Olin tänään tiistaina päivystämässä puhesettiä Helsingin Kaupunginmuseossa, oli nimittäin otsikonmukaisen näyttelyn avajaiset. http://www.hel.fi/hki/museo/fi/Museot+ja+n_yttelyt/Kaupunginmuseo
Näyttelyssä siis on esillä "designiä" 1930-1960 -lukujen Suomalaisista elokuvista, kaikki minut tuntevat tietävät kuinka lähellä ko. kauden elokuvat ovat sydäntäni. Pitää vielä käydä tutkimassa näyttely ajan kanssa, suosittelen sitä muillekin.
Tämänpäiväinen tilaisuus oli siis kutsuvieraille. Näyttelyn avasi lyhyellä puheella elokuvaohjaaja Matti Kassila (pitkäaikainen suosikkini), oli hienoa päästä näkemään hänet elävänä. Muutoin ohjelmassa oli Jukka-Pekka Palon laulua pianon säestyksellä. En ole koskaan kuullut hänen laulavan, mutta hyvänenaika, miehellähän on aika jylhä ääni.
Hauska keikki.
- N
keskiviikko, 15. helmikuuta 2012
maanantai, 13. helmikuuta 2012
Saariahoa Turussa
Olimme mukana opiskelukaverini kanssa viime syksynä kun Siban lyömäsoittajat, tekivät yhteisesityksen Tanssiteatteri ERI:n kanssa Kaija Saariahon - Trois Rivieresistä ja sen myötä meidät pyydettiin tekemään tekniikkaa myös tammikuun Sibafest -vetoon ja myös viiteen esitykseen Turussa ERI:n tiloissa. No tänä viikonloppuna oli ensimmäiset konsertit aiheesta.
Tiukahkon budjetin ja aikataulun takia, piti käyttää hieman mielikuvitusta kaluston suhteen, jotta jäisi jotain käteen palkkioista. Veimme siis mukanamme Yamahan 01V:n, läppärikioskin, pari aktiivikaiutinta ja mikit.
Teoksen esittää kaksi lyömäsoittajaa ja sen tukena on "live-elektroniikka", tässä tapauksessa tosin live-elektroniikka käsittää nauhoitettuja perkussio-osuuksia. Toinen soittajista polkee pedaalilla aina taustanauhaa eteenpäin tietyin väliajoin. Eli tämän takia sen ajamiseen tarvitaan läppäri, digi 002 ja erilaisia midivimpaimia. Normaalisti tämä tulisi toteuttaa kvadrofonisena, mutta ko. teatterissa takakaiuttimien sijoitus olisi mahdoton, joten summasimme biisin kylmän rauhallisesti stereoksi. Ja esteettisistä syistä mukaan ottamamme aktiivikomootit eivät tulleet kysymykseen, joten katossa roikkuviin JBL:n JRX-sarjalaisiin oli tyytyminen.
Soittajina ovat Olli-Pekka Martikainen ja Ari-Pekka Mäenpää, eli O-P ja A-P. Todella kovan luokan muusikoita kummatkin. Soiton tauoilla he ovat viihdyttäneet meitä jutuilla siitä, miten myös klasaripuolella sattuu ja tapahtuu.
Käytiin lauantaina myös Turun linnassa, mutta eipä siitä paljon jäänyt käteen kun käytännössä juostiin mokoma läpi, oli jo kiirus teatterille nähkääs.
Tässä on mennyt loppuviikko aika kovatasoisessa seurassa. :)
Tiukahkon budjetin ja aikataulun takia, piti käyttää hieman mielikuvitusta kaluston suhteen, jotta jäisi jotain käteen palkkioista. Veimme siis mukanamme Yamahan 01V:n, läppärikioskin, pari aktiivikaiutinta ja mikit.
Teoksen esittää kaksi lyömäsoittajaa ja sen tukena on "live-elektroniikka", tässä tapauksessa tosin live-elektroniikka käsittää nauhoitettuja perkussio-osuuksia. Toinen soittajista polkee pedaalilla aina taustanauhaa eteenpäin tietyin väliajoin. Eli tämän takia sen ajamiseen tarvitaan läppäri, digi 002 ja erilaisia midivimpaimia. Normaalisti tämä tulisi toteuttaa kvadrofonisena, mutta ko. teatterissa takakaiuttimien sijoitus olisi mahdoton, joten summasimme biisin kylmän rauhallisesti stereoksi. Ja esteettisistä syistä mukaan ottamamme aktiivikomootit eivät tulleet kysymykseen, joten katossa roikkuviin JBL:n JRX-sarjalaisiin oli tyytyminen.
Soittajina ovat Olli-Pekka Martikainen ja Ari-Pekka Mäenpää, eli O-P ja A-P. Todella kovan luokan muusikoita kummatkin. Soiton tauoilla he ovat viihdyttäneet meitä jutuilla siitä, miten myös klasaripuolella sattuu ja tapahtuu.
Käytiin lauantaina myös Turun linnassa, mutta eipä siitä paljon jäänyt käteen kun käytännössä juostiin mokoma läpi, oli jo kiirus teatterille nähkääs.
Tässä on mennyt loppuviikko aika kovatasoisessa seurassa. :)
Firmakisat @ Bank
Torstaina oli firmakisat tapahtumatalo Bankissa. Eli vietiin syyntakeettoman kokoinen lava, rumpuriserillä, valoa, videota ja ääntä. Koska tekniikkaa ei saanut näkyä juurikaan, niin tulipahan testattua miten KV2 ES -setti roikkuu etulinjasta. Toimi aika paljon paremmin kuin tolpannokassa se yläpää, subbarisetuppi ei ollut musta täysin toimiva, kehittelyn paikka siis.
Bändinä oli Lenni-Kalle Taipale Band, solisteinaan Sami Pitkämö ekassa setissä, tokassa setissä Saara Aalto. Varsinaista soundcheckia ei pidetty juurikaan, kävivät vain vuorotellen nopeasti testaamassa, että monitori toimii. No lähdettiin vetoon aika turvallisin mielin, kun ton tason soittajilla lähtösoundit on aika hyvällä mallilla. Ekan setin vetivät iisimmin, tokassa oli vähän riehakkaampaa ja siinä olin kyllä hetken hukassa, että mitä täällä oikein tapahtuu.
Päätin uteliaisuudesta kokeilla MD421:stä virvelissä ja se oli ihan jees, mutta kyllä tuo e905 pysyy yhä suosikkina livekäytössä, ei vähiten vuotosoundinsa takia.
Mutta hauska keikki, varsinkin kun budjetti oli mahdollistanut sen, että kasauksessa ja purussa oli kohtuullisen iso porukka.
Bändinä oli Lenni-Kalle Taipale Band, solisteinaan Sami Pitkämö ekassa setissä, tokassa setissä Saara Aalto. Varsinaista soundcheckia ei pidetty juurikaan, kävivät vain vuorotellen nopeasti testaamassa, että monitori toimii. No lähdettiin vetoon aika turvallisin mielin, kun ton tason soittajilla lähtösoundit on aika hyvällä mallilla. Ekan setin vetivät iisimmin, tokassa oli vähän riehakkaampaa ja siinä olin kyllä hetken hukassa, että mitä täällä oikein tapahtuu.
Päätin uteliaisuudesta kokeilla MD421:stä virvelissä ja se oli ihan jees, mutta kyllä tuo e905 pysyy yhä suosikkina livekäytössä, ei vähiten vuotosoundinsa takia.
Mutta hauska keikki, varsinkin kun budjetti oli mahdollistanut sen, että kasauksessa ja purussa oli kohtuullisen iso porukka.
sunnuntai, 29. tammikuuta 2012
Amaranthe @ Dom, Sibafest @ Musiikkitalo
Kas noin,
eilen (perjantaina) iltayhdeksältä laukkasin suoraan maanantain konsertin harjoituksista Dom Helsinkiin, auttamaan kaveriani. Illan aiheena oli Ruotsalaisen Amaranthe -bändin valaisu. Eipä siinä mitään mistä pitäisi kotiin kirjoitella. Ei ollut genreltään mun juttu, mutta ihan hyvin soittivat ja hyvältä kuulosti. Valaiseminen nyt on aina mitä on, kun ei tunne materiaalia, mutta selvisin. Stroboa ja muuta tuli käytettyä enemmän kuin itse pitäisin tyylikkäänä, mutta kai se meni ihan tyylinmukaisesti.
Tänään sitten Musiikkitalon Sonore-saliin, tätä tekemään opiskelijaporukassa. Tai siis itse olin tuon Kaija Saariahon teoksen mukana, tehtiin Trois Rivieres jo kertaalleen aiemmin jotakuinkin samalla porukalla, tosin eri salissa. Jo ajatuksen tasolla tämän päivän konsertti oli vallan kunnianhimoinen, 6 elektroakustista teosta peräkkäin, välissä väliaika. Olisi siinä ollut materiaalia kahteenkin konserttiin. Oli nimittäin etupäässä tietokone poikineen.
Salissa on vakiona D&B:n T-sarjaa ja sen tueksi oli takakaiuttimina E8:ja. Mikserinä salissa on Digicon SD9, yleisesti ottaen varsin mukava tiski käyttää. Mutta tänään kyseisellä laitteella oli huonompi päivä. Kun aloittelimme soundcheckiä, totesin, että eka kanava vilkuu nätisti mittarilla, mutta ei kuulu luureista, eikä pa:sta. Ja lisäksi parista kanavasta kuului suhinaa ja napsumista. Tiskin buuttauksen jälkeen se ilmoitteli vielä jotain virtalähdehätää. Läpimenon alku viivästyi tämän takia noin tunnilla. Mutta talon henkilökunta sai kuin saikin laitteen vetokuntoon. Mielenkiintoista oli se, että tunnin sisään kaksi Digicoa samassa talossa alkoi kiukuttelemaan. No kaikki linjat saatiin perille ja homma lähti liikkeelle.
Lisäksi ensimmäisen puoliajan alussa meidän teokseen ajamiseen varattu läppäri (MBP + Digi 003 rack) kadotti yhteyden interfaceen ja kaatoi ajurit (niinkuin pari kertaa aiemminki päivällä), ilmeisesti kyseisessä 003:ssa on jotain häikkää firewire-liittimissä, mutta kun liitin oli oikeassa asennossa, niin yhteys löytyi. Teoksessa siis ajetaan liveperkussioiden lisäksi puhetta ja perkussioita Max/Msp:llä, jota yksi soittajista ohjaa pedaalilla.
Konsertti saatiin tehdyksi, mutta...
- N
eilen (perjantaina) iltayhdeksältä laukkasin suoraan maanantain konsertin harjoituksista Dom Helsinkiin, auttamaan kaveriani. Illan aiheena oli Ruotsalaisen Amaranthe -bändin valaisu. Eipä siinä mitään mistä pitäisi kotiin kirjoitella. Ei ollut genreltään mun juttu, mutta ihan hyvin soittivat ja hyvältä kuulosti. Valaiseminen nyt on aina mitä on, kun ei tunne materiaalia, mutta selvisin. Stroboa ja muuta tuli käytettyä enemmän kuin itse pitäisin tyylikkäänä, mutta kai se meni ihan tyylinmukaisesti.
Tänään sitten Musiikkitalon Sonore-saliin, tätä tekemään opiskelijaporukassa. Tai siis itse olin tuon Kaija Saariahon teoksen mukana, tehtiin Trois Rivieres jo kertaalleen aiemmin jotakuinkin samalla porukalla, tosin eri salissa. Jo ajatuksen tasolla tämän päivän konsertti oli vallan kunnianhimoinen, 6 elektroakustista teosta peräkkäin, välissä väliaika. Olisi siinä ollut materiaalia kahteenkin konserttiin. Oli nimittäin etupäässä tietokone poikineen.
Salissa on vakiona D&B:n T-sarjaa ja sen tueksi oli takakaiuttimina E8:ja. Mikserinä salissa on Digicon SD9, yleisesti ottaen varsin mukava tiski käyttää. Mutta tänään kyseisellä laitteella oli huonompi päivä. Kun aloittelimme soundcheckiä, totesin, että eka kanava vilkuu nätisti mittarilla, mutta ei kuulu luureista, eikä pa:sta. Ja lisäksi parista kanavasta kuului suhinaa ja napsumista. Tiskin buuttauksen jälkeen se ilmoitteli vielä jotain virtalähdehätää. Läpimenon alku viivästyi tämän takia noin tunnilla. Mutta talon henkilökunta sai kuin saikin laitteen vetokuntoon. Mielenkiintoista oli se, että tunnin sisään kaksi Digicoa samassa talossa alkoi kiukuttelemaan. No kaikki linjat saatiin perille ja homma lähti liikkeelle.
Lisäksi ensimmäisen puoliajan alussa meidän teokseen ajamiseen varattu läppäri (MBP + Digi 003 rack) kadotti yhteyden interfaceen ja kaatoi ajurit (niinkuin pari kertaa aiemminki päivällä), ilmeisesti kyseisessä 003:ssa on jotain häikkää firewire-liittimissä, mutta kun liitin oli oikeassa asennossa, niin yhteys löytyi. Teoksessa siis ajetaan liveperkussioiden lisäksi puhetta ja perkussioita Max/Msp:llä, jota yksi soittajista ohjaa pedaalilla.
Konsertti saatiin tehdyksi, mutta...
- N
torstai, 26. tammikuuta 2012
Messua
Tänään tieni vei Kaapelitehtaalle, Contact forumin rekrytointimessuille. Meiltä oli tuotuna pieni lava, pari screeniä, 4 placebonäyttöä ja puheäänentoisto. Eli virkani on tuijotella, että koneet pysyy käynnissä ja lavalle astelevien puhujien avustaminen.
Tähän mennessä paras puhuja on ollut Pekka Pohjakallio, kannattaa vilkuilla herran kirjoituksia täältä http://www.alykastyo.fi/pekka-pohjakallio Innostava puhuja ja hyviä ajatuksia työelämästä.
Olen tässä kiireiltäni lukenut tätä http://www.jensen-transformers.com/an/generic%20seminar.pdf . Tämä pitäisi olla melkein pakollista luettavaa kaikille audiolaitteiden kanssa puuhasteleville.
"Many designers and installers of audio/video systems think of grounding and interfacing as a black art. How many times have you heard someone say that a cable is “picking up” noise — presumably from the air like a radio receiver? Or that the solution is “better” shielding? Even equipment manufacturers often don’t have a clue what’s really going on. The most basic rules of physics are routinely overlooked, ignored, or forgotten. College electrical engineering courses rarely even mention practical issues of grounding. As a result, myth and misinformation have become epidemic!"
- N
Edit: Henkka Hyppönen puhui myös varsin hyvin.
Tähän mennessä paras puhuja on ollut Pekka Pohjakallio, kannattaa vilkuilla herran kirjoituksia täältä http://www.alykastyo.fi/pekka-pohjakallio Innostava puhuja ja hyviä ajatuksia työelämästä.
Olen tässä kiireiltäni lukenut tätä http://www.jensen-transformers.com/an/generic%20seminar.pdf . Tämä pitäisi olla melkein pakollista luettavaa kaikille audiolaitteiden kanssa puuhasteleville.
"Many designers and installers of audio/video systems think of grounding and interfacing as a black art. How many times have you heard someone say that a cable is “picking up” noise — presumably from the air like a radio receiver? Or that the solution is “better” shielding? Even equipment manufacturers often don’t have a clue what’s really going on. The most basic rules of physics are routinely overlooked, ignored, or forgotten. College electrical engineering courses rarely even mention practical issues of grounding. As a result, myth and misinformation have become epidemic!"
- N
Edit: Henkka Hyppönen puhui myös varsin hyvin.
Negative @ Dom
Lauantaina sitten tosiaan olin tuuraamassa kaveriani Dom Helsinki ravintolassa talonmiehenä. Illan orkesterina oli Negative. Täytyy sanoa, että oli harvinaisen mukava tuttavuus, sekä orkesteri, että heidän tekniikkajoukkue. Menin vähän ennen viittä paikalle ihmettelemään ja bändi saapui hieman viiden jälkeen. Kosketinkanavista samoin kuin bassokamoista tuli kohtuullisen railakas brummi, jonka syytä ei kuitenkaan löydetty, sillä mentiin siis.
Muistutin heidän etupääkaverille 98dB:n desibelirajasta ja yllättävää kyllä, ei taidettu kovin montaa kertaa yli sen mennä, yleisö tosin kirkui paikoin 106 dB:n huippuja. Ja mikä merkittävintä, vetivät varsin miellyttävällä soundilla.
Mulle jäi sitten valojen teko, vaikka en paljon valoja tee, niin kyllä jonkinlaiset rokkivalot lähtee, jos ei tarvitse hirveesti ohjelmoida. Bändin basisti raapusti mulle oman settilistan, johon oli merkitty biisikohtaiset toiveet. Niin saisi tapahtua useamminkin. Eli helppoa siistiä sisäduunia.
- N
Muistutin heidän etupääkaverille 98dB:n desibelirajasta ja yllättävää kyllä, ei taidettu kovin montaa kertaa yli sen mennä, yleisö tosin kirkui paikoin 106 dB:n huippuja. Ja mikä merkittävintä, vetivät varsin miellyttävällä soundilla.
Mulle jäi sitten valojen teko, vaikka en paljon valoja tee, niin kyllä jonkinlaiset rokkivalot lähtee, jos ei tarvitse hirveesti ohjelmoida. Bändin basisti raapusti mulle oman settilistan, johon oli merkitty biisikohtaiset toiveet. Niin saisi tapahtua useamminkin. Eli helppoa siistiä sisäduunia.
- N
lauantai, 21. tammikuuta 2012
Ns. Peruskeikka
Hoi,
kuten tovi sitten jo kirjoittelin, niin ajattelin jatkaa tänne kirjoittelua. Painopiste siirtynee filosofisesta pohdinnasta enemmän keikkakertomuksiin. Tuli tehtyä sellainen keikki, että siinä olisi hyvä alku uudelle kirjoittelulle.
(Osa tiedoista melkein muutettu, paikat ja tapahtumat saattaa olla tunnistettavissa)
Kyseessä oli siis firmakisat eräässä Hotellissa Vantaalla, on yllättävää, että mulla ei ole ollut sinne asiaa aiemmin työn puolesta. Ennakkotietojen mukaan vedon ei pitänyt olla mitenkään kummallinen: pieni lava, vähän valoa, videota ja pikku-pa. Ohjelmassa perkussioryhmä, vähän puheita ja bändi jolla mukana oma miksaaja. Ainoa mikä oli tiedossa, että purku tulisi olemaan aika railakas.
Ilmeisesti kyseisessä paikassa aikakäsitys ei ole samalla tavalla lineaarinen kuin yleensä on totuttu. Samalle illalle siis oli tilattu yksityistilaisuus klo 23 asti ja sen jälkeen klo 24 alkoi jonkinlaiset ysäri-iltamat, eikä siinä sinänsä mitään, elegantisti hoidettuna touhussa olisi voinut olla järkeä.
Meille oli ilmoitettu, että pääsemme rakentamaan klo 11. Siinä kun tönimme laatikoita sisään juhlatilaan, siellä oli jokin toinen tekniikkafirma levittämässä lelujaan tanssilattialle. Laatikkoa ja muuta keksintöä ympäriinsä, pa:kin melkein pystyssä siinä kohdassa missä lavamme pitäisi olla hetken päästä. Pikaista neuvottelua ja muutama vihainen puhelu, niin selvisi, että talosta oli ilmoitettu, että heille on varattu 10-13 väli rakentamiseen ja checkeihin. Pyysimme (me, tuottaja ja toisaalta myös hotellin edustaja) tyhjentämään lattian mielellään aika reippaasti, jotta pääsisimme rakentamaan screeniä joka tulisi peittämään koko talon lavan ja sen perään 5x3 nivolavaa. En tiedä ketkä läsnäolijoista oli tekniikkajoukkuetta ja ketkä jotain orkesteria, mutta läsnä oli puolenkymmentä herrasmiesta joista yksi tai kaksi vuorollaan teki jotain, jos teki. Tarjosivat pa:taan myös meidän käyttöömme, mutta ei uskaltanut lähteä tarjoamaan orkesterille täysin vierasta settiä ja toisaalta järjestelmän fyysinen koko ja ulkoasu oli siistiin firmakisaan lievästi sopimaton.
Kauniista kehoituksistamme huolimatta pääsimme asiaan vasta hiukan ennen yhtä. Bändin kanssa oli sovittu, että tulevat paikalle klo 14. Joten kolmen tunnin kasausaika lyheni reiluun tuntiin. Soundcheckit oli sovittu klo 15. tekninen läpimeno klo 16. täydellinen tekninen valmius 17.30 ja tilaisuus alkoi klo 18. Live Nationin kaveri kävi tuomassa testikäyttöön nipun DB technologiesin DVX DM-sarjan kulmia, josko siinä olisi kohtuuhintainen (n.1500€/kpl) ammattikulma, niitä kun kuulemma on mennyt paljon ja hyvää on puhuttu. ("Parempi kuin d&b Max" jne.) Tarkoituksena oli niitäkin hiukan kuunnella ja ottaa tuntumaa, ennen kuin bändi tulee paikalle. Ei otettu. Mutta kyllä niillä selkeästi keikka vedettiin ja ääni pääsi läpi, tänään olisi tarkoitus huudella niihin lisää varastolla.
Ääni kuului klo 14 ja bändi pääsi aloittamaan soundcheckin n klo 15, mutta kyllä siinä meinasi hiukan hiki tulla. Tämä onnistui sen ansiosta, että olemme kasanneet saman setin kahdestaan pari kertaa aiemminkin, joten ihan hirveästi ei tarvitse yleensä ihmetellä. Ja Totoakaan ei tarvitse kauhean pitkään soitella, kun olen nysvännyt järjestelmäprossuun aika hyvän lähtötilanteen tuon Kv2-setin vireelle (lähinnä sitä yläpäätä tiputtanut ja tehnyt alakeskialueen itselleni mieluisammaksi, ja monille se on kelvannut, mutta ei tietenkään kaikille)
Dj:n signaali saatiin vedettyä meidän järjestelmäämme ja toisaalta saimme vielä oman signaalimme kulkemaan talon järjestelmään viiveitä varten. Bändin soundcheckin jälkeen lava piti tyhjentää, jotta alkuvideo näkyisi nätisti. Pientä akrobatiaa oli varattu itse ohjelman ajaksi. Suoraan videon jälkeen alkoi perkussioryhmän esitys ja siihen oli varattu parikymmentä sekuntia aikaa käydä lyömässä mikit paikalleen lavalle. Ei siinä, meinasi vaan huumori loppua kun tätä temppua haluttiin harjoitella useampaan otteeseen (irroita, kanna, kanna, kytke, juokse), varsinkin kun olisi siinä muutakin puuhaa ollut.
Bändin kanssa kaikki meni kitkattomasti, vieraileva miksaaja oli selkeästi ammattilainen. Mikrofoneiksi kävi mitkä tahansa ammattilaitteet jne. Ja työskentely oli hyvinkin mutkatonta. Ja itse tapahtuma oli varsin rauhallinen. Bändi lopetti klo 21.30 ja meille oli annettu ukaasi, että lavaa saa alkaa tyhjentämään vasta klo 23, ei kikkailua lavalla ennen sitä. Toisaalta Saksalaisen eurohumppabändin edustajille oli hotellista ilmoitettu, että klo 23.10 on yksityistilaisuuden tekniikka ulkona, meille oli ilmoitettu purkuaikaa klo 24 asti, mikä sekin oli hiukan optimistinen.
Oli myös sovittu, että lavan luokse tulee järjestysmiehiä pitämään päihtyneitä kansalaisia loitommalla, varsinkin kun lavaa revitään kappaleiksi. Kyllä siinä joku aina välillä kävikin, mutta pääasiassa tutkivat tilannetta kauempaa. Revi siinä sitten kaukokaapelia rullalle kun pitää väistellä lasinsirpaleita ja töniä porukkaa tuonnemmaksi. Puhumattakaan lavan purkamista kun joku yrittää istua sen reunalle toistuvista kielloista välittämättä. 00.15 meillä oli kaikki nipussa ja ulkona ravintolasta. Eli seuraava Show alkoi parikymmentä minuuttia myöhässä. Ei silti mielestäni huono suoritus kahdestaan.
Illan kohokohta lieni se kun Kapteeni Jaakko -orkesteri tuli vastaani tyhjentäessäni tavarahissiä. Hotellin viimeinen kiusa oli se kun olimme pakkaamassa autoa ja kun meillä oli noin neljännes tavaroista jäljellä tuli järjestysmies heittämään sivuovesta ulos erästä riittävästi juhlinutta naisihmistä. Hänen ehdotuksensa oli se, että voisimmeko töniä loput tavarat pääoven kautta, jotta hän voi sulkea ko. oven. Ei sopinut. Meinasin sanoa, että "voit uskoa, että me halutaan täältä niin pian pois kun mahdollista ja mulle on ihan ok työntää nää laatikot tosta lasista läpi.". No hän jätti naisen siihen ja poistui paikalta, ja nainen asteli takaisin sisään, ei ollut meidän asiamme puuttua siihen. Tekisivät työnsä!
Juhlakansa vaikutti viihtyvän ja asiakas tyytyväiseltä, joten kokonaisuutena keikka meni ilmeisesti hyvin.
Välillä sitä miettii, että pitäisi joskus antaa asioiden mennä römeästi vituiksi, että oppisivat missä on järkeä ja missä ei. Mutta tuskin se toisaalta lisää töitä tietäisi.
Kuten edesmennyt presidenttimme on asian pontevasti esittänyt: "Saatanan tunarit".
Nyt olisi tarkoitus lähteä kuuntelemaan ko. kulmia lisää ja sen jälkeen tuuraamaan kaveria Domiin, ilmeisesti valojen räpsyttelyä tiedossa.
kuten tovi sitten jo kirjoittelin, niin ajattelin jatkaa tänne kirjoittelua. Painopiste siirtynee filosofisesta pohdinnasta enemmän keikkakertomuksiin. Tuli tehtyä sellainen keikki, että siinä olisi hyvä alku uudelle kirjoittelulle.
(Osa tiedoista melkein muutettu, paikat ja tapahtumat saattaa olla tunnistettavissa)
Kyseessä oli siis firmakisat eräässä Hotellissa Vantaalla, on yllättävää, että mulla ei ole ollut sinne asiaa aiemmin työn puolesta. Ennakkotietojen mukaan vedon ei pitänyt olla mitenkään kummallinen: pieni lava, vähän valoa, videota ja pikku-pa. Ohjelmassa perkussioryhmä, vähän puheita ja bändi jolla mukana oma miksaaja. Ainoa mikä oli tiedossa, että purku tulisi olemaan aika railakas.
Ilmeisesti kyseisessä paikassa aikakäsitys ei ole samalla tavalla lineaarinen kuin yleensä on totuttu. Samalle illalle siis oli tilattu yksityistilaisuus klo 23 asti ja sen jälkeen klo 24 alkoi jonkinlaiset ysäri-iltamat, eikä siinä sinänsä mitään, elegantisti hoidettuna touhussa olisi voinut olla järkeä.
Meille oli ilmoitettu, että pääsemme rakentamaan klo 11. Siinä kun tönimme laatikoita sisään juhlatilaan, siellä oli jokin toinen tekniikkafirma levittämässä lelujaan tanssilattialle. Laatikkoa ja muuta keksintöä ympäriinsä, pa:kin melkein pystyssä siinä kohdassa missä lavamme pitäisi olla hetken päästä. Pikaista neuvottelua ja muutama vihainen puhelu, niin selvisi, että talosta oli ilmoitettu, että heille on varattu 10-13 väli rakentamiseen ja checkeihin. Pyysimme (me, tuottaja ja toisaalta myös hotellin edustaja) tyhjentämään lattian mielellään aika reippaasti, jotta pääsisimme rakentamaan screeniä joka tulisi peittämään koko talon lavan ja sen perään 5x3 nivolavaa. En tiedä ketkä läsnäolijoista oli tekniikkajoukkuetta ja ketkä jotain orkesteria, mutta läsnä oli puolenkymmentä herrasmiesta joista yksi tai kaksi vuorollaan teki jotain, jos teki. Tarjosivat pa:taan myös meidän käyttöömme, mutta ei uskaltanut lähteä tarjoamaan orkesterille täysin vierasta settiä ja toisaalta järjestelmän fyysinen koko ja ulkoasu oli siistiin firmakisaan lievästi sopimaton.
Kauniista kehoituksistamme huolimatta pääsimme asiaan vasta hiukan ennen yhtä. Bändin kanssa oli sovittu, että tulevat paikalle klo 14. Joten kolmen tunnin kasausaika lyheni reiluun tuntiin. Soundcheckit oli sovittu klo 15. tekninen läpimeno klo 16. täydellinen tekninen valmius 17.30 ja tilaisuus alkoi klo 18. Live Nationin kaveri kävi tuomassa testikäyttöön nipun DB technologiesin DVX DM-sarjan kulmia, josko siinä olisi kohtuuhintainen (n.1500€/kpl) ammattikulma, niitä kun kuulemma on mennyt paljon ja hyvää on puhuttu. ("Parempi kuin d&b Max" jne.) Tarkoituksena oli niitäkin hiukan kuunnella ja ottaa tuntumaa, ennen kuin bändi tulee paikalle. Ei otettu. Mutta kyllä niillä selkeästi keikka vedettiin ja ääni pääsi läpi, tänään olisi tarkoitus huudella niihin lisää varastolla.
Ääni kuului klo 14 ja bändi pääsi aloittamaan soundcheckin n klo 15, mutta kyllä siinä meinasi hiukan hiki tulla. Tämä onnistui sen ansiosta, että olemme kasanneet saman setin kahdestaan pari kertaa aiemminkin, joten ihan hirveästi ei tarvitse yleensä ihmetellä. Ja Totoakaan ei tarvitse kauhean pitkään soitella, kun olen nysvännyt järjestelmäprossuun aika hyvän lähtötilanteen tuon Kv2-setin vireelle (lähinnä sitä yläpäätä tiputtanut ja tehnyt alakeskialueen itselleni mieluisammaksi, ja monille se on kelvannut, mutta ei tietenkään kaikille)
Dj:n signaali saatiin vedettyä meidän järjestelmäämme ja toisaalta saimme vielä oman signaalimme kulkemaan talon järjestelmään viiveitä varten. Bändin soundcheckin jälkeen lava piti tyhjentää, jotta alkuvideo näkyisi nätisti. Pientä akrobatiaa oli varattu itse ohjelman ajaksi. Suoraan videon jälkeen alkoi perkussioryhmän esitys ja siihen oli varattu parikymmentä sekuntia aikaa käydä lyömässä mikit paikalleen lavalle. Ei siinä, meinasi vaan huumori loppua kun tätä temppua haluttiin harjoitella useampaan otteeseen (irroita, kanna, kanna, kytke, juokse), varsinkin kun olisi siinä muutakin puuhaa ollut.
Bändin kanssa kaikki meni kitkattomasti, vieraileva miksaaja oli selkeästi ammattilainen. Mikrofoneiksi kävi mitkä tahansa ammattilaitteet jne. Ja työskentely oli hyvinkin mutkatonta. Ja itse tapahtuma oli varsin rauhallinen. Bändi lopetti klo 21.30 ja meille oli annettu ukaasi, että lavaa saa alkaa tyhjentämään vasta klo 23, ei kikkailua lavalla ennen sitä. Toisaalta Saksalaisen eurohumppabändin edustajille oli hotellista ilmoitettu, että klo 23.10 on yksityistilaisuuden tekniikka ulkona, meille oli ilmoitettu purkuaikaa klo 24 asti, mikä sekin oli hiukan optimistinen.
Oli myös sovittu, että lavan luokse tulee järjestysmiehiä pitämään päihtyneitä kansalaisia loitommalla, varsinkin kun lavaa revitään kappaleiksi. Kyllä siinä joku aina välillä kävikin, mutta pääasiassa tutkivat tilannetta kauempaa. Revi siinä sitten kaukokaapelia rullalle kun pitää väistellä lasinsirpaleita ja töniä porukkaa tuonnemmaksi. Puhumattakaan lavan purkamista kun joku yrittää istua sen reunalle toistuvista kielloista välittämättä. 00.15 meillä oli kaikki nipussa ja ulkona ravintolasta. Eli seuraava Show alkoi parikymmentä minuuttia myöhässä. Ei silti mielestäni huono suoritus kahdestaan.
Illan kohokohta lieni se kun Kapteeni Jaakko -orkesteri tuli vastaani tyhjentäessäni tavarahissiä. Hotellin viimeinen kiusa oli se kun olimme pakkaamassa autoa ja kun meillä oli noin neljännes tavaroista jäljellä tuli järjestysmies heittämään sivuovesta ulos erästä riittävästi juhlinutta naisihmistä. Hänen ehdotuksensa oli se, että voisimmeko töniä loput tavarat pääoven kautta, jotta hän voi sulkea ko. oven. Ei sopinut. Meinasin sanoa, että "voit uskoa, että me halutaan täältä niin pian pois kun mahdollista ja mulle on ihan ok työntää nää laatikot tosta lasista läpi.". No hän jätti naisen siihen ja poistui paikalta, ja nainen asteli takaisin sisään, ei ollut meidän asiamme puuttua siihen. Tekisivät työnsä!
Juhlakansa vaikutti viihtyvän ja asiakas tyytyväiseltä, joten kokonaisuutena keikka meni ilmeisesti hyvin.
Välillä sitä miettii, että pitäisi joskus antaa asioiden mennä römeästi vituiksi, että oppisivat missä on järkeä ja missä ei. Mutta tuskin se toisaalta lisää töitä tietäisi.
Kuten edesmennyt presidenttimme on asian pontevasti esittänyt: "Saatanan tunarit".
Nyt olisi tarkoitus lähteä kuuntelemaan ko. kulmia lisää ja sen jälkeen tuuraamaan kaveria Domiin, ilmeisesti valojen räpsyttelyä tiedossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
