttäminen tapahtuu lopettamalla juokseminen.

Eli monet, jotka käyttävät kyseistä termiä saattavat käyttää sitä tarkoittaen jotain muuta kuin mitä todellisuus on. Usein tästä huolimatta termi osuu oikeampaan kuin luulisi.

Se mistä tämä kirjoitus sai alkunsa, tai ehkä ennemmin viimeinen sysäys kirjoittamaan oli se, kun juttelin erään tutun biisintekijän kanssa Msn -messengerillä aiheesta "en oo ehtiny". Kumpikin meistä oli törmännyt samaan tilanteeseen, josta esimerkki tässä:
"- Moi, ootko kuunnellu mun uuden biisin?
- En oo ehtiny
- Täytyy mennä, salkkarit alkaa. ->"
Tämä ehkä kaikista kornein esimerkki kieltämättä. Eli siis käytetään "kiirettä" tekosyynä sille, että jokin asia on unohtunut tai ei yksinkertaisesti ole asia kiinnostanut. Oma tuntumani on se, että harvemmin tuota selitystä käytetään silloin kun oikeasti on ollut niin paljon tekemistä, että kyseinen toimenpide on unohtunut kaiken muun keskellä. Silloin yleensä on paljon rehellisempi ote kommunikaatiossa.
Tämä kuvio on ilmeisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana yleistynyt ja levinnyt kaikille elämän osa alueille. Veikkaisin sitä, että suurin vaikutus on informaatioteknologian kehityksellä. Kun asioita voidaan hoitaa mobiilisti mistä tahansa ja on paljon tekniikkaa mikä vähentää toistuvaa työtä jää aikaa paljon muuhun. Kun on kännykät ja kannettavat tietokoneet vapauttaa se pois työpaikan tms. kahleista ja on vähemmän sidottuna tehtäviinsä. ...Hetkinen?

Aikatauluista on tullut joustavampia joka suuntaan. Kuuntelin sivullisena yhtä itselleni tuntemattomien ihmisten keskustelua, joka jäi mieleeni. En ollut ajatellut asiaa, mutta niinhän se tottakai on. Miksi myöhästeleminen on nykyisin yleisempää? Suurin yksittäinen tekijä on kännyköiden yleisyys. Myöhästyminen on paljon pienempi asia kun siitä voi ilmoittaa. Esimerkiksi kymmenen minuuttia sovitun tapaamisajan jälkeen soitetaan "Sori oon hiukan myöhässä (Älä! ihanko totta?)" samalla annetaan ymmärtää, että tulossa ollaan ja "lähes jo siellä" ja taustalta kuuluu esimerkiksi suihkun lorina.
Itse toki en kuulu siihen ryhmään, jonka myöhästely olisi lisääntynyt matkapuhelimen myötä. Toleranssit ovat edelleen yhtä heikot kuin aiemminkin.

Jotenkin ei pysy aihe kasassa, mutta ei se mitään. Jos häiritsee niin reklamaatiot voi lähettää osoitteeseen eioteta@liianvakavasti.com.

Harvoin kun sanotaan "En oo ehtiny" tulee ajateltua, miten epäkohteliasta se loppujenlopuksi on. Omakohtaisesti muistan monta tilannetta näistä yhden voisin jakaa tässä. Olin tekemässä erästä web -pohjaista varastorekisteriä tässä taannoin, saatuani ensimmäisen osion valmiiksi tarvitsin erään toisen tahon mielipiteen aiheesta, jotta voisin jatkaa kehitystyötä eteenpäin. Tiedättehän, kokeilla toimivuutta jne. eri osioita oli muistaakseni neljä erilaista, itseltäni testaus vei kaksi minuuttia. Laitoin sähköpostia, jossa oli linkki ja salasanat. Kului muutama päivä, eikä kuulunut mitään. Soittelin perään ja kyselin "Joo en oo vielä ehtinyt". Kului pari päivää, taas sama juttu. Muistaakseni viidennen jälkeen menin paikanpäälle ja näytin kädestä pitäen toiminnan. Tämän jälkeen olen itse karttanut sanontaa "en oo ehtiny", tai ainakin harkinnut tarkemmin sen käyttöä.

Todella rankasti kärjistäen olen sitä mieltä, että kiire johtuu aina epäonnistumisesta aikataulujen kanssa. Siihen voi olla itse syyllinen tai sitten jokin ulkopuolinen taho. Yleensä kuitenkin viimeisen päätöksen tekee itse. En väitä, että kukaan voisi välttyä näiltä tilanteilta, mutta jos kyseessä on pysyvä olotila voi toki miettiä, että onko jotain pielessä.

Kirjoitan tämän ensisijaisesti kyseenalaistaakseni oman toimintani ja arvoni. Ja haluan toisaalta myös muidenkin ajattelevan samoja asioita.

- Niko

Liveäänitystä huomenna.

2008-12-11T22:38:00.002+02:00

Ehtoota taas.

Jopas on kiihtynyt tämä julkaisutahti tässäkin blogissa. Huomenissa olisi tarkoitus äänittää enempi kokeilumielessä illan keikka, ja jos lopputulos miellyttää niin ehkäpä viedä sitä eteenpäin. Aloite oli minun, koska olisi kiva kokeilla systeemiä tositoimissa ja mielellään niin, että heikon menestyksen sattuessa ei ole taloudellista harmia. Eli koeponnistuksesta enemmän kyse.

En tarkoita tällä sitä, että homma tehtäisiin miten sattuu vaan lähinnä sitä, että omaksi iloksi. Testissä on keikalla iso liuta uusia ja puolituttuja mikkejä, mm. Sennsheiseriltä ja Beyerdynamicilta. Tallennuksesta vastaa tuore Macbook ja Pro Tools Le 7.4, interfacena Digi 002 -rack ja sen kaverina B-adat palikka. Etuasteina valtaosalla kanavia on DDA CS3 mikserin etuasteet. Tuo DDA kun on modattu siten, että direct out on suoraan etuasteen jälkeen, ainoastaan bassoleikkuri vaikuttaa tähän lähtöön.

Kanavalistaus on alustavasti seuraava (Pro Toolsin raidat)
1 Bassari - Sennheiser E602-II
2 Virveli - Sennheiser E905
3 Räkkitomi - Sennheiser E904
4 Lattiatomi - Sennheiser E904
5 Overhead L - Beyerdynamic Opus 53
6 Overhead R - Beyerdynamic Opus 53
7 Basso - D
8 Sähkökitara - Shure Sm57 (ilman muuntajaa modauksella)
9 Keys 1 L - Di
10 Keys 1 R - Di
11 Keys 2 - Di
12 Sello - Ksm Diy-clip-on-scheissemic
13 Taustalaulu - Shure Sm58 (?)
14 Lyijylaulu - Sennheiser E935 (=lead laulu, buohahahahabmuhahaha, hauska vitsi eikö?)
15 Saliambienssi - Oktava Mc-012 -pallo
16 Saliambienssi - Oktava Mc-012 -pallo

Näistä uusia tuttavuuksia on Beyerdynamicit, ja Senkun 905 ja 904. Beyerdynamicit päätin ottaa testiin kun kehuttiin toimiviksi rumpuovereina, hinnaltaan Tho-kaupan mukaan 79€, siksi pakko tyypata. 904 on puolituttu laite, aiemmin olen käyttänyt E604:sia ja tykännyt aivan mielettömästi, näitäkin on kehuttu, joten odotukset ovat korkealla. Samoin 905 on puolituttu vekotin, olen tuon edeltäjää käyttänyt, nimittäin E903:sta ja tykännyt siitäkin, en tiedä mitä eroja näiden välillä on.
Muita huomionarvoisia laitteita on mm. tuo sellomikki, joka esiintyy pari kirjoitusta aiemmin täällä.

Etupäähän otan tarkoituksella varsin vaisun kattauksen, tiskissä on loistavat eq:t ja etuset, joten käytetään niitä. Ulkolaitakalustoa on mukana Ashlyn kompressorin bassolle ja FMR Audion Really Nice Compressor laululle supernice -moodissa. Efektiksi Tc Electronicsin M300 pientä kaikua ja ISOA DELAYTA(tätä tilattiin:P) varten.
Ai niin, saatan laittaa virvelille jo aiemmin esitellyn diodiklipperin, huomenna näkee sen tarpeen.

Monitorit ajetaan kylmän rauhallisesti etupään tiskistä, kun on kyse näin pienestä keikkipaikasta, neljä ryhmää - neljä aktiivikaiutinta. Pa:na on Turbosound NuQ -sarjan pa, 2 kpl 10" + 1" -yläpäätä ja 1 kpl B15 -subwooferia puolellansa, pieni mutta tehokas setti.

Huomenna tai ylihuomenna sitten lisää.

Omenoita ja päivityksiä

2008-12-10T22:26:00.002+02:00

Hoi taas,

Kuukauden päivät sitten päivitin Mac Minin tähän Macbookiin, tekniset tiedot: 2,4Ghz Intel Core 2 Duo, 2 Gb Ram, Superdrive jne. Käyttöjärjestelmänä Mac Os X - Leopard. Leopardissa on muutamia hienoja uusia ominaisuuksia, kuten spaces, millä saa useita virtuaalityöpöytiä ja time machine -varmuuskopiointiohjelma.

Kääntöpuoli tässä päivityksessä oli se, että Pro Tools -lisenssini on vain versioon 7.3 asti, Leopardille saa ainoastaan versiosta 7.4 ylöspäin. Päivitys uuten versioon maksaa sen 120€, pohdin pitkään päivittääkö vai miten? Digi 002 Rack tulee jatkossakin toimimaan tositoimissa äänikorttina, mutta joku pikkukortti houkutti, koska se mahdollistaisi työskentelyn myös kotona(koska 002 majailee kohtuullisen pysyvästi vallilassa) Noh, aluksi pohdin Mbox 2 Micro -äänikorttia, missä tulisi vähän niinkun sen päivityksen mukana simppeli äänikortti yhdellä kuulokeulostulolla hintaan 220€.
Hetken tutkittuani asiaa vielä, päädyin Mbox 2 Mini äänikorttiin, missä ominaisuuksia on hiukan enemmän. Mbox 2 minin liitäntätarjonta on 1 x mikkietunen / linja / Di ja 1 x linjasisääntulo, linjaulostulo stereona ja kuulokeliitin. Naamassa on numiskoita gainille sisäänmenoissa, mix -potikka kuulokemiksauksen tekoon ja kuulokkeen volyymi. Kun ulkomaalaisesta liikkeestä ostaessa tipahtaa alv-pois, niin toimituskuluineen pulitin 245€

Nyt seuraa tämän blogin ehkä ensimmäinen "laitetesti". Softat latasin jo netistä eilen odottamaan sarjanumeroita, tänään sitten noudin postikonttorista kovan paketin. Paketti oli päällisin puolin kunnossa, joten kansi auki. Oon tykänny Digidesignin tuotteissa aina siitä, että laitteet tuntuu ammattityökaluilta käteen. Eli siis kotelo on metallia ja esimerkiksi potikoita ja nappuloita tökkiessä ei tule sellainen olo, että laite hajoaa käteen koska tahansa. Tässäkin täysin metallinen kuori. Eduksi lasketaan myös virransyöttö USB:n kautta, täysin mobiili laite.

Softa lähti pyörimään ihan kiltisti, isoja eroja 7.3 versioon en huomannut pikatestillä, plugaritkin ovat samat mitä ennenkin. Vääntöä tuntuu koneessa olevan nykysellään ihan mukavasti. Latasin kokeeksi 10 TL Space -kaikua, 20 Digidesign Eq:ta, 20 Bombfactory 1176:sta, ja prossukuorma pyöri silloin vasta siinä 100%(tuplaydinprossukoneilla max 200%) paikkeilla 256 -samplen bufferilla. Jeejee.
Mikkietuaste vaikutti ok:lta, varmasti ajaa satunnaisessa äänittelyssä oikein hyvin asiansa, isommilla gaineilla alkoi hurinaa ja pirinöitä tulla kuvaan aika reippaasti, tämä oli muistaakseni Mbox1:ssäkin vikana. Eli ei epäherkille mikeille ja hiljaisille jutuille tämä laite, muutoin varamasti toimii.

Toistopuolta testailin kuuntelemalla iTunesista musiikkia ja vaihtaen kuulokkeita mboxista koneen sisäisen ulostuloon. Tähän väliin täytyy todeta, että IMHO Macin nykyiset äänipiirit kuulostaa varsin hyvältä ainakin näillä Sennheiser HD-600 kuulokkeilla. Soundissa oli pieniä eroja, mielestäni Mboxin kuulokeliitännän soundi on hivenen terävämpi soundiltaan, eli hiukan enemmän yläpäätä, bookin kuulokeulostulossa taas siihen verrattuna hiukan enemmän alakeskialuetta. Mboxilla tuli olo, että erottelua on enemmän eli kuulee enemmän pienia asioita, sitä en tiedä oliko paremmin erottamani säröt jo olemassa äänitteellä vai mboxin tuottamia. En kuitenkaan osannut päättää kumpi kuulostaa mielestäni paremmalta, joten totesin, että eipä sillä mitään väliä. Huhhuh, tämähän on kuin hifilehdessä. Nyt puhutaan kuitenkin aivan mitättömistä eroista soundissa.
Siinä vaiheessa tajusin lopettaa kun mieleni teki avata laatikko ja tarkistaa mitä se on syönyt, jotta voisin päättää paremman. Siis mitä?!? Pelottavaa.

Yhteenvetona: Ihan mukava peli ja varmasti löytyy käyttöä, niin editoinneissa kuin muussa kahden kanavan käytössä.

Itse softaan en tällä kertaa paneutunut juurikaan, todettakoon, että tykkään toolsista tiettyjen ominaisuuksien takia yli muiden, editoinnissa on aivan lyömätön ja kun yhden on oppinut niin...
Ja tottakai inhoan niitä ominaisuuksia mitä kaikki muutkin LE -toolsistit. Josko 8 versiossa sitten olisi asiat toisin?

Palaan softan osalta asiaan jahka 8 päivitys ilmestyy, tässä kun tuli ilmeisesti ilmainen päivitys siihen mukana? Tosin odottanen ekaan CS -päivitykseen, ettei tarvitse betatestaajaksi ryhtyä.

- Niko

P.S. Mac Mini pääsi olohuoneen paraatipaikalle mediata toistelemaan palaan siihen uuden jutun kera, ehkä.

Mikki tselloon

2008-12-09T21:44:00.005+02:00

Hoi taas,

hetki päivityksestä. Molemmat lukijani muistavat kesältä riffi-lehden ohjeista rakennetun elektriteettimikin. Noh, tässä taannoin tuli keskustelua sellon vahvistamisesta keikillä erään tutun bändin edustajien kanssa. Olivat pohtineet kontaktimikin tms. hankkimista, siinä tuli mieleeni, näin räpeltämisintoisena ihmisenä, toimisiko tuo edellämainitun mikin kapseli tarkoitukseensa. Ei olisi ainakaan kallis vaihtoehto. Ei sillä toverini O. Miikkulainen ehdotti joskus muistaakseni samaa käyttötarkoitusta kun oli puhetta tästä mikrofonista. Eli ei idea oikeastaan ole millään tasolla omani.

No olivat treeneissä kokeilleet aiempaa versiota suoraan f -aukolla, soundi oli kuulemma ollut varsin kelpo, eikä kierroista tietoakaan. Yllätyin itsekin toisaalta. Tästä alkoi tarkoitukseen soveltuvan mallin tuotekehitys, kierrätysosista pääosin niinkuin tapana on. Pätkä ohutta kaapelia ja liitin, kourallinen passiivikomponentteja, kapseli, kuulakärkikynän pidike, paljon sähköteippiä ja gamalasti enemmämmin pikaliimaa. Sen kummemmin en nyt syvenny rakenteeseen kun siitä on kerrottu jo siinä aiemmassa tekstissä. Sensijaan vallankumouksellinen teollinen muotoilu tullee selväksi oheisesta valokuvasta.

Diodiklipperiä

2008-11-07T15:10:00.002+02:00

Hoi taas,

Futsinaama kuulosti kivalle, aion tosin jyrsiä sille ihan ehdan piirilevyn. Mutta sitten päivän epistolan pariin.
Tehdä räpsäytin ensimmäisen kunnollisen prototyypin riffilehdessä aikanaan esitetystä diodiklipperistä. En aio kuvailla soundia sen enempää vaan se on itse kuultavissa täältä http://www.snoud.fi/niko/clipper/
siellä on äänite ilman klipperiä ja sen kanssa, lisäksi on kuva audacitystä josta saa osviittaa siitä mitä laite tekee aaltomuodolle.
Äänitin laitteen läpi akustista kitaraa kahdella mikrofonilla, jotka olivat vierekkäin osoittaen samaan kohtaan, toinen klipperillä, toinen ilman. Kumpikin ääninäyte on normalisoitu samalle tasolle, tosin klipperitöntä nostettu vielä 3 dB, jotta voimakkuudet olisivat lähellä toisiaan. Laite siis leikkaa lähinnä transientteja, tässä näytteessä plektran ääniä, ja pehmentää lopputulosta. Eka prototyyppi on varsin rujon näköinen mutta eiköhän nämä tästä kauniimmiksi muutu.
Ei muuta tällä kertaa, kertokoot kuva ja ääni enemmän.

Fettietunen ja futsinaama

2008-10-13T23:27:00.003+03:00

Hei taas,

Fettietunen on nyt valmiimpi, löin sen Radioduosta 3€:llä hankkimaani muovikoteloon, tosin saatanpa vielä lyöödä perään toisen vahvistinasteen ja bufferin, gainia suoraan linjaan saisi olla rahtusen enemmän. Input ja outputvolumepotikat puuttuvat vielä myös. Laite joka tapauksessa kuulostaa varsin hyvältä, basson äänitykseen loistava ja kitaralle vahvistinmallinnuksien kanssa. Fettikin tosin saattaa vaihtua nykyisestä BF245A:sta, tuohon J201:seen mitä kirjoittaja suosittelee, mutta sen näkee sitten.

Tilasin viime viikolla muutamia osia Uraltonelta, mm.
- Diodisilta SSL -kompuraan
- TL072 operaatiovahvistimia
- AC128 germaniumtransistoreja
- J201 fet -transistoreja

Päätin koettaa onneani Fuzz Facen kanssa, varsinkin kun aitoon tunnelmaan tarvittavia germaniumtransistoreja tuli tilattua. Osin vanhan Riffi -lehden, osin sangen helponnäköisen kytkennän takia. http://www.geofex.com/Article_Folders/fuzzface/fffram.htm (skema:http://www.muzique.com/schem/fuzzface.gif)
AC128 Germaniumtransistorit eivät ole mitenkään erityisen tasalaatuisia komponentteja, virtavahvistuskertoimet (hfe) vaihtelee isolla haarukalla, vuotovirrat ovat yksilöstä riippuen huomattavan suuria ja ne ovat varsin herkkiä olosuhteiden muutoksille.
Virtavahvistuskertoimen pitäisi olla jotain 80-110 väliltä (toiset sanovat, että on eduksi jos kahdesta transistorista toisessa on isompi vahvistus, mutta ei aavistustakaan kummassa). Vuotovirrat hankaloittavat hfe:n mittausta yleismittarin sitä varten varatulla toiminnolla, saattaa tehdä siitä jopa mahdotonta. Eli jos transistori vuotaa paljon kulkee sen läpi enemmän virtaa ja lukemat ovat siksi todellista isompia. Mittasin neljä transistoria yleismittarilla, enkä sen kummempia testijärjestelyjä tehnyt (vaikka vuotovirtojen ja todellisen vahvistuksen mittaaminen onkin aika helposti mahdollista).
Lähdin siitä oletuksesta, että jos hfe mittarin mukaan on lähempänä 100:aa kuin 300:aa on ensinmainittu todennäköisesti lähempänä totuutta ja isommassa luvussa on jo huomattavasti enemmän vuotovirtaa mukana. Lukemat olivat neljälle transistorille seuraavat: 260, 300, 180 ja 100. Valitsin 180 ja 100, laitoin näistä kahdesta isomman ensimmäiseksi, koska tuntui siltä :P Oli hauska huomata, että kun lämmitin kädellä transistoria mittauksen aikana hfe kasvoi ja irti päästettyäni se lähti laskuun.
Laite perustuu siihen, että yhdellä transistorilla ohjataan toista transistoria ruvelle ja germaaniumtransistorien pitäisi huhujen mukaan säröytyä kauniimmin kuin piistä tehdyt. Laitteen Fuzz potikalla säädellään negatiivista takaisinkytkentää ja siten siis särön määrää. Itse jätin tuon potikan pois omasta teoksestani, osin siksi, ettei lineaarista 1K potikkaa ollut käsillä ja paljon myös siksi, että on jo ajatuksena hauskempi tehdä laite minkä särö on aina TÄYSILLÄ!

Rakentaminen koekytkentälevylle oli nopeata, laitteen saattaminen toimintaan ei. Ensiyrittämällä (testiympäristönä laboratoriovirtalähde, funktiogeneraattori ja oskilloskooppi) en saanut mitää tulemaan läpi, "kummaa pörinää" tokaisi paikalle sattunut opiskelijatoveri. Sitten alkoi monen tunnin vianmetsästys. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja laittanut transistoreille ic-piirien kannat , jotta mahdollinen vaihtaminen täydellisen soundin metsästyksessä olisi helppoa, samalla vältyin lämmön aiheuttamista murheista juottaessa. Ensimmäisenä löysin väärinpäin kytketyt transistorit, olin kyllä jalkajärjestystä silmämunaillut paljonkin ja tarkistellut, mutta ilmeisesti käväisy yleismittarin vastakkaisjärjestyksessä olevassa testikannassa oli sekoittanut pakan.
Yksi vastus oli mukamas väärässä paikassa ja irroitin ja siirsin vain todetakseni, että kyllä se oli sittenkin oikealla paikallaan.

Seuraavana etsiessäni syytä sille, miksi virtakytkimen paineleminen ei vaikuttanut mihinkään totesin, että miinusjohto ei ollut kiinni missään. Tässä vaiheessa alkoi jo hiukan naurattaa. Laitteen viidestä vastuksesta kaksi oli huolellisista tarkastuksista huolimatta vaihtaneet paikkaansa(huokaus). Nämä korjattuani laite ei silti päästänyt läpi mitään älykästä, pysähdyin siis hetkeksi pohtimaan mahdollista vian aiheuttajaa.

Muistin jostain lukeneeni, että laitteen patteri on osa laitteen takaisinkytkentää tjs. Noh, juotin paristonepparin kiinni ja sitten alkoikin tapahtua.

Toimii!

Kaunis siniaalto hiljaisella voimakkuudella alkaa leikkautua alareunastaan ja kovempaa ajettaessa murjoutui tuntemattomaksi.
Juotin vielä jakit paikoilleen ja laite oli valmis oikeaan koeponnistukseen ennen koteloa ja muita lisätarpeita. Kiikutin vermeen pajalle testattavaksi, kitaranvahvistajaa minulla ei ole pariin vuoteen ollut ja simulaatiopuolellakin oli ilman tietokonetta sangen hiljaista, testailin silti suoraan mikseriin di-boksin kautta ja apinoin eq:lla köykäistä "kaiutinmallia". Hetken soiteltuani tuli selväksi, että kyllä tähän on perehdyttävä oikean vahvistimen kanssa, musikaalista oli (vaikkakin varsin sirkkeliä studiomonitoreista) ja totteli varsin fiksusti volumepotikan liikkeitä. Lyömällä muita soittimia kiinni löytyi hauskuutta kaksin verroin lisää, basso kuulosti murealta eri särön asteilla, mutta erityisesti minut vakuutti laitteen läpi soitettu Poly-61 syntikka, sahaleadit saivat aivan toisenlaista purevuutta osakseen ilman, että kuulosti säröiseltä, vihaiselta vaan. Pelkästään tämäntakia rakentaminen oli kannattavaa. Kyllä kelpaa.
Palataan asiaan kotelon ja kenttäkokeiden aikoihin. Rahaa on toistaiseksi mennyt reilu vitonen :P

Loppuun vielä kuva fet-laitteesta.

- Niko

Lennokas perjantai-ilta

2008-10-03T21:01:00.003+03:00

Hoi taas,

tuli tuosta alkuillasta tarve värkätä jotain. Käsiini sattui puoli vuotta sitten rakentamani Mikro-Di(xlr-plugi piuhan sisään rakennettu di), riffi-lehdessä ohjeistettu sekin. Laite toimi hetken varsin hyvin, kunnes tärvelin sen muutossa. Verme jäi sitten laatikkoon pyörimään.
Laitteen hienous on sen hyvä taajuusvaste, kitara ja basso kuulostaa sen läpi varsin kirkkaalta, kitara toki haluaa sitten peräänsä jonkin vahvistinmallinteen.
Kuitenkin pohdin, että haluan tehdä laitteesta täysin irrallisen, ts. ei phantomilla toimivan. Toinen syy miksi en halunnut tehdä phantomlaitetta oli se, että kaikki elkot mitä minulla on kestää jännitettä vain 35V asti, enkä kauppaan aikonut sännätä. Löysinkin netistä tämän kytkennän, joka toimii yhdeksällä voltillla.http://www.till.com/articles/GuitarPreamp/ Hyväksyin sen (koska fetin mitoittaminen muille jännitteille on minulta hyvin erityisen tosiruosteessa:P Laiskuus...) ja ryhdyin rakentamaan patterikäyttöistä etuastetta.
Osien kohdalla käytin sitä periaatetta, että käytän mitä laarista löytyy.

Alkuperäinen osalista:
Q1 J201 N-channel JFET
R1 3.0M ohm 1/4-watt 5% resistor
R2 2.2K ohm 1/4-watt 5% resistor
R3 6.8K ohm 1/4-watt 5% resistor
R4 51K ohm 1/4-watt 5% resistor
C1 4.7 uF electrolytic capacitor
C2 10 uF electrolytic or tantalum capacitor

R1:sen korvasin kahdella rinnankytketyllä 10M vastuksella, koska sellaisia löytyi, 5 Megaa lienee riittävän lähellä. Kirjoittaja mainitsee käyttäneensä aluksi myös 10M vastusta. Tämä vastushan siis määrää vermeen sisäänmenoimpedanssin ja on siksi tarpeellinen, että virtaa ylipäätään kulkee (fetin gatellehan ei mene lainkaan virtaa).
R2 ja R3 lyötyivät suoraan laarista. Tosin R2:n rinnalle asetin 47 mikrofaradin konkan, jotta saadaan laite ylipäätään vahvistamaan reippaammin.
51 kilo-ohmin vastusta ei löytynyt, mutta 56K löytyi. Tarpeeksi lähellä sanoisin. Varsinkin kun ko. vastuksen tehtävänä on ainoastaan pitää ulostulo paikallaan suhteessa maihin.
C1:sen korvasin 47 mikrofaradin konkalla syystä, että sellainen oli. Eroa siis tuskin tulee muutoin kun, että laite toistaa bassoja hiukan alemmaksi.
C2:sen korvasin 470mikrofaradin konkalla samasta syystä, ja toisekseen arvelin, että kasvattamalla tätä saadaan vähennettyä entisestään.

Halusin laitteeseen myös valon joka ilmasee laitteen päälläolon, tuon aiemman kytkennän lisäksi laitoin yhden kirkkaan valkoisen ledin ja sen eteen 1K vastuksen, ledille menee siis virtaa noin 5mA, mikä lienee riittävästi noin kirkkaallekin laitteelle, mutta toisaalta pitää virrankulutuksen aisoissa, ehkä.

Osat löin kiinni puolessa tunnissa koekytkentälevylle, juottamiseen meni toinen mokoma. Fetin laitoin halkaistuun IC-piirin kantaan ihan siitä syystä, etten kärväyttäsi fettiä juottaessa.

Ensimmäiset savut otin kytkemällä laitteen Mac Minin linjasisääntuloon ja Garagebandin lävitse kuuntelin, garagebandista sain soittamista hankaloittavan latenssinkin. Laitehan toimi! Testailin hiukan kitaralla, suoralla soundilla ja erilaisia vahvistinmallinnuksia käyttäen, häiriöitä alkoi tulemaan toki esiin rankemmilla särösoundeilla, mutta syytän ennemmin straton yksikelaisia mikkejä ja kuvaputkinäyttöä. Vartin testauksen jälkeen äänit tosin alkoi mennä ikävän rupiseksi, kunnes tajusin lähteä kauppaan hakemaan Pirkka -patterille Duracell -merkkistä korvaajaa. Nyt laite kaipaisi enää kotelon.

Testasin myös pikaisesti parilla muuntajalla, mutta tuloksena oli rasittava hurina hyötyäänen taustalla. Pitäisi ilmeisesti hommata jostain kunnon DC-murikka.

Jousikaiusta sananen vielä, testasin tankkia eilen pajalla ajamalla sitä mikserin kuulokevahvistimella ja ulostulo Di:n kautta takaisin pöytään. Rummuilla laite ei toiminut, tuloksena oli ankaria BOJOINGH! ääniä, mutta rhodesin ja analogisyntikan kaveriksi tästä kyllä on, varmasti myös kitaralle. Edellinen kokemus jousikaiuista oli Marshallin kitaravahvistimesta usean vuoden takaa ja ero tähän Accutronicsiin on suuri. Kyllä tästä vielä erikoinen efekti tulee, jonain päivänä.

Kaikukone

2008-10-01T23:29:00.003+03:00

Hei,

jottei projektit kesken loppuisi tilasin Uraltonelta Accutronicsin 8DB2C1D jousikaikutankin.
www.accutronicsreverb.com

Laitteen speksit ovat seuraavat:
Sisäänmenoimpedanssi: 310 ohmia
Ulostuloimpedanssi: 2575 ohmia
Jälkikaiunta-aika: 1.75-3.00 sekuntia
Sisäänmeno irroitettu/ulostulo maadoitettu runkoon

Hintaa tuli 32€

Tästä sitten olisi tarkoitus harrastaa jotain.

Ei enempää tälkertaa.

-Niko

Miksi?

2008-09-23T22:49:00.005+03:00

Hei,

teen poikkeuksen blogini linjassa, tämä kirjoitus ei kosketa vimpaimia, eikä ole mitään pinnallista muutoinkaan. Ajattelin, etten kommentoi juuri missään tämänpäiväistä tapahtumaa Kauhajoella. Koska siten myöntäisin, että teko on saavuttanut tavoitteensa eli meidän kaikkien jakamattoman huomion.
Kuitenkin ajattelin hieman esittää pohdintaa.

Miksi?
Näin varmasti monet meistä ajattelee. Mitään järkevää selitystä ei keksi. Edellisestä vastaavasta tapahtumasta on hiukan alle vuosi. Tottakai itse kukin näkee yhteyden näiden kahden tapahtuman ja niitä edeltäneiden yhdysvaltalaisten esikuvien välillä. Sivuutan sen, koska en näe aiheelliseksi ruotia aihetta sen enempää. Ampuja oli ikäiseni, vuoden vanhempi, siksi halusin hiukan selventää ajatuksiani kirjallisesti samaan ikäryhmään kuuluvana. Tuskin saan muuta selville kuin lisää kysymyksiä, mutta ehkä sekin on parempi kuin olla täysin vaiti.

Suomen nuoret voivat aiempaa huonommin, ainakin tilastollisesti tarkasteltuna. Apua ei uskalleta tai haluta hakea, koska se merkitsisi ongelmien myöntämistä. Jos tämä varsin raskas kynnys saadaan ylitettyä ja hakeudutaan ammattiauttajan luokse, ei apua ole saatavilla resurssipulan vuoksi. Jos hyvin käy lyödään kouraan purkillinen mielialalääkkeitä.

Tämäkään ei vielä vastaa kysymykseen miksi nuoret voivat pahoin, korkeintaan kertoo miksi asiantila ei muutu. Ei sillä, voi myös kysyä onko tämä asia pelkästään yhteiskunnan vastuulla? Pitääkö viranomaisten huomata tilanne, ja miksi toisaalta viranomaiset huomaavat siitä huolimatta ensimmäisenä jos jotain on pielessä. Tarvitaanko tosiaan näin äärimmäisiä eleitä, että tulee huomatuksi?

En tiedä juurikaan ajasta ennen syntymääni, enkä kovin hyvin ajanjaksosta ensimmäisen kymmenen elinvuoden ajalta. Enkä voi siis juuri kommentoida miten asiat ovat muuttuneet, korkeintaan arvailla, ja sekin tapahtuu korkeintaan pääni sisällä. Mutta katsomalla ympärilleen ei voi toisaalta ihmetellä miksi tällaista tapahtuu.

Tällä hetkellä kaikilla on kiire. Harva vaan tietää enää mihin. Kilpailu on vielä kovempi, tuskin vaan enää muistamme miksi. Pysyäkseen mukana pitää olla vähintään paras. Ollakseen tyytyväinen ei enää riitä, että täyttää paikkansa kunnialla. Ylipäätään paikkansa ansaitakseen pitää kilpailla paikastaan painamalla toisia maahan, kynsin ja hampian, molempia kyynärpäitä käyttäen. Omaa hyväksyntää haetaan osoittamalla paremmuuttaan teoin ja sanankääntein, ja tärkeätä on muistaa osoittaa joko tuntemattomien tai mikä hulluinta lähipiirin vähäisyyttä itseen verrattuna, koska muutoin ei pysy mukana.

Paineita tulee toki ulkopuolelta, kuten esimerkiksi menestymisestä opinnoissa, opintopaikan saamisessa, työelämään pääsemisessä, siellä pärjäämisessä. Tätäkin suuremmat paineet tulevat vielä paljon lähempää, on ansaittava kaveripiirin ja muiden ikäisten hyväksyntä, on täytettävä mahdollisesti kotoa tulevat vaatimukset ja moni muu asia.
Pahin kaikista on kuitenkin se, että on täytettävä omat vaatimukset ja käsitykset itseensä liittyen. Nämä käsitykset vaan ei välttämättä pysy tänä aikana lainkaan realistisina, niiden lisäksi mitä on edellä mainittu vaikuttaa myös moni muu asia. Elämme "informaatioyhteiskunnassa" tietoa on saatavilla enemmän kuin on tarpeen ja nopeammin kuin olisi välttämätöntä, se näkyy niin hyvässä kuin pahassa. Maailmankuvaa tarjoillaan kaukokatselimella, lehdissä ja netissä. Sieltä se on helppo omaksua ja yrittää sopeutua siihen.
Itse kukin varmasti tietää, että tärkein asia on se, että rahaa on ja sitä on saatava jatkuvasti enemmän. Eikö totta? Ja vaikka näin ei olisi niin on ainakin elintason näytettävä siltä. Sen jälkeen on tärkeätä, että on valtaa. 16-vuotiaana viimeistään pitää olla menossa vähintään kuudes esiaviollinen fyysinen suhde. Ja alkoholia on pystyttävä juomaan viimeistään 18-vuotiaana 50 olutpullon verran joka perjantai, koska kaikki muutkin.

En väitä, etteikö näin olisi ollut aiemminkin. Mutta väitän, että nykyään tämä kaikki tapahtuu nuorempana. Monet asiat aivan liian nuorena. Tämä raadollinen kilpailu alkaa jo huomattavasti aiempana kuin siihen olisi kukaan valmis, ja yhä nuoremmille kasataan yhä isompia vastuita. Enkä siis väitä olevani mitenkään sivustaseuraaja näissä asioissa vaikka sellaisen kuvan voi tekstistäni saada, olen itse kärsinyt ylirasituksen oireista 17-18 vuotiaana ensimmäisen kerran. En varmasti ole yksin, enkä varmasti ole ollut nuorimmasta päästä.

No niin, tämä on karannut raiteiltaan jo ajat sitten.
Yritän hiljalleen päästä siihen ajatukseen mikä minulla oli jo puoli ruudullista sitten, mutta olen sikäli onnellisessa asemassa, että voin kirjoittaa aivan mitä huvittaa kunhan se on lain ja hyvän maun rajoissa, eikä tarvitse sen kummemmin tuota ajatuksenkulkua yrittää pitää siistinä.

Kumpikin näistä valitettavalla tavalla kuuluisiksi tulleista miehistä ilmaisevat ihannoivansa luonnonvalintaa ja kokevat suurta ihmisvihaa. (Ei, en aio sen kummemmin käsitellä luonnonvalintaan liittyviä ajatuksia nyt) Mutta heidän maailmankuvansa ei ole mielestäni edes erityisesti ristiriidassa tämänhetkeisen yleisen käsityksen kanssa. "Heikommat karsiutuu pois ja niin pitääkin"? Näin meidät on kaikki ohjelmoitu ajattelemaan hiljaa mielessämme, tosin onneksi huomattavasti lievemmin. Mutta kysymys kuuluu, entä jos ei pysykään mukana vaan putoaa kyydistä? Vauhdin ollessa kova putoaa korkealta ja kovaa, ja pääseekö enää kyytiin muutoin kuin äärimmäisin keinoin? Ja ollaanko siinä tilanteessa kuitenkin liian usein yksin?

Itse kukin voi kohdallaan pohtia onko kanssani samaa mieltä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin meidän jokaisen miettiä, että mitä voi omalla kohdallaan tehdä asioille? Ja vaikka emme tätä nykyajan ajatusmallia pystyisikään hyväksymään, harva meistä osaa lähteä uimaan vastaviraan. Omalla kohdallani tämä taas toki muistuttaa monista asioista, ja tämän pohdinnan jälkeen muistin lauseen joka tuskin liittyy itse aiheeseen mitenkään, mutta elämään enemmän "Arvojärjestyksesi näkyy siitä missä suhteessa käytät aikaasi"

Päätän kirjoitukseni kuitenkin iloisiin tunnelmiin, iloitsemalla muunmuassa siitä, että huomenna toivottavasti postiluukusta kolahtaa Bo Kaspers Orkesterin uusin äänite. On mielestäni hienoa löytää itsestään satunnaisesti kyky iloita joistakin pienistä asioista arjen keskellä, esimerkiksi mielestäni on uskomattoman hienoa ajaa autolla nukkuvan taajaman läpi jos radiosta kuuluu vaikkapa BeeGeesiä, tai istahtaa sohvalle kädessä kupillinen pressossa valmistettua pannukahvia.
Mutta erityisesti olen iloinen siitä, että joka ilta tiedän kenen viereen nukahdan ja kenen vierestä herään.

Herneitä ulos (Peas out)
- Niko

Uneton 48

2008-09-16T12:27:00.004+03:00

Hei taas,

olin viime viikonloppuna mukana otsikon mukaisessa lyhytelokuvakilpailussa. Kilvan tarkoituksena on luoda lyhytelokuva 48 tunnin aikana. Jokaiselle ryhmälle annettiin elokuvan genre ja muutama pakollinen elementti perjantaina kello 19.00 ja elokuva piti olla palautettuna kello 19.30 sunnuntaina.
Tarkempi selonteko tapahtuneesta löytyy osoitteesta www.jessejokela.com, joten itse keskityn kuvaamaan lyhyesti oman osuuteni.

Minut sai houkuteltua mukaan lyhytelokuvan ohjaaja Kari Paasonen, ja työryhmä oli muutoinkin vähintään puoliksi tuttuja. Osan kanssa olin työskennellyt aiemmin yhdessä, osan kanssa hyvinkin paljon, osasta on vaan huudeltu paljon kylillä ja muutama täysin uusikin naama.

Ideana tämä vaikutti täysin mielipuoliselta, siksi siihen olikin pakko osallistua.
Omalta osaltani päätin tehdä läksyni etukäteen ja siten pelata mahdollisimman varman päälle. Kuten jo otsikosta selviää, aikaa ei ollut, siksi ratkaisujen piti olla viimeisen päälle optimoituja. Äänen taltioiminen erilliselle medialle ei siis tullut kysymykseen, koska siirtoihin ja synkkauksiin olisi mahdollisesti mennyt enemmän aikaa kuin koko projektissa oli käytettävissä, samoin järjestelmien (minun Pro Tools ja heidän Final Cut) ankara yhteensopimattomuus ja aikataulut teki selväksi sen, että äänen jälkikäteen tapahtuva työstö on minimoitava. Ratkaisu oli siis se, että pitää tehdä paikan päällä valmista materiaalia... Vähitään parasta.

Kuvaukset tapahtuivat sisällä valokuvausstudion tiloissa, joten lähtökohta oli edes suurinpiirtein kunnossa. Otin varoiksi mukaan hieman molton -kangasta jolla saisin edes hiukan vaikutettua akustiikkaan tarvittaessa, muutamissa tilanteissa siitä olikin selkeä etu.
Hissiaulassa kuvattuja alku ja loppukohtauksia lukuunottamatta kalustoni oli seuraava:
DDA CS3 -mikseri
FMR Audio - Really Nice Compressor
Sennheiser Hd600 -kuulokkeet
Sennheiser Mk60(?) haulikkomikki
joista viimeksimainittu oli Filmiteollisuudelta lainassa.
Mikseriltäni signaali vedettiin suoraan monona xlr-piuhaa pitkin kameran inputtiin.
Olosuhteisiin nähden massiivinen kioskini herätti yleistä ihmetystä, kummastusta, huvitusta ja jopa pelonsekaista kunnioitusta (:P), mutta homman lähdettyä käyntiin ei kaduttanut. DDA:ssa on varsin erinomaiset etuasteet ja varsin toimiva Eq, parametrisellä keskialueella. Korjaukset eivät olleet isoja, mutta sitäkin tärkeämpiä.
RNC -kompressori oli kiinteästi kiinni master -insertissä, asetuksin Threshold -25dB, Ratio 12:1 (kyllä), Attack 5 mS, Release 100 mS, Supernice mode.
Asetukset paperilla vaikuttaa aika hurjilta, mutta tuo tosihauska moodi toimii hiukan toisella tavalla kuin voisi olettaa, se nimittäin matkii kolmea kompressoria peräkkäin. Dialogeissa kompressori tarttui kovimpiin ääniin noin 2-3 dB ja isommissa piikeissä (esim. kansion pamautus pöytään) ledimittari kävi helposti 20 dB:ssä. Hauskinta tuossa on se, että tuo laite voi olla ankarassakin lanauksessa, mutta palautuminen on varsin huomaamatonta.

Kuvausten päätyttyä risteilin edestakaisin Vallilan ja Kalasataman väliä ahkeraan, Koivurannan Ville teki samanaikaisesti musiikkeja elokuvaan pajallamme, itse osallistuin siihen puoleen lähinnä napsuttelemalla sormia ja soittamalla trumpettilinjan musiikkiin, joka sitten ankaran saksimisen jälkeen sinne istui.

Sunnuntaina olin puoli kahdesta eteenpäin tekemässä äänieditointeja ja final mix:iä kalasatamassa Final Cutilla, josta voin vaan sanoa jälkikäteen, että oli mahdollisimman väärä päivä opetella uuden ohjelman käyttöä (olen tehnyt vain joitain lyhyitä pätkiä ko. softalla), eikä tainnut olla optimaalisin työkalu tuohon muutenkaan. Pitää ruveta vastaisuuden varalle pohtimaan miten tämän saisi oikeasti hoidettua, lähinnä jos työstön saisi tosissaan tehtyä Pro Toolsilla niin voisi olla paljon reippaampaa, mutta ensin pitää ratkaista synkkaongelmat.

Veimme stereomiksauksen Filmiteollisuuden tiloihin kello 17.45, olisin tehnyt paljon huolellisempaa työtä kovin mielelläni jos vain olisi ollut aikaa, mutta tuskin olen yksin tämän ajatuksen kanssa tämän projektin osalta?

Palautuksen ehdoton aikaraja oli 19.30, sekunttikin yli niin ei ole mukana kilpailussa. Minut ja tuottaja Tuukka Harala häädettiin Filmiteollisuuden tiloista kello 18.45, viisas päätös, tuskin olisimme ainakaan nopeuttaneet prosessia läsnäolollamme. Osa-aika-taksikuskina olin ilmeisen luonteva valinta vastaamaan siitä, että lopputuote siirtyy Vanhalta Talvitieltä Eerikinkadulle. Pysäköin auton tien väärälle puolelle sisäpihan porttien viereen, josta tuottaja saa lopputuotteen aidan ali.
Kello 19.05 alaovi aukeaa ja Ohjaaja Kari Paasonen ja Ville Koivuranta juoksevat dvd kädessään(jälkikäteen kuulin, että juoksivat neljä kerrosta portaita alas), samalla käynnistän auton. Hetkeä myöhemmin nostan kytkimen ja suuntaamme kohti Eerikinkatua. Reittimme oli Vanha Talvitie - Työpajankatu - Sörnäisten rantatie - Pohjoisranta - Pohjoisesplanadi - Lönnrotinkatu - Annankatu - Eerikinkatu, suoraan oven eteen(tämä vahingossa, kun emme muistaneet kumpaan suuntaan Eerikinkatu on yksisuuntainen siitä kohden). Leffa perillä 19.17. Matkaan kului reilu 9 min. Hieno fiilis.

Elokuva oli ainakin omasta mielestäni varsin laadukas ja olosuhteisiin nähden jokainen osapuoli voi olla ylpeä lopputuloksesta. Nyt vain odotellaan miten sijoitutaan.

Kuvia tulee joskus, ehkä.
Palaan aiheeseen kunhan jotain selviää.

- Niko

p.s. kukaan työryhmästä ei ole vielä nähnyt lopullista versiota valmiina. :D

Korg Poly 61 ja pajan akustointia

2008-09-04T19:59:00.003+03:00

Hei,

Suihkuttelin sitten tuon Poly 61:n potikoihin pari kierrosta kontaktisprayta ja pyörittelin potikoita edestakaisin. Tämä auttoi paremmin kuin luulin ja potikat muuttuivat täysin käyttökelpoisiksi, volumepotikassa on pientä rahinaa vielä pyörittäessä, mutta ei enää häiritsevästi. Potikoiden vaihto jäänee vielä tuonnemmaksi.
Päätin avata vielä kopan ja vilkaista miltä siellä näyttää, ja varsin hyvältä näytti. Löystynyttä pitch -joystikkiä en saanut kiristettyä, oli löystynyt sellaisista paikoista mihin ei juurikaan päässyt käsiksi, suihkin sinnekin kontaktisprayta potikoihin ja parani luotettavuus siinäkin.
Eli näiltä näkymin saa olla tuossa kunnossa hetken, paneudun kuolleisiin koskettimiin myöhemmin jos koen aiheelliseksi.

Sitten muihin asioihin. Olemme Koivurannan Villen kanssa kasailemassa hiljalleen vallilaan pientä työhuonetta/pajaa, lähinnä äänituotannollisia harrasteita varten. Pajan olisi tarkoitus palvella lähinnä ohjelmointi ja editointityön osalta, sekä mahdollistaa omien (mahdollisten) musiikkiprojektien tekemisen paremmin kuin kotiolot.
Mitään täysin varusteltua ammattistudiota ei olla tekemässä, siihen kukin löytää vaihtoehdot muualta, vaan pikemminkin harrastustilaa. Eli äänieristyksen ja akustoinnin osalta tehdään väljemmillä toleransseilla(budjetin sallimilla tavoilla), koska äänitteiden viimeistelyt voi halutessaan tehdä jossain muualla.

Laitteen kalustolistasta tuli silti kuin varkain varsin mukava kun ynnäilimme resursseja, kiinteän kaluston muodostaa seuraava runko (tällä hetkellä):

Soundtracks Pc Midi 24 - mikseri
Behringer Truth 2030 - aktiivimonitorit
Digi 002 Rack -interface
Behringer ADA 8000 ad/da muunnin
Patchbay
Clavia Nord Electro 2 - 61
Korg Poly 61
Yamaha Portasound Mk-100 (klassikko:P)
Ibanez Tr-Bass -bassokitara
Sohva
(Soundcraft Magnetics Scm-762 16-raita kelanauhuri 2-tuuman nauhalla odottaa vielä käyttöönottohuoltoa ja säätöjä, ideoita?)

Eilen illalla menimme hieman rakentelemaan akustointia tarkkaamon etureunaan, ja rennon työskentelyn lopetimme vasta hyvin aikaisin. Etureuna on siis oven viereinen nurkka, mikä valittiin kaikkien akustiikan sääntöjen vastaisesti käytännön syistä. Halusimme nimittäin saada tavarat mahtumaan huoneeseen ja saada vielä ovi kiinni:D
Kokeilimme aiempina päivinä mikä vaikutus on 2 x 3m molton kankaalla, ja totesimme sen tasapainottavan tilaa jo varsin kiitettävästi. Mutta niinkuin tiedossa oli, molton vaimentaa vain noin 1 kHz:istä ylöspäin ja todelliset ongelmat vasta alkavat sen alapuolelta.
Säilömäni Isover lasivillapaali tuli nyt apuun, astelimme ulkotiloihin ja käärimme lasivillaa kankaan ja muovin sisään jottei se aiheuttaisi (hengen)ahdistusta käytössä ja täytimme nurkkaa näillä lähes tehdastekoisen näköisillä bassoansoilla.
Kun saimme ko. villaratkaisut nurkkaan laitoimme nyt moltonin uudestaan siihen eteen, tällä kerralla hiukan pysyvämmillä ratkaisuilla. Mitään kauhean raskaita ratkaisuita tuolla tuskin tulee näkemään, koska pyrimme siihen, että nuo hökötykset on saatava helposti purettua jos lähtö tulee. Ja kyse taas on vain harrastuksesta:) (ensimmäinen sellainen vuosiin minulle)
Pikakuuntelulla stereokuva tarkentui taas hieman ja keskialue rauhottui, vielä möhöä on 200Hz alapuolella ja huoneen jälkikaiuntaa olisi muutoinkin syytä tasoittaa, mutta palaamme siihen taas kun on materiaalia lisää. "Kyllä tästä vielä huono tulee"

- Niko

Korg Poly 61

2008-09-02T22:57:00.003+03:00

Hei,

Nyt kun Euroopanturnee on ohi, vaihtuu blogini tyyli takaisin lähinnä laitteita ja muita yleisiä havaintoja käsitteleväksi.
Kannoin tänään kotiin Korg Poly 61 syntetisaattorin, oli vaan ostettava pois kun sai hinnalla millä kulkee bussilla kaksi viikkoa. Koulukaverini tarjosi tätä minulle jo viime kevään loppupuolella tilanpuutteen vuoksi, mutta se jäi silloin ajatukseksi lomien alettua.
Laitteistostani on puuttunut vielä kunnon syntikkasoundit tarjoileva laite ja tämä täyttää siis sen aukon paremmin kuin hyvin. Nyt pitäisi näillä kahdella koskettimistolla, Nord Electro II 61 ja Korg Poly 61 lähteä, löytyä lääke joka hätään. Nord Electrossa on maino (maailman ehkä toisiksi paras) Hammond mallinnus ja hyvät Rhodes -pianot, Clavinetti ja Flyygeli. Itse soitan lähinnä siis urkuja ja Rhodeseita, pianokin on sitä tasoa, että toimii äänityksissä.
Tästä uudesta (vuodelta 83 tai 84) löytyy sitten syntikkabassoa leadeja ja mattoja, joka lähtöön.
Laitteessa on hiukan alta puolen tusinaa mykkää kosketinta, potikat alkavat osoittamaan ikääntymisen merkkejä ja nappulatkin pätkii hiukan, pitää ottaa ajan kanssa projektiksi lievä huolto. Mutta näistä huolimatta pikaisen testin perusteella mainio peli.

Laitteessa on 2 kpl digitaalisesti ohjattua oskillaattoreita, filtteri, ADSR -envelope ja yksi Lfo -modulaatioita varten, sekä arpeggioraattori ja pitcchbend tikku.

Laitteen huollosta tulen mahdollisesti kertomaan täällä, jos jotain tapahtuu. Tämä laite todennäköisesti päätyy myös Koivurannan Villen ja minun pajalle Vallilaan, jonka etenemisestä tulen myös kertomaan täällä.

- Niko

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Takaisin Suomessa.

2008-09-01T22:20:00.003+03:00

Terveisiä täältä Helsingin Malminkartanosta!

Rantauduimme eilen illalla 25 minuuttia aikataulusta jäljessä Turkuun hieman kello kahdeksan jälkeen. Ajelimme sieltä matkan viimeiset pari sataa kilometriä kotona odottaneen postivuoren luokse.

Lauantain tosiaan vietimme Tukholmassa, ihan kauheasti emme enää jaksaneet innostua kiertelystä, tosin kävimme kuitenkin Kuninkaanlinnassa, jossa kumpikaan ei ilmeisesti ollut aiemmin käynyt. Kuninkaanlinna oli aika mielenkiintoinen, paljon prameampi kuin meidän presidentinlinnamme, jonne ei tosin taida edes päästä, ellei kutsuta. Linnassa tosin ei saanut valokuvata lainkaan, vaikka kuvattavaa olisi riittänyt, joten kuvia on siis vain ulkopuolelta. Pääsimme näkemään myös vahdinvaihdon linnan ulkopuolella, ruotsalaisilla sotilaskuri taitaa olla vähän lievempi kuin meillä. Ruotsalaisvahdit hymyilivät iloisesti turistien kameroille ja pälyilivät avoimesti ympärilleen seistessään, kun suomalaiset vain pönöttävät kuin patsaat. Vahdinvaihdossakin oli jotain hieman koomisia piirteitä, mutta esitykseksi se kai on tarkoitettukin.

Tukholmassa riittäisi varmasti paikkoja shoppailulle, mutta jostain syystä ei enää kauheasti kiinnostanut tehdä edes ikkunaostoksia. Suurin syy tosin oli se, että Tukholman kaupoista melkein kaikki löytyvät myös Helsingistä. Suurimmilla tavaratoilla on eri nimet, mutta tuotevalikoima ei juuri poikkea. Välissä tosin ehdimme ihmetelleä syövätkö ruotsalaiset lainkaan, sillä ravintolan löytäminen oli melko vaikeaa, pubeja ja kahviloita kyllä riitti.

Kaikkiaan matka meni varsin mukavasti pieniä kommelluksia lukuunottamatta. On kuitenkin mukava olla taas kotona niin monen uuden paikan jälkeen. Suosikkikohteeksi nousi Bryssel, jonne voisi mennä uudestaankin. Minä tykästyin myös Hampuriin, Nikolle ei tainnut jäädä sitä kohtaan muita erityisempiä tunteita. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei Hollantiin jäänyt sen kummempaa kaipuuta, emmekä taida ihan heti sinne palata. Loppuun vielä viimeiset kuvat.

Näkemisiin!

- Lotta ja Niko

"Finnar igen 2008" - kiertue lähenee loppuaan

2008-08-30T01:02:00.004+03:00

Tervehdys Tukholmasta!

Tänään paahdoimme Ruotsin halki eteläkärjestä tänne Tukholmaan, takana hiukan yli 600 kilometriä tältä päivältä. Näin jälkikäteen ajateltuna tämän pätkän olisi voinut tehdä myös toisinkin, väsymys alkaa painaa hieman ja autokin alkaa olla jo jokseenkin nähty paikka. Mutta positiivinen puoli tässä on toisaalta se, että ehdimme nähdä Tukhålmaa huomisen päivän aikana enemmän ja saa nukkua aamulla pidempään.

(Seuraavassa hiukan pohdintaa autoilusta, jota ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja sen voi halutessaan ohittaa ja siirtyä eteenpäin)

Nyt on ajettuna reilut 3600 kilometriä, auto ollut käynnissä pyöreät 50 tuntia, keskikulutus on 7.1 litraa / 100 km. Tosin ajotietokone antaa muutaman desin isompia kulutuslukemia kuin tankatessa on laskettu.
Itse en ole välttämättä riittävän tarkka raha-asioissa, mutta yksi asia missä säästäminen on ollut suuri kiinnostuksen aihe, on autoilussa polttoaineen kulutus. (Toki vähiten polttoainetta kuluu kun ei aja autoa lainkaan, joten sikäli ehkä turhaa). Nuo lukemat, mitkä ajotietokone ilmoittaa ovat mielestäni kohtuullisen hyviä, varsinkin kun suurin osa matkasta on ollut moottoritietä ja paljon myös pyörimistä kaupungeisssa. Saksan moottoriteillä ajoimme keskimäärin 130-140 km/h (auto olisi kulkenut yli 180 km/h, mutta sitä ei pää enää kestä) Tähän vaikuttaa varmasti paljon se, että kumpikaan meistä ei ole järin agressiivisia kuljettajia, ja jarrutamme kumpikin valtaosan ajasta lähes pelkästään moottorilla, jälkimmäinen seikka tuntuu tiputtavaan keskikulutusta 1-2 litraa sadalla kilometrillä (ei tunnu isolta määrältä, mutta tämän mittaisella matkalla ja näillä polttonesteen hinnoilla se tällä matkalla on jo noin 100€ vähemmän. Tosin taas on muistettava se, että halvin vaihtoehto olisi jäädä kotiin ;) ). Mutta se siitä aiheesta.

Matkan aikana olemme törmänneet jos jonkinlaiseen liikennekulttuuriin. Mieleenpainuvin on ollut ehkä Hollannissa. Ylinopeudet tiestä riippumatta tuntuu olevan luokkaa 20+ km/h. Jotkut ääritapaukset tosin ovat sitten todella huomaavaisia tienkäyttäjiä, antavat tilaa jne.
Mutta sitten ne toiset, ilmeisesti paikallinen tapa pyytää esimerkiksi tilaa ohituskaistalla löyhästi nopeusrajoitusten mukaan ajavalta tapahtuu nostamalla oikean käden keskisormi pystyyn. Tätä tosin käytetään myös oikeastaan kaikissa liikennetilanteissa.
Saksassa huomiomme kiinnitti se, että moottoritiellä rekat ovat innokkaita ohittelemaan toisiaan. Näyttää jokseenkin hölmöltä kun kaksi rekkaa ajaa vierekkäin kumpikin rajoitinta vasten 90 km/h ja (todennäköisesti hyödytön) ohitus kestää minuuttitolkulla. Ja sama uudestaan kun ohitettu lähtee ohittamaan ohittajaa.
Toinen minkä huomasimme Saksassa on se, että pääsääntöisesti "tietyö" tarkoittaa sitä, että jokin ulosmenotie on tukittu niillä punaisilla tötteröillä, ilman mitään näkyvää syytä.
Itse olemme lähinnä käyneet pyörimässä kielletyissä ajosuunnissa ja pyöräteillä jne. kun vieraan kielen ymmärtäminen on vaatinut ajan, missä auto on jo liikkunut liian pitkälle. "Finnar igen" :)

Mutta sitten kuulumisiin. Bielefeldistä siirryimme Lübeckiin leirintäalueelle, missä vietimme siis yön teltassa. Saavuimme Lübeckiin jo melko aikaisin iltapäivällä, olimme alunperin suunnitelleet viettävämme edellisen yön Osnabrückissä Bielefeldin sijaan, ja koska Bielefeldistä matka oli lyhyempi, jäi meille suunniteltua enemmän luppoaikaa. Kävimme syömässä ja vähän pörimässä Lyypekin keskustassa, löysimme mm. kaupan, jossa kaikki tuotteet olivat euron kappaleelta. Mukaan tarttui siis niin sukkia kuin teippikonettakin "kun kerran halvalla saa", osaa kyseisen liikkeen tavaroista tosin saisi muualta alle eurollakin.

Torstaina ajoimme sitten Saksasta Tanskaan vieraillaksemme Kööpenhaminassa. Vierailu tosin jäi melko lyhyeksi, kun totesimme, ettei tässä vaiheessa kannata ostaa mitään sellaista, mitä saa Suomestakin, ellei oikeasti tarvitse, ennen kuin tietää miten rahat riittävät loppumatkaksi. Kumpaakaan ei myöskään kiinnostanut erityisesti tutustua enää kirkkoihin, joita on matkan varrella jo tullut katseltua, tai muihin nähtävyyksiin, joiden näkeminen olisi tanskalaiseen tapaan varsin kallista. Tivolissakin olisi saanut pulittaa jo kymmenen euroa jo edes päästäkseen tivolialueelle. Pientä merenneitoa kävimme katsomassa, mutta sieltä päätime suunnistaa suoraan Ruotsin puolelle. Tällä kertaa ajoimme Juutinrauman siltaa pitkin Malmöhön, josta jatkoimme edelleen Ystadiin ja Ystadista vielä vähän etelämmäs Löderups Strandbadiin yöksi. Oli melko komeat yöpymispuitteet ihan meren rannassa, mutta paikka sattui olemaan lähes ainoa, josta Skånen etelä- tai länsiosista löytyi vielä varausaikana(muutamia viikkoja sitten) vapaa huone.

Tänään ajoimekin sitten päältä 600 kilometriä Tukholmaan näkemättä juuri muuta kuin metsää, lukuunottamatta kylttiä paikkaan nimeltä Hölmö. Kuvaa tosin ei ehditty saada. Huomenna saa onneksi olla rauhassa paikoillaan, joskin käydään vähän palloilemassa keskustassa. Loppuun vielä muutama kuva hyvin ajopainotteisilta viime päiviltä.

- Niko ja Lotta

Olen seissyt laiturilla kolme ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon

2008-08-27T00:20:00.007+03:00

Tervehdys Bielefeldin Etap hotellin aulan lattialta!

Jo otsikossa ilmenevästä syystä kirjoitus ei tule tänään olemaan järin pitkä, kuvia tulee muutama sentään. Otimme taas viiden tunnin verran langatonta verkkoa, mutta tunnin jotakuinkin toiminut yhteys lakkasi toimimasta kokonaan. Siirryimme tähän hotellin aulatiloihin alakertaan, tukiaseman välittömään läheisyyteen. Koska kaikki muut tilat on kiinni, emme siis löytäneet edes istumapaikkaa.

Olimme tosiaan kaksi edellistä päivää Brysselissä ja yövyimme Hotel Mirabeaussa. Se oli muutoin varsin miellyttävä hotelli, mutta ensimmäisenä yönä katkesi sähköt hetkeksi, se tosin ei meitä juurikaan häirinnyt. Toisena iltana ja lähtöpäivän aamuna ei sen sijaan tullut lainkaan lämmintä vettä, se haittasi hiukan enemmän. No täällä pääsimme sitten suihkuun.

Brysselissä kiersimme toivottavasti edes osan tärkeistä nähtävyyksistä ja muista kiinnostavista paikoista. EU:n hallintorakennukset, virtsaava poika, automuseo (valokuvaaminen olisi ollut maksullista, joten kuvat jäivät ottamati) ja toki jättiläismäinen atomipatsas ja pienoiskokoinen eurooppa. Kävimme myös kokeilemassa maailman parhaat ranskalaiset perunat Maison Antoine -nimisestä kioskista, jonot toki oli myös sen mukaiset. Perunat olivat sangen rapeita, johtunee siitä, että ne käyvät rasvassa ainakin kahdesti jollei useammin. Tosin nautintoa latisti se, että olimme päivällä syöneet myös sangen rasvaisesti ja siksi pieneksi väitetty annoskoko jäi kummaltakin kesken.
Kaikin puolin (varsinkin Amsterdamin jälkeen) Bryssel vaikutti todella mukavalta kaupungilta.

Mutta kuvat kertokoot tästä enemmän. Tänään pysähdyimme matkalla Kölnissä, josta myös pari kuvaa ohessa.

Huomenna suunnistamme kohti Lübeckiä, jossa yövymme leirintäalueella, ja jatkamme sieltä sitten Tanskan kautta Ruotsiin.

Tässä taas tältä kerralta

- Niko ja Lotta

Puoliväli lähestyy, 6. päivän ilta

2008-08-23T21:04:00.004+03:00

Hei taasen!

Olemme edelleen Delftissä, saimme eilen kätevän 24-tunnin nettipaketin, joka toimii vielä tänäkin iltana. Tänään lähdimme ammupäivällä junalla Amsterdamiin, jonne matka kesti noin tunnin. Menopaluu oli yhdeltä hengeltä n 20e, eli halvempi kuin Helsingistä edes Lahteen yhteen suuntaan. Juna oli kohtuu siisti, mutta selkeästi vanhempi kuin suomailaiset junat. Matkalla näki hyvin miten litteä tämä valtio on. Tuulimyllyjäkin bongasimme muutaman, vaikka ne ovat nykyisin lähinnä turistinöhtävyyksiä. Graffiteja täällä on selkeästi enemmän kuin muissa maissa tähän mennessä, joku oli käynyt sprayaamassa tekstiä jopa muuria peittäviin köynnöskasveihin.

Hollannissa sekoittuvat sulavasti uusi ja vanha, on paljon perinteisennäköisiä taloja kanavien varsilla, Amsterdamissa tällaista oli suurin osa, mutta on myös paljon todella moderneja lasisia torneja ja korkeita taloja, joista ainakin Den Haag vaikuttaa suurimmaksi osaksi koostuvan. Täältä löytyy paljon myöskin niitä asuinlaivoja, joita Helsinkiinkin on yritetty kaavailla, sekä yksinkertaisesti vedenvaraan rakennettuja taloja, jotka ponttoonien avulla nousevat ja laskevat vedenpinnan mukana. Tulva-aikoina tämä lienee turvallisempi asuinmuoto kuin ihan rannantuntumassa oleminen, mutta muutoin vaikuttaa vähän epämukavalta.

Amsterdamissa olisi varmasti riittänyt nähtävää pitemmäksikin aikaa, mutta kaupungin rauhaton vilinä on niin väsyttävää, ettei kovin pitkään jaksaisi kierrellä ainakaan samana päivänä. Kontrastit olivat melko suuria, sillä osalla kaduista ihmiset olivat kuin sardiinipurkissa hirveän metelin ja puheensorinan keskellä, ja heti kun kääntyi jollekin toiselle kadulle, saattoi olla lähes autiota. Pääsääntöisesti kuitenkin ihmisiä oli joka paikassa hirveän paljon, iso osa turisteja. Amsterdam on ilmeisesti muutenkin melko levoton kaupunki, sillä poliiseja oli joka puolella, keskusaukiolla partioi neljä tai viisi maijaa. Samoin vähän väliä oli taskuvarkaista varoittavia kylttejä, meiltä ei onneksi kukaan yrittänytkään viedä mitään.

Vaikka Amsterdamissa riittä nähtävää, niistä myös osataan laskuttaa. Yritimme käydä katsomassa kahta kirkkoa, joihin molempiin oli pääsymaksu. Vaikkei se ollut paljon, jätimme periaatteesta menemättä. Tämä ei liene tavatonta, mutta hieman kyseenalaista se on. Amsterdamin uudessa kirkossa (Nieuwe Kerk, rakennettu 1400-luvulla) oli kirkkosalissa ilmeisesti rotuerottelusta kertova näyttely, ja liuta krääsää kauppaavia myyntikojuja. Oven vieressä oli iso lippukioski ja yleisövessat, kirkoksi sisätilaa ei olisi ihan äkkiä edes tunnistanut. Toi vain mieleen raamatunkohdan, jossa Jeesus kaataa toripöytiä markkinapaikaksi muuttuneen temppelin luona. Vaikutti siltä, että kuningattaren kruunajaisten ja kuninkaallisten häiden lisäksi kirkossa ei juuri jumalanpalveluksia vietetä, vaan se toimii täysiaikaisena turistirysänä.

Kävimme kuitenkin keskusaukion laidalla sijainneessa Madame Tussaudin vahakabinetissa, vaikka sinnekin oli melko kalliit pääsyliput. Kabinetissa ei itseasiassa edes ilmoitettu lippujen hintoja missään, ainoastaan eräs pakettitarjous oli näkyvillä, sama jatkui matkamuistopuodissa, jossa vain muutamissa tuotteissa oli hinnat, vaikka tavaraa oli yllin kyllin. Näyttely itsessään oli melkoinen elämys, alkaen Hollannin historiaa kuvaavasta näyttelystä, jossa tuli kaiuttimista kertojan ääni(joka oli olevinaan joku Hollannin historiaa symboloivista miehistä, aukenee varmaan paremmin paikallisille) hollanniksi ja englanniksi, lisätehosteina toimivat valo- ja ääniefektit. Tämän osan alku oli ihan mukava, mutta itse en pitänyt yllätyksenä tulleesta kauhuosiosta, jossa oli kaikkea vangeista kidutettuihin ja hirtettyihin ihmisiin, lisätehosteena muutama oikea näyttelijä. Tämä osio oli kielletty alle 12-vuotiailta, enkä sitä olisi halunnut nähdä minäkään, vaan olisin mieluummin käyttänyt samaa perheille varattua kiertotietä. Sekin onneksi päättyi, ja pääsimme tutustumaan eri poliitikkojen ja julkkisten näköispatsaisiin. Loppupuoli olikin sitten ihan hauska nähtävyys, olipa joukkoon sijoitettu myös eräs patsaaksi naamioitunut elävä ihminen.

Muutoin kiersimme lähinnä kauppoja ja katselimme ympärillemme ihmisvilinässä. Minä löysin kauan etsimäni mustat avokkaat erittäin halvalla, sekä lisäksi kangaskengät eurolla. Myös Nikolle löytyi uudet nahkakengät syksyksi, halvemmalla kuin olisi Suomesta saanut. Palasimme Delftiin jo viiden aikaan, ja tällä kertaa onnistuimme löytämään Nikon entisen kotitalon 90-luvun alusta, kun oli kunnon kartta ja valoisaa.

Huomenna matkaamme Brysseliin, jossa olemme tiistaihin asti.

- Lotta ja Niko

1700 km Helsingistä, 5. päivä

2008-08-22T23:39:00.005+03:00

Tervehdys Delftistä!

Helsingissä nollattu kokonaismuisti auton ajotietokoneessa kertoo seuraavaa(muistini varassa), Ajettu 1700 km, Auto käynnissä 17 tuntia, keskinopeus 67 km/h, keskikulutus 7.1L/100km.
Lähdimme Hampurista puolenpäivän aikoihin kohti Hollantia, ja valitsimme matkallisesti lyhyimmän reitin, joka käsitti toistasataa kilometriä pienempää tietä. Juutuimme heti aluksi Hampurista lähtiessä ruuhkaan, ilmeisesti joku auto oli syttynyt liekkeihin tai vastaavaa, näin radiosta ainakin ymmärsin. Ajattelimme, että säästäisimme reilut 100 km tällä reittivalinnalla. No säästö katosi siihen, että jotenkin päädyimme ajamaan noin 50km tulosuuntaan takaisin.
Kun maisemat näyttäivät liian tutuilta, ei auttanut muu kuin auto ympäri ja matka jatkuu.

Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että kyllä tällaisella matkalla pärjää ilman mitään navigaatiolaitteita. Tunti Nyköpingissä pyörimässä etsimässä hotellia ja/tai info-taulua, puoli tuntia eksyksissä hampurissa hotellia etsiessä, sata kilometriä edestakaista ajoa maantiellä väärään suuntaan kääntymisen takia, kaksi tuntia Delftissä vanhaa kotitaloa etsimässä(Delftin kartta kotona keittiön pöydällä) saisi kenties jonkun muun jo pyörtämään kantaansa, mutta itselläni ei vielä toistaiseksi ole tullut suuremmin sellaista oloa ;)

Eilen illalla katsoin Google Mapsista hotellin sijainnin, samoin tuon Van Der Mastenstraat 14:n sijainnin, ja painoin ne tarkasti kuulaani. No hotelli löytyi lähes suoraan kun pääsimme kaupunkiin, mutta lähes kahden tunnin etsinnän jälkeen päätimme jättää tuon entisen kotitalon etsimisen tuonnemmaksi(hotellilla todettiin, että olimme pyörineet lähes vieressä ja kaikenlisäksi ko. osoite on painettuna myös tuohon kaupunkikarttaan, joka oli apunamme.) Sen sijaan löysimme paikan josta oli selkeästi hävinnyt talo varsin yllättäen, kuva ohessa.

Eli pieniä kommelluksia on ollut, mutta nyt ollaan ihan mukavasti hotellilla. Tosin tämä kieli on mahdoton, Saksassa radion automaattisista liikennetiedotuksista oli vielä jotain hyötyä, kun osasta sai poimittua useimmiten jonon syyn, paikan ja pituuden, mutta cd-levyn soiton katkaiseva hölötys ei tuntunut tämän maan puolella enää juurikaan auttavan.

Odotimme maiden rajalla jonkinlaisia muodollisuuksia, mutta toisin kävi, raja ylitettiin 120 km/h vauhdissa moottoritiellä, ihmeellinen tämä Eurooppa.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna aamulla lähdemme junalla käymään Amsterdamissa ja huomisyö vietetään viellä täällä Campanille Hotel Delftissä.

- Niko ja Lotta

p.s. Polttoaine on täällä matkan kalleinta, lyijytön 98E maksaa 1,65€/l, ei naurattanut kun vertaa muihin maihin. Saksassa ongelmia taas se, ettei meinannut tietää mitä nestettä tohtii tankkiin annostella, onko se Bleifrei benzin, Super bleifrei benzin vai Super ultra bleifrei benzin(tjs.)? Kyllä varmasti kaikilla käy, mutta viimeisin luultavasti on se mitä auto kernaimmin halajaa.

Btw. arvonlisävero on Hollannissa Btw.